Olen alkoholisoitunut ja työtön, olen kuitenkin viimeaikoina ymmärtänyt, että minulla on pitkä matka pohjalle
Kotini on siisti, syön terveellisesti ja liikunkin päivittäin. Käyn suihkussa, pesen pyykiä, vaihdan lakanoita, tiskaan ja vien roskat heti roskikseen. Olen hyvävointinen, terveeksi ei välttämättä voi sanoa, sillä alkoholi kuuluu vahvasti elämään. Minulla ei ole velkaa, en ole ollut virkavallan kanssa tekemisissä. Minulla on kuun lopussa tilillä vielä rahaa, toisin kuin usealla tuntemallani työssäkäyvällä ihmisellä. Olen pitänyt itseäni toivottomana tapauksena, mutta loppujen lopuksi minullahan on asiat hyvin! Usea ikäluokkaani kuuluva (olen alle 40) tuttuni on kuollut viimeaikoina sairauksiin, alkoholiin, oman käden kautta. Moni varmasti minutkin laskee roskasakiksi. Haluankin muistuttaa, että meissä työttömissäkin on monentasoisia tapauksia. Olen ollut työelämässä 15 vuotta, joten en ole koko elämääni ollut yhteiskunnan elättinä.
Kommentit (3)
Moi! Mulla on hieman samanlaista. Olen yliopistosta valmistunut, tehnyt töitä koko ikäni ja sitten tapahtui jotain erittäin traumaattista, sellaista mitä moni muu ei ehkä kestäisi lainkaan! Ja en jaksanut hakea enää töitä koska muserruin täysin.
Minäkin siivoan, sisustan (koska on silmää kirpparilöydöille) ja olen aina pitänyt kasviksista. Ulkoilen koirani kanssa. Kun olen lapseni kanssa, niin uimme, pyöräilemme, pelaamme jne. Elän siis monella tapaa ihan hyvää elämää.
Välillä iskee valtava huonommuuden tunne. Toisinaan näen elämäni sisäisesti rikkaana.
No, selityshän se on tuokin olla muuttamatta elämäntapojaan.