Ketään joka on joutunut ”opettelemaan” elämää ilman viinaa?

Mulla katkesi käytännössä kaikki kaverisuhteet. 

Olen 38 v sinkku ja asun Helsingissä. Mulla oli jo nuoresta asti tuttu kaveriporukka, jotka viihtyivät kovasti maailmaa parantamassa pubeissa. Elämä oli sellaista että töidne jälkeen usein "yhdelle", siellä sitten istuttiinkin pitempään. Kaikenlaisiin muihin yhteismenoihinkin liittyi alkoholi vahvasti. Kukaan kavereista ei ollut mikään rappiojuoppo tosiaan, akateemisesti koulutettuja, arvostetussa ammatissa olevia ihmisiä, mutta sellaisia boheemeja tyyppejä, kaikki sinkkuja ja lapsettomia. 

Jouduin itse kiinnittämään huomiota alkoholinkäyttööni, koska se lihotti minua niin paljon. Painoa oli kertynyt 40 kiloa nuoruuteen nähden ja verikokeet osoitti että metabolinen oireyhtymä on ja kauaa ei sitä menoa menisi että on 2-tyypin diabetes, sydänverisuonet tukossa jne. Yritin tehdä elämäntapamuutoksia muuhun kuin juomiseen, mutta alkoholi sabotoi kaiken, koska juoneena en välittänyt paskaakaan terveydestä tai päätöksistäni joita olin ruoan suhteen tehnyt - tai juomismäärien.

Kun lopetin juomisen, ajattelin alkuun että istun yhtä lailla pubeissa yms. kuin ennenkin mutta juon alkoholitonta olutta. Valitettavasti jotenkin se homma kuihtui vaan sitten. Huomattiin puolin ja toisin, että minä ja kaveripiiri ei pidetty toisistamme ollenkaan ilman seitinohuen humalan tuomaa "jees, sä olet hyvä jätkä" selkääntaputusfiilistä. Huomasin olevani ilman viinaa aika tosikko, introvertti, ihan erilainen kuin juoneena, eikä ne kaverit tykänneet uudesta minästä. Minulle taas selvinpäin kaverit näytti veltolta retkuporukalta, jonka jutut oli keski-ikäisille lapsellisia. Joten kyllähän ne minun ainoat sosiaaliset suhteeni siinä meni.

Nykyään elän aika yksinäistä elämää. Iltaisin pelailen tietokoneella tai katselen telkkaria ja laitan terveysruokaa. Ainoat ihmissuhteeni on vanhempani ja veljeni. Ei tämä nyt varsinaisesti kamalaa ole, mutta ajoittain vähän tylsää.

Hei! Minulla samantyylinen tilanne! Viihtyisin varmaan seurassasi! :)

Ei huvita nähdä tuttuja, jotka juo ja tyrkyttää sitä myrkkyä edelleen muillekin......

Jäi siis kaikki alkoa käytävät kaverit pois minullakin!

t, yllä oleva vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Mulla katkesi käytännössä kaikki kaverisuhteet. 

Olen 38 v sinkku ja asun Helsingissä. Mulla oli jo nuoresta asti tuttu kaveriporukka, jotka viihtyivät kovasti maailmaa parantamassa pubeissa. Elämä oli sellaista että töidne jälkeen usein "yhdelle", siellä sitten istuttiinkin pitempään. Kaikenlaisiin muihin yhteismenoihinkin liittyi alkoholi vahvasti. Kukaan kavereista ei ollut mikään rappiojuoppo tosiaan, akateemisesti koulutettuja, arvostetussa ammatissa olevia ihmisiä, mutta sellaisia boheemeja tyyppejä, kaikki sinkkuja ja lapsettomia. 

Jouduin itse kiinnittämään huomiota alkoholinkäyttööni, koska se lihotti minua niin paljon. Painoa oli kertynyt 40 kiloa nuoruuteen nähden ja verikokeet osoitti että metabolinen oireyhtymä on ja kauaa ei sitä menoa menisi että on 2-tyypin diabetes, sydänverisuonet tukossa jne. Yritin tehdä elämäntapamuutoksia muuhun kuin juomiseen, mutta alkoholi sabotoi kaiken, koska juoneena en välittänyt paskaakaan terveydestä tai päätöksistäni joita olin ruoan suhteen tehnyt - tai juomismäärien.

Kun lopetin juomisen, ajattelin alkuun että istun yhtä lailla pubeissa yms. kuin ennenkin mutta juon alkoholitonta olutta. Valitettavasti jotenkin se homma kuihtui vaan sitten. Huomattiin puolin ja toisin, että minä ja kaveripiiri ei pidetty toisistamme ollenkaan ilman seitinohuen humalan tuomaa "jees, sä olet hyvä jätkä" selkääntaputusfiilistä. Huomasin olevani ilman viinaa aika tosikko, introvertti, ihan erilainen kuin juoneena, eikä ne kaverit tykänneet uudesta minästä. Minulle taas selvinpäin kaverit näytti veltolta retkuporukalta, jonka jutut oli keski-ikäisille lapsellisia. Joten kyllähän ne minun ainoat sosiaaliset suhteeni siinä meni.

Nykyään elän aika yksinäistä elämää. Iltaisin pelailen tietokoneella tai katselen telkkaria ja laitan terveysruokaa. Ainoat ihmissuhteeni on vanhempani ja veljeni. Ei tämä nyt varsinaisesti kamalaa ole, mutta ajoittain vähän tylsää.

Kiitos että jaksoit kirjoittaa tämän.

Mä pelkään, että mun tilanne saattaa olla hyvin samankaltainen kuin sulla jos lopetan. Etten olekaan enää sama ihminen enkä enää pidä kavereistani.

Tähän on henkisesti varauduttava.

Luuserit ystäviään pettävät heikot luuserit. Niitä juopot on piste

Vierailija kirjoitti:

Mulla katkesi käytännössä kaikki kaverisuhteet. 

Olen 38 v sinkku ja asun Helsingissä. Mulla oli jo nuoresta asti tuttu kaveriporukka, jotka viihtyivät kovasti maailmaa parantamassa pubeissa. Elämä oli sellaista että töidne jälkeen usein "yhdelle", siellä sitten istuttiinkin pitempään. Kaikenlaisiin muihin yhteismenoihinkin liittyi alkoholi vahvasti. Kukaan kavereista ei ollut mikään rappiojuoppo tosiaan, akateemisesti koulutettuja, arvostetussa ammatissa olevia ihmisiä, mutta sellaisia boheemeja tyyppejä, kaikki sinkkuja ja lapsettomia. 

Jouduin itse kiinnittämään huomiota alkoholinkäyttööni, koska se lihotti minua niin paljon. Painoa oli kertynyt 40 kiloa nuoruuteen nähden ja verikokeet osoitti että metabolinen oireyhtymä on ja kauaa ei sitä menoa menisi että on 2-tyypin diabetes, sydänverisuonet tukossa jne. Yritin tehdä elämäntapamuutoksia muuhun kuin juomiseen, mutta alkoholi sabotoi kaiken, koska juoneena en välittänyt paskaakaan terveydestä tai päätöksistäni joita olin ruoan suhteen tehnyt - tai juomismäärien.

Kun lopetin juomisen, ajattelin alkuun että istun yhtä lailla pubeissa yms. kuin ennenkin mutta juon alkoholitonta olutta. Valitettavasti jotenkin se homma kuihtui vaan sitten. Huomattiin puolin ja toisin, että minä ja kaveripiiri ei pidetty toisistamme ollenkaan ilman seitinohuen humalan tuomaa "jees, sä olet hyvä jätkä" selkääntaputusfiilistä. Huomasin olevani ilman viinaa aika tosikko, introvertti, ihan erilainen kuin juoneena, eikä ne kaverit tykänneet uudesta minästä. Minulle taas selvinpäin kaverit näytti veltolta retkuporukalta, jonka jutut oli keski-ikäisille lapsellisia. Joten kyllähän ne minun ainoat sosiaaliset suhteeni siinä meni.

Nykyään elän aika yksinäistä elämää. Iltaisin pelailen tietokoneella tai katselen telkkaria ja laitan terveysruokaa. Ainoat ihmissuhteeni on vanhempani ja veljeni. Ei tämä nyt varsinaisesti kamalaa ole, mutta ajoittain vähän tylsää.

Jotenkin rohkea kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään elän aika yksinäistä elämää. Iltaisin pelailen tietokoneella tai katselen telkkaria ja laitan terveysruokaa. Ainoat ihmissuhteeni on vanhempani ja veljeni. Ei tämä nyt varsinaisesti kamalaa ole, mutta ajoittain vähän tylsää.

Facebookissa on uudet ystävät -ryhmiä. Kokeile! Siellä ihmiset etsii seuraa erilaiseen tekemiseen. Tietyssä iässä ihmisillä on eri syistä jääneet kaverit/ystävät taakse, joten et ole kummajainen, jos etsit kavereita johonkin tekemiseen tai yleensä.

Tietysti se tavallinen vastaus tähän on, että aloita joku harrastus..Eli tietysti sekin hyvä vaihtoehto löytää uusia ihmisiä.