Tiedätkö ihmisiä jotka eivät löydä omasta käytöksestään mitään huonoa vaan syy on AINA toisessa osapuolessa?

Sellaisia kyllä riittää...

Kyllä.  Ex-mies. Kaikesta syytti aina muita.  Ensisijaisesti minua, mutta jos en mitenkään voinut olla syyllinen, niin sitten joku muu oli.  Mutta ei hän itse koskaan.

Miten sellainen ihminen voi edes elää maailmassa, jossa aina itse tekee kaiken oikein, mutta muut kaiken väärin?  Oma käytös oli aina oikein ja hyväksyttävää.  Mutta jos joku asia meni vikaan, niin sen aina aiheutti joku toinen ihminen.  Kun on oikein taitava tuossa, niin kaiken saa aina käännetyksi toisten syyksi.  

Hänen oli myös vaikea hyväksyä sitä, että joku teki jonkun asian hyvin ja kiitettävästi.  Sen hän mielellään sitten jollain lailla kuitenkin tärväsi ja mitätöi.  Eihän kukaan muu voinut olla hyvä missään, paitsi siis hän itse, joka oli hyvä kaikessa.  Muut ihmiset vain eivät osanneet arvostaa ja kehua häntä, koska todennäköisesti olivat niin kateellisia, tai sitten hän itse julisti olevansa niin vaatimaton, ettei halunnut kaikille näyttää ylimaallisia taitojaan.  Siksi hän ei esim. laulanut koskaan, koska uskotteli olevansa äärettömän hyvä laulaja, vähintään Olavi Virran luokkaa.  Mutta eipä hän nyt viitsi tässä laulaa, kuunnelkaa sitä Virtaa levyltä, niin tiedätte suurinpiirtein tason.  Kirjankin hän pystyisi kirjoittamaan koska vaan ja pienessä ajassa, mutta ei tunne pienintäkään kiinnostusta sellaiseen.  Jne.

Arviolta 8/10 kaikista tapaamistani naisista on juuri tuollaisia.

Tiedän. Tämä myös kritisoi äitiään ja väittää äitinsä olevan juuri tuollainen ihminen. Kun kuvailee äitiään kuulostaa kuin kuvailisi itseään. On myös diagnosoinut äitinsä narsistiksi.

Eihän sellaisten kanssa toimeen voi tulla. Mutta sen mitä on pakko olla tekemisissä, niin olen opetellut ottamaan ilon irti. Jos syyttää minua vaikka valehtelijaksi, niin totean mielessäni, että hän siis pitää itseään valehtelijana, mutta ei myönnä sitä ja yrittää hämätä syyttämällä minua, ettei jäisi kiinni. Sitten muistelen millä muilla tavoin hänen valehtelu-piirteensä ilmenee. Ja esimerkkejä löytyy aina vaikka miten paljon.

Näin tuosta ikävästä ihmisestä kuoriutuu viihdyttävä (tosin huono), pääni sisäinen saippuasarja. Eikä tule otettua loukkauksiakaan enää itseensä. Sehän on vain saippuasarja, joka pyörii kanavalla.

Etäisyyden ottaminen on ainut mikä toimii.

Väärään aloitukseen tulee tämä teksti, mutta itse kyllä ihmettelen, miksi ihmisten kanssa on aina jotain ihmeellistä ja miettinyt omaa osuutta siinä. Jotain kehittämisen aihetta löytyy itsestäkin, mutta minkä sille sitten voi aina, jos tulee huonostikin kohdelluksi, kun ei muiden käytökseen voi vaikuttaa? Väkisinkin sitä pahastuu ikävästä kohtelusta, mutta muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole kuin kestää vain, juurikin siitä syystä, kun muiden käyttäytymiseen ei voi vaikuttaa.

Aika vanhaksi sain elää ennen kuin tuli tuo ihmistyyppi vastaan.