Sottapytystä kodinhengettäreksi?

Milloin sä ehdit (ja miten jaksat) sitten sotkemaan kun olet koko ajan noin väsynyt?

Avainsana on minimalismi. No niin, saatte kivittää.

Olen opetellut. Joka päivä vähän jotain kun tekee ja vkl suurempi siivous jos tarttee. Mieti että esim aina iltana tiskit niin aamulla kiva herätä tekee aamupalaa/kahvia. Niin siitä tulee lopulta rutiini. Ja sama pienesti muiden asioiden kanssa. Pystyt kyllä.

Ja usko pois, se sotku vasta väsyttääkin. Kun saat siistiksi kämpän ja pidettyä suht siistinä, jää energiaa hirveästi muuhun!

Vierailija kirjoitti:

Milloin sä ehdit (ja miten jaksat) sitten sotkemaan kun olet koko ajan noin väsynyt?

Pakko on syödä ja vaihtaa vaatteita ja peseytyä, useammassa päivässä ehtii tulla kaaos. Lisäksi vielä kissat jotka sotkee. ap

Kyllä. Kun sotkuja ei kukaan muu siivoa, alkaa kummasti sotkea vähemmän...

Teen vuorotyötä ja 12-tuntisia työpäiviä. En todellakaan jaksa siivota enää töiden jälkeen. Mutta aina lataan tiskarin (muu perhe on myös, ovat syöneet ja panneet enimmäkseen tiskinsä koneeseen) ja panen sen pyörimään, tyhjään sen aamulla ennen töihin lähtöä. Ja paneen pyykinpesukoneen pyörimään ja aamulla pesemäni koneellisen kuivuriiin. Kierrätän aamulla kuivatut kaappeihin. Tuohon menee vartti aamuin ja illoin. Miehen vastuulla on töiden jälkeen käydä kauppassa ja tehdä ruoka.

Koska minulla on 1-2 arkivapaata pitkien työpäivien takia, siivoan niinä päivinä. Lapset auttavat, ja pitävät tavarat enimmäkseen paikoillaan eli väliaikana ei pääse syntymään mitään isoa kaaosta.

Eniten kyse on siitä, että asiat panee päivittäin omille paikoilleen eikä tiputa kädestä mihin sattuu. Pölyä toki kertyy, muttei sotkua. Ei tuo vaadi kummoista "kodinhengettäryyttä", ihan vaan normit näppivoimat ja ajattelua. Esimerkiksi kun olet juonut aamukahvin ja menet pukemaan työvaatteet, kävelet makkariin keittiön kautta ja panet tiskit koneeseen/altaaseen samalla niin ettei niitä jää lojumaan huushollin pinnoille mihin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sä ehdit (ja miten jaksat) sitten sotkemaan kun olet koko ajan noin väsynyt?

Pakko on syödä ja vaihtaa vaatteita ja peseytyä, useammassa päivässä ehtii tulla kaaos. Lisäksi vielä kissat jotka sotkee. ap

Mitä sotkua tulee aikuisen ihmisen vaatteidenvaihdosta tai peseytymisestä? Heitteletkö likaiset vaatteet pitkin lattioita ja tyhjät sampoopullot pitkin poikin, vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sä ehdit (ja miten jaksat) sitten sotkemaan kun olet koko ajan noin väsynyt?

Pakko on syödä ja vaihtaa vaatteita ja peseytyä, useammassa päivässä ehtii tulla kaaos. Lisäksi vielä kissat jotka sotkee. ap

Mitä sotkua tulee aikuisen ihmisen vaatteidenvaihdosta tai peseytymisestä? Heitteletkö likaiset vaatteet pitkin lattioita ja tyhjät sampoopullot pitkin poikin, vai miten?

Kun vaihdan vaatteet ne jää sohvalle tai sängylle tai roikkumaan vessaan. Sitten on kaikki hammastahnaroiskeet lavuaarissa, irtohiuksia vessan lattialla, murut ja muut ruuanlaittosotkut keittiössä. Hiustenpesun jälkeen lattiakaivossa hiuksia ja saippuajäämiä suihkun seinillä. En jaksa uskoa että olen ainut aikuinen ihminen jolta syntyy sotkua ihan elämisestä. Jne. ap

Minä olin ennen järkyttävä sottapytty, asuntoni oli aivan karmea läävä suoraan sanottuna. Nykyään olen ihan normaalin siisti. Pitää ottaa pieni asia kerrallaan, niin niistä tulee tapa. Aivoilla kestää keskimäärin 90 päivää tartuttaa uusi tapa rutiiniksi, joten tovin saa väitellä itsensä kanssa ennen kuin asiat alkaa sujumaan kuin itsestään. Väsyneenä varsinkin perussiisteys helpottaa - on paljon helpompi ja nopeampi siistiä perussiistiä asuntoa kuin viikko- tai kuukausitolkulla kerääntynyttä läävää. 

Yksi hyvä käytännön vinkki minkä sain oli että siivoaa joka päivä 15 minuuttia. Enempää ei tarvi, ja vähempään ei tyydytä. Vaikka kuinka olisi väsynyt, niin sen 15 minuuttia saa itsestään irti joka päivä. Ja helpompi alottaa kuin tietää että tarvitsee siivota vain se vartti! Ja siinä saa yllättävän paljon aikaan, mistä tulee onnistumisen iloa ja seuraavana päivän on taas vähän helpompi aloittaa kodinhoitovartti. 

En nytkään ole siisti järjestyksen ihminen enkä edes pyri siihen, mutta aiempaan verrattuna olen opetellut siistimmäksi. Opiskeluaikoina kodissani kaikki oli aina hujan hajan. Nyt on useimmiten perussiistiä. Välillä tosin vieläkin ehtii tulla sotkuista, ja sitten joudun suursiivoamaan.

En tykkää arkirutiineista, mutta voin paremmin siistissä ympäristössä. Tälle ristiriidalle oli vain kaksi ratkaisua: joko hyväksyn sen, etten voi niin hyvin kuin mahdollista tai sitten rupean siivoamaan suht säännöllisesti. Valitsin jälkimmäisen.

Siivoaminen on käynyt helpommaksi vuosien varrella, kun on kerralla vähemmän siivottavaa, mutta en vieläkään tykkää siitä. Jotkuthan nauttivat siivoamisesta.

Mulla on ihan sama ongelma.. Ja "hauskaa" tässä on se, että olen siivooja. Mutta kun taapertaa työpäivän aikana 15t askelta, niin kyllä se sohva houkuttelee paljon enemmän kuin kotona siivoaminen..

Tai ongelmahan ei ole se siivoaminen, vaan se raivaaminen, että pääsisi siivoamaan. Kaikki pöydät täyttyy krääsästä, jolle ei oikein ole mitään paikkaa. Lapset jättää kaiken siihen mihin ne sattuu käsistä tippumaan ja vaatteet heitetään pyykkikorin viereen.

Siivoan lastenhuoneen silloin kun jaksan, 1-3 viikon välein ja viikossa sieltä tulee kauppapussillinen roskaa.

Ja huone räjähtää ihan parissa tunnissa, lapsilla tuntuu olevan jotenkin pakon omainen tarve saada vain levittää romuja mahdollisimman paljon. Esim pikkulegoja ja kyniä löytyy ihan ympäri huonetta, niillä ei koskaan voi leikkiä tai piirtää vain yhdessä nurkassa. Ja sitten kun pitäisi alkaa siivoamaan, niin suurinpiirtein heittäydytään maahan makaamaan ja huutamaan, että ei jaksa. Ikää lapsilla 6 ja 7 ja tämän asian kanssa on väännetty jo ainakin kolme vuotta.

flylady.net auttoi mua.