Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut, entinen vela, muuttamaan mielesi?
Kommentit (31)
25 vuotiaana näin jonkun ihan random taaperon. Olin vakaasti päättänyt, etten lapsia koskaan tee tai saa, miten vaan. Nuorena on niin ehdoton.
Joka tapauksessa, istuskelin puistossa ja näin tuon pari-kolmevuotiaan pienen ihmisen, jolloin ajatus alkoi juurtua.
Vuoden päästä olin raskaana ja 27 kun ihana lapseni syntyi. Nyt lapsia on kaksi enkä vaihtaisi hetkeäkään heidän kanssaan. Esikoisella alkaa ysiluokka, joten kohta on jo aikuinen.
Vieläkin muistan tuon kohtaamisen tuntemattoman taaperon kanssa, hänkin lienee jo kohta aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun löysin nykyisen kumppanini. Nyt 41 vuotiaana odotan toista lastamme.
Varmaan ikä. Olen nyt 3 vuotiaan äiti, itse 39 v.
Reilu kolmikymppisenä alkoi lapseton elämä tuntumaan tyhjältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
25 vuotiaana näin jonkun ihan random taaperon. Olin vakaasti päättänyt, etten lapsia koskaan tee tai saa, miten vaan. Nuorena on niin ehdoton.
Joka tapauksessa, istuskelin puistossa ja näin tuon pari-kolmevuotiaan pienen ihmisen, jolloin ajatus alkoi juurtua.
Vuoden päästä olin raskaana ja 27 kun ihana lapseni syntyi. Nyt lapsia on kaksi enkä vaihtaisi hetkeäkään heidän kanssaan. Esikoisella alkaa ysiluokka, joten kohta on jo aikuinen.
Vieläkin muistan tuon kohtaamisen tuntemattoman taaperon kanssa, hänkin lienee jo kohta aikuinen.
Ihana!
Vahinkoraskaus.
En silti suosittele lapsia muille jotka on päättänyt pysyä lapsettomana 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyi sopiva isäehdokas, jonka kanssa sopimukset sattuivat yhteen vaikkei meistä sitten paria tulutkaan. Vähän vajaa nelikymppisenä tuntui jo muutenkin siltä että talous- ja elämä ovat niin vakaalla pohjalla että enää vain tätä kokemusta vailla. Nyt kahden lapsen onnellinen äiti. Olisin kyllä ihan hyvin voinut jättää lapset tekemättäkin. Naiseutenki, elämäni ja itsetuntoni eivät ole lapsista kiinni.
Kaikki, joilla on lapsia ovat jossain vaiheessa elämäänsä olleet "veloja"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, joilla on lapsia ovat jossain vaiheessa elämäänsä olleet "veloja"...
Ei ole. Moni miettii että ehkä joskus ja se ei ole sama kuin vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, joilla on lapsia ovat jossain vaiheessa elämäänsä olleet "veloja"...
Ei ole. Moni miettii että ehkä joskus ja se ei ole sama kuin vela.
Jopa ihmiset, joiden ruokailu on kaikille lässytettävää politiikkaa tai pakollisesti jokaista ehdottomasti terveysongelma, ovat vähemmän rasittavia kuin "velat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä. 38v tajusin, et pian täytyy alkaa toimimaan jos meinaa lapsen saada. Onneksi sain, 41-vuotiaana <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vela?
VapaaEhtoisesti lApseton.
Kaikki oli kohdallaan. Hyvä parisuhde, velaton asunto, mahdollisuus jäädä pitkäksi aikaa lapsen kanssa kotiin.
Ei mua olisi huvittanut oravanpyörä ravaten työn ja päiväkodin väliä. Lasta olisi nähnyt liian harvoin ja silloin olisin ollut väsynyt ja yrittäisin samalla saada kotitöitä tehtyä. Olen siis kotiäitinä nyt ja tarkoitus olla siihen asti kun lapsi menee eskariin.
Mulla on siis melko köyhä tausta joten olin päättänyt jäädä lapsettomaksi, mutta aikuisena taloudellinen tilanne parani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, joilla on lapsia ovat jossain vaiheessa elämäänsä olleet "veloja"...
Ei ole. Moni miettii että ehkä joskus ja se ei ole sama kuin vela.
Jopa ihmiset, joiden ruokailu on kaikille lässytettävää politiikkaa tai pakollisesti jokaista ehdottomasti terveysongelma, ovat vähemmän rasittavia kuin "velat".
No kiitos tästä tärkeästä tiedosta :D
Vierailija kirjoitti:
Reilu kolmikymppisenä alkoi lapseton elämä tuntumaan tyhjältä
Millä tavalla tyhjältä? Mitä elämäsi oli ennen lasta?
Vierailija kirjoitti:
25 vuotiaana näin jonkun ihan random taaperon. Olin vakaasti päättänyt, etten lapsia koskaan tee tai saa, miten vaan. Nuorena on niin ehdoton.
Joka tapauksessa, istuskelin puistossa ja näin tuon pari-kolmevuotiaan pienen ihmisen, jolloin ajatus alkoi juurtua.
Vuoden päästä olin raskaana ja 27 kun ihana lapseni syntyi. Nyt lapsia on kaksi enkä vaihtaisi hetkeäkään heidän kanssaan. Esikoisella alkaa ysiluokka, joten kohta on jo aikuinen.
Vieläkin muistan tuon kohtaamisen tuntemattoman taaperon kanssa, hänkin lienee jo kohta aikuinen.
Mikä siinä kohtaamisessa sai tuon mielenmuutoksen aikaan? Olen jo 40 eikä vielä ole tullut vastaan lasta joka olisi edes neutraali kokemus, päinvastoin jokainen kohtaaminen on vain "onneksi ei tarte hommata tuollaista" vahvistus lapsivapaudelle.
Mä oon vale eli vapaaehoisesti lemmikitön.
Vahinkoraskaus