Arjen voimavarat

Viikko arkea takana kesäloman jälkeen ja oon jo ihan burn outin partaalla. Lapset 3v ja 8kk ja tuntuu et mun elämä on pelkkää lasten hoitoa enkä tunnu selviytyvän edes perus kodinhoidosta. 8kk kiipee joka paikkaan ja roikkuu lahkeessa, 3v levittää kaikki tavarat ja huomion puutteessa kiukuttelee vaikka perusluonteelta kiltti onkin. Mies tekee pitkää päivää. Oon niin kiinni jatkuvasti lapsissa ja kämpän sotkuisuus stressaa että raivoon turhasta erityisesti 3v:lle. Sit harmittaa ja pyydän tietysti anteeksi. Arkena tehdään paljon kaikkea, on muskaria ja kerhoa ja nähdään muita ihmisiä. Nyt oon ollut taas koko päivän yksin lasten kanssa ja viikonloppuisin ei oo mitkään kerhot auki ja oon todella ahdistunut ja pinna kireällä. Pelkään että sorrun kohta tupakan polttoon minkä oon jo vuosia sitten lopettanut.

Mummot on työelämässä että nekin haluaa viikonloppuisin levätä eikä olla meidän lasten kanssa. Pyydettäessä varmaan olisivat mutta ikinä eivät ole omaehtoisesti lapsia mihinkään ottaneet tai vieneet esim puistoon niin on pieni kynnys apua edes pyytää.

Miten te muut selviätte tästä?