Jännää kuinka lisääntyneet kaverit kuvittelevat lapsijuttujen yhtäkkiä kuuluvan frendielämään

Totta. Karsin tuollaiset ihmiset hiljaksiin pois elämästäni.

Ajattelin että elämäni kuuluu frendielämään mutta ei kai sitten. Voidaankin lopettaa tämä tähän kun kummallakin oli eri käsitys siitä mitä on ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Karsin tuollaiset ihmiset hiljaksiin pois elämästäni.

Minä olen karsinut kaksi kaveria jotka alkoivat valittaa etten saa puhua lapsista, miehestäni, mistään mitä teen edellä mainittujen kanssa. Aikaisemmin oli jo tehty selväksi ettei työstäni saa puhua. En oikeestaan nähnyt mitään syytä miksi käyttäisin aikaani ihmisiin joita ei kiinnosta vaan jopa ärsyttää minun elämäni ja mitä siihen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että elämäni kuuluu frendielämään mutta ei kai sitten. Voidaankin lopettaa tämä tähän kun kummallakin oli eri käsitys siitä mitä on ystävyys.

Mutta millainen ystävä pakottaa lapsettomat ystävänsä viettämään lapsiaikaa? Ketään lapsetonta ei kiinnosta mikään lapsiseura, paitsi jotain ihan hönöjä ja muita maijapoppasia.

Lapsista on tullut heidän elämän tärkein asia. Olisi kummallista, jos se ei kuuluisi ja näkyisi ystävyydessä. Hyvä ystävyys elää elämäntilanteiden mukana.

Ystävät, jotka eivät eläneet kanssani tuota elämänmuutosta, ovat nykyään kavereita, joiden kanssa jätän syvällisemmät jutut välistä.

Ymmärrän molempia osapuolia. Itselläni on kolme lasta, nyt jo teinejä, ja tottakai juttelen myös heistä ystävieni kanssa. Se on ihan sama onko ystävilläni lapsia tai ei, mutta kyllä kaikki ovat olleet sen muutaman lauseen verran ihan kiinnostuneita. En siis jauha lapsistani loputtomiin, vaan kun ystävien kanssa olen, niin haluan puhua muistakin asioista kuin perheestäni.

Sama juttu myös ystävilläni, eli juttelemme aikamme lapsista ja sitten puheenaiheet siirtyvät muihin asioihin aivan taatusti. Haluan kuulla heistä ja heidän ajatuksistaan muutenkin kuin heidän lasten ja perheen kautta.

Jos kuitenkin joku perheellinen ei lapsistaan kertoisi mitään, niin siinä tulee hieman omituinen olo ja tuntuu, että lapset eivät ole hänelle kovinkaan tärkeät.

Lapseni eivät kulje enää mukanani oikeastaan missään, mutta kun olin kotiäitinä vuosia, oli tietenkin normaalia, että minulla oli 1-3 lasta mukanani päiväsaikaan arkena. Viikonloppuisin ja iltaisin en sitten paljoa jaksanut, viitsinyt ja halunnut muualla hummata, mutta joskus toki lähdin ystävän kanssa ihan kahdestaan muutamaksi tunniksi jonnekin. Sen kaikki tiesivät ja asia ei olut ongelma yhdellekään, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän molempia osapuolia. Itselläni on kolme lasta, nyt jo teinejä, ja tottakai juttelen myös heistä ystävieni kanssa. Se on ihan sama onko ystävilläni lapsia tai ei, mutta kyllä kaikki ovat olleet sen muutaman lauseen verran ihan kiinnostuneita. En siis jauha lapsistani loputtomiin, vaan kun ystävien kanssa olen, niin haluan puhua muistakin asioista kuin perheestäni.

Sama juttu myös ystävilläni, eli juttelemme aikamme lapsista ja sitten puheenaiheet siirtyvät muihin asioihin aivan taatusti. Haluan kuulla heistä ja heidän ajatuksistaan muutenkin kuin heidän lasten ja perheen kautta.

Jos kuitenkin joku perheellinen ei lapsistaan kertoisi mitään, niin siinä tulee hieman omituinen olo ja tuntuu, että lapset eivät ole hänelle kovinkaan tärkeät.

Lapseni eivät kulje enää mukanani oikeastaan missään, mutta kun olin kotiäitinä vuosia, oli tietenkin normaalia, että minulla oli 1-3 lasta mukanani päiväsaikaan arkena. Viikonloppuisin ja iltaisin en sitten paljoa jaksanut, viitsinyt ja halunnut muualla hummata, mutta joskus toki lähdin ystävän kanssa ihan kahdestaan muutamaksi tunniksi jonnekin. Sen kaikki tiesivät ja asia ei olut ongelma yhdellekään, päinvastoin.

Ymmärryksesi lapsielämällä terrørisoitua kohtaan ei välity tekstistäsi.

Mä ymmärrän hyvin, jos joku mamma jää sinne kuplaansa vapaa-ajallakin ja haluaa oksentaa sanallisesti ulos kaiken siitä rääkyvästä sinappikoneesta. Se vaan otetaan vastaan ja ollaan läsnä. Ihan niinkuin joskus haluaa purkaa oloaan huonosta työpaikasta tai parisuhteesta. Eikös se ole sitä ystävyyttä? Tai vastaavasti iloitaan, kun lapsi oppi kävelemään tai kirjoittamaan nimensä, kosittu tai saatu ylennys. Puheenaiheita siinä, kuin politiikka, maailman tilanne tai viimeisin mielenkiintoinen tieteellinen artikkeli valtameren kaloista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että perheellisillä voi jäädä se vapaa-aika aika ahtaaksi, varsinkin jos kaverit ei osaa tehdä muuta kuin juoda, vaikka mentäisiin elokuviin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin, jos joku mamma jää sinne kuplaansa vapaa-ajallakin ja haluaa oksentaa sanallisesti ulos kaiken siitä rääkyvästä sinappikoneesta. Se vaan otetaan vastaan ja ollaan läsnä. Ihan niinkuin joskus haluaa purkaa oloaan huonosta työpaikasta tai parisuhteesta. Eikös se ole sitä ystävyyttä? Tai vastaavasti iloitaan, kun lapsi oppi kävelemään tai kirjoittamaan nimensä, kosittu tai saatu ylennys. Puheenaiheita siinä, kuin politiikka, maailman tilanne tai viimeisin mielenkiintoinen tieteellinen artikkeli valtameren kaloista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että perheellisillä voi jäädä se vapaa-aika aika ahtaaksi, varsinkin jos kaverit ei osaa tehdä muuta kuin juoda, vaikka mentäisiin elokuviin.

Lapsettomanako sinä vain joit aamusta iltaan alkoholia? Mulla ei ole lapsia ja viimeksi olen juonut ehkä viisi vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin, jos joku mamma jää sinne kuplaansa vapaa-ajallakin ja haluaa oksentaa sanallisesti ulos kaiken siitä rääkyvästä sinappikoneesta. Se vaan otetaan vastaan ja ollaan läsnä. Ihan niinkuin joskus haluaa purkaa oloaan huonosta työpaikasta tai parisuhteesta. Eikös se ole sitä ystävyyttä? Tai vastaavasti iloitaan, kun lapsi oppi kävelemään tai kirjoittamaan nimensä, kosittu tai saatu ylennys. Puheenaiheita siinä, kuin politiikka, maailman tilanne tai viimeisin mielenkiintoinen tieteellinen artikkeli valtameren kaloista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että perheellisillä voi jäädä se vapaa-aika aika ahtaaksi, varsinkin jos kaverit ei osaa tehdä muuta kuin juoda, vaikka mentäisiin elokuviin.

Puheenaiheet eivät ole ongelma vaan se, jos kaveritkin pakotetaan lapsielämään esimerkiksi ottamalla lapsi mukaan, kun lähtee viettämään kaveriaikaa lapsettomien kavereiden kanssa. Eihän silloin voi olla oma itsensä, kun pitää ottaa lapsen läsnäolo huomioon. Musta huumori, kiroilu yms. on pannassa välittömästi, kun lapsi on paikalla. Sietämätöntä pakottamista.

Oikeaa ystävää kiinnostaa se, mikä on toiselle elämän tärkein asia. Jos ei pysty yhtään kiinnostumaan toisen vanhemmuudesta, ei ole oikea ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän molempia osapuolia. Itselläni on kolme lasta, nyt jo teinejä, ja tottakai juttelen myös heistä ystävieni kanssa. Se on ihan sama onko ystävilläni lapsia tai ei, mutta kyllä kaikki ovat olleet sen muutaman lauseen verran ihan kiinnostuneita. En siis jauha lapsistani loputtomiin, vaan kun ystävien kanssa olen, niin haluan puhua muistakin asioista kuin perheestäni.

Sama juttu myös ystävilläni, eli juttelemme aikamme lapsista ja sitten puheenaiheet siirtyvät muihin asioihin aivan taatusti. Haluan kuulla heistä ja heidän ajatuksistaan muutenkin kuin heidän lasten ja perheen kautta.

Jos kuitenkin joku perheellinen ei lapsistaan kertoisi mitään, niin siinä tulee hieman omituinen olo ja tuntuu, että lapset eivät ole hänelle kovinkaan tärkeät.

Lapseni eivät kulje enää mukanani oikeastaan missään, mutta kun olin kotiäitinä vuosia, oli tietenkin normaalia, että minulla oli 1-3 lasta mukanani päiväsaikaan arkena. Viikonloppuisin ja iltaisin en sitten paljoa jaksanut, viitsinyt ja halunnut muualla hummata, mutta joskus toki lähdin ystävän kanssa ihan kahdestaan muutamaksi tunniksi jonnekin. Sen kaikki tiesivät ja asia ei olut ongelma yhdellekään, päinvastoin.

Ymmärryksesi lapsielämällä terrørisoitua kohtaan ei välity tekstistäsi.

Asia on vain sinulle ongelma.

Jos kuitenkin joku perheellinen ei lapsistaan kertoisi mitään, niin siinä tulee hieman omituinen olo ja tuntuu, että lapset eivät ole hänelle kovinkaan tärkeät.

.[/quote]

Juuri päinvastoin. Esim. minä en juurikaan puhu muille itselleni tärkeistä asioista ja ihmisistä. Tiedän ne tärkeiksi itsekin. Ihan kuin puhumalla niistä jatkuvasti yrittäisin vakuuttaa, kuinka tärkeitä ne ovat minulle. Sellainen olo tulee usein juuri näistä äitikuplassaan elävistä mammoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin, jos joku mamma jää sinne kuplaansa vapaa-ajallakin ja haluaa oksentaa sanallisesti ulos kaiken siitä rääkyvästä sinappikoneesta. Se vaan otetaan vastaan ja ollaan läsnä. Ihan niinkuin joskus haluaa purkaa oloaan huonosta työpaikasta tai parisuhteesta. Eikös se ole sitä ystävyyttä? Tai vastaavasti iloitaan, kun lapsi oppi kävelemään tai kirjoittamaan nimensä, kosittu tai saatu ylennys. Puheenaiheita siinä, kuin politiikka, maailman tilanne tai viimeisin mielenkiintoinen tieteellinen artikkeli valtameren kaloista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että perheellisillä voi jäädä se vapaa-aika aika ahtaaksi, varsinkin jos kaverit ei osaa tehdä muuta kuin juoda, vaikka mentäisiin elokuviin.

Lapsettomanako sinä vain joit aamusta iltaan alkoholia? Mulla ei ole lapsia ja viimeksi olen juonut ehkä viisi vuotta sitten.

En tietenkään, pitihän sitä käydä töissä lepuuttamassa maksaa ja tienaamassa juomarahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin, jos joku mamma jää sinne kuplaansa vapaa-ajallakin ja haluaa oksentaa sanallisesti ulos kaiken siitä rääkyvästä sinappikoneesta. Se vaan otetaan vastaan ja ollaan läsnä. Ihan niinkuin joskus haluaa purkaa oloaan huonosta työpaikasta tai parisuhteesta. Eikös se ole sitä ystävyyttä? Tai vastaavasti iloitaan, kun lapsi oppi kävelemään tai kirjoittamaan nimensä, kosittu tai saatu ylennys. Puheenaiheita siinä, kuin politiikka, maailman tilanne tai viimeisin mielenkiintoinen tieteellinen artikkeli valtameren kaloista.

On hyvä kuitenkin muistaa, että perheellisillä voi jäädä se vapaa-aika aika ahtaaksi, varsinkin jos kaverit ei osaa tehdä muuta kuin juoda, vaikka mentäisiin elokuviin.

Puheenaiheet eivät ole ongelma vaan se, jos kaveritkin pakotetaan lapsielämään esimerkiksi ottamalla lapsi mukaan, kun lähtee viettämään kaveriaikaa lapsettomien kavereiden kanssa. Eihän silloin voi olla oma itsensä, kun pitää ottaa lapsen läsnäolo huomioon. Musta huumori, kiroilu yms. on pannassa välittömästi, kun lapsi on paikalla. Sietämätöntä pakottamista.

Jaha. Ei tulis mieleenkään viedä omaa lastani omalle vapaa-ajalleni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa ystävää kiinnostaa se, mikä on toiselle elämän tärkein asia. Jos ei pysty yhtään kiinnostumaan toisen vanhemmuudesta, ei ole oikea ystävä.

Et osaa tirkistellä asiaa toisesta näkökulmasta, jossa voidaan helposti kokea loukkaavaksi pakottaa olemaan lapsiseurassa, vaikkei monen kymmenen vuoden ystävyyden aikana ole ollut kertaakaan hetkeä, jolloin lapsia olisi kaivattu piireihin.

0/5.