Tunnetteko ketään joka on vaihtanut etunimensä?

Tunnen. Ei sitä sen kummemmin hämmästelty, vaikka nimi on todella erikoinen.

Itse olen vaihtanut. Kukaan ei ole minulle sanonut asiasta sanaakaan, usea käyttää vanhaa nimeä ja ehkäpä juuri siitä tulee ajatus että takanapäin on naureskeltu ja haukuttu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vaihtanut. Kukaan ei ole minulle sanonut asiasta sanaakaan, usea käyttää vanhaa nimeä ja ehkäpä juuri siitä tulee ajatus että takanapäin on naureskeltu ja haukuttu.

Määkin kutsun henkilöä vanhalla nimellä. Se vaan tulee ihan luonnostaan. T:1

Tiedän minä itte Auvo nimi muuttui Tiina nimeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vaihtanut. Kukaan ei ole minulle sanonut asiasta sanaakaan, usea käyttää vanhaa nimeä ja ehkäpä juuri siitä tulee ajatus että takanapäin on naureskeltu ja haukuttu.

Määkin kutsun henkilöä vanhalla nimellä. Se vaan tulee ihan luonnostaan. T:1

Kyllä minäkin ymmärrän että helposti voi vahinko sattua, ja joskus olen käyttänyt vanhaa itsekin joillekin ihmisille, joiden ajattelen hämmentyvän kun eivät ehkä tajua kuka siellä puhelimessa on. 

Joidenkin tapauksessa tämä näyttää vaan olevan järjestelmällistä, kuin eivät olisi edes uskoneet vaihtamista, ja jopa ollut joku tapaus jossa on tehty virallisia papereita joihin tämä läheinen on vaan laittanut vanhan nimen. Ilmoitukseni aikoinaan asiasta on siis kuitattu pelkällä hiljaisuudella.

Tunnen kolme, jotka ovat vaihtaneet lempinimensä kutsumanimekseen. Kaikki nuo lempinimet kyllä löytyvät myös nimipäiväkalenterista.

Ei kukaan ihmetellyt.

Lisäksi pienellä paikkakunnallamme yksi kokonainen perhe päätti vaihtaa etunimensä.

En tiedä oliko syynä sitten jokin turvallisuusjuttu, vai miksi vaihtoivat.

Tuttava nainen vaihtoi viralliseksi nimeksi lempinimensä, jolla häntä lähes kaikki kutsuivat, joten ihan luontevasti meni nimenvaihto.

Jos haluaa vaihtaa nimensä ihan vaihtelun takia tai hienostellakseen jostakin Laurasta lauriinaksi tai annabelliinaksi, kannattaa varmaan ensin pitkään miettiä olisiko jotakin muuta elämässä muutettavana.

Muutin koko nimeni 18v kun täytin, ikävät kokemukset lapsuudesta ja vanhempien erosta kiteytyi siihen nimeen, joten aloitin alusta.

Eipä ollut kavereita dnnen kuin 18v täytin joten ei kaverit mitään, sukulaiset suurin osa käyttää uutta nimeä paitsi vanhat mammat ja papat.

Tunnen. Ei mitään ihmeteltävää...

Tunnen ja kyllä hänen erikoisuudentavoittelulleen nauretaan. Ollaan niin pirtsakkaa ja muka kaikki aina olemme muka hellimänimenä tätä uutta nimeä käyttäneet. Koskaan emme olleet kuulleetkaan.

Muuta se ihminen ei sitten elämäänsä ikinä ole voinutkaan vaikuttaa, paitsi etunimensä vaihtaa ja antaa lapsilleen vastaavanlaisia ulkolaisia "hienoja" nimiä. Hah hah.

Jo on maailma sekaisin, kun nimenvaihtoa miettiessä pitää ajatella, mitähän tuttavat siihen ehkä sanovat!

Se on jokaisen oma päätös ja oma nimi, miksi sitä keneltäkään kaverilta pitää lupaa kysyä? Ehkä puolison kanssa voisi olla asiallista keskustella, mutta muuten kyllä tuo on ihan omissa käsissä jokaisella.

Vaihdoin 16-vuotiaana, halusin harvinaisemman nimen hyvin yleisen tilalle. Tiedän että monikin pitää nykyistä nimeäni kauheana, koska se on ulkomaalaisperäinen ja erikoinen. Mutta mitä siitä, miksi mun pitäisi siitä välittää? Se on nimi josta itse tykkään joten otin sen. 

Tunnen / tiedän parikin, joka on vaihtanut. Yksi oli traumatisoitunut lapsena ja inhosi etunimeään sen takia (yhdisti sen jotenkin isäänsä), tää oli muutenkin vähän erikoinen tapaus. Sitten on kaksi ihmistä, jotka vaihtoivat etunimensä lempinimeensä (kummallakin "etunimimäinen" lempinimi). Näitä tapauksia ei varmasti kukaan ihmetellyt, koska suurin osa ihmisistä tunsi nämä ihmiset juuri sillä lempinimelä eikä oikealla nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava nainen vaihtoi viralliseksi nimeksi lempinimensä, jolla häntä lähes kaikki kutsuivat, joten ihan luontevasti meni nimenvaihto.

Jos haluaa vaihtaa nimensä ihan vaihtelun takia tai hienostellakseen jostakin Laurasta lauriinaksi tai annabelliinaksi, kannattaa varmaan ensin pitkään miettiä olisiko jotakin muuta elämässä muutettavana.

No jaa. Mä vaihdoin nuorena nimen juurikin erikoisemmaksi, korostaakseni itseäni. Mutta ei se nyt 45-vuotiaanakaan kaduta, tykkään vieläkin erikoisesta nimestä enkä haluaisi vanhaa takaisin. 

Mutta sellaisten jotka miettii sitä mitä muut ajattelee, tuskin kannattaa nimeä vaihtaa ensinkään, eikä ainakaan mihinkään erikoiseen.

Ite pudotin kahdesta etunimestäni ensimmäisen pois ja olen nykyään virallisesti Toinennimi Sukunimi, ja niin myös esittelen itseni uusille tuttavuuksille. Lähipiiri ja muut jotka ovat tunteneet mut ennen nimenmuutosta kutsuvat minua vielä entisestä etunimestäni johdetulla lempinimellä, mikä on mulle ihan ok. Entinen etunimeni on mun ikäiselle vähän... erikoinen (siis luokkaa vuonna 1998 syntynyt Sirpa) mutta siitä johdettu lempinimi (esim. Sirpan tapauksessa Sipe) on kuitenkin kutsumanimi josta tykkään, ja siksi mua on aina kutsuttukin. En sitä kuitenkaan viralliseksi etunimekseni halunnut, joten toisella etunimellä mennään. :D Äitin reaktio nimenmuutokseen oli "no joo, ymmärrän, onhan se vähän vanhanaikainen sun ikäluokkaan nähden" eikä kukaan muukaan ole sen enemmän kummastellut. Joku uusi työkaveri vaan kysyi mistä mun lempinimi tulee kun se ei ole yhtään samanlainen kuin mun nykyinen virallinen etunimi.