Lue keskustelun säännöt.
Elämän tarkoitus?
02.08.2019 |
Onko elämäsi mielekästä? Mitkä asiat sinulle tekee sen? Miksi koet että sinun on parempi olla elossa kuin kuolla?
Kommentit (31)
En usko että elämällä on mitään tarkoitusta. Se vain on. En mieti elämän mielekkyyden kysymystä. Minä vain elän koska olen sattunut syntymään, enkä kuollakaan halua, johtuen vaistomaisesta elämisen halusta ja kuolemisen pelosta. Olen pääosin aika onnellinen ihminen, vaikken mieti mitään suurempia tarkoituksia elämiselleni vaan elän vaan hetkestä hetkeen, aistimuksissa ja hetken ajatuksissa ja tunteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, elämä on elämisen arvoista kun sillä on jokin merkitys. Sen kun keksisi...
Elämän tarkoitus on elää. Ja tämä ei tarkoita että pitäisi kokea mahdollisimman paljon, olla aina kivaa, viisastua, elää vanhaksi tjsp.
Elämän tarkoitus on murheen karkoitus.
Olen näin lapsettomana sinkkuna pyörinyt samojen kysymysten äärellä kun vanhempani vanhenevat ja pian varmaan kuolevat. Ettei kai tässä mitään järkeä ole, ollaan vaan hetki ja kuollaan. Jälkikasvullisilla lienee se suvun jatkaminen joka tuo jonkinlaista tarkoitusta, mutta pitkällä tähtäimellä silläkään ei ole merkitystä. Jossain vaiheessahan elämä maapallolla tulee kuitenkin loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, elämä on elämisen arvoista kun sillä on jokin merkitys. Sen kun keksisi...
Minusta tämä on yksi suurimmista kusetuksista, joilla ihmisiä pidetään kroonisesti tyytymättöminä. Tätähän kaikenlaiset ns. henkiset piirit ja Voi Hyvin lehdet julistaa.
Mutta äärimmäisen harvan ihmisellä on minkäänlaista erityistä merkitystä. Joidenkin suurmiesten ja naisten, ehkä, hyväntekijöiden, keksijöiden tms. Mutta loppujen lopuksi heidänki elämänsä on vain lyhyt välähdys pitkässä ikuisuudessa, ja he unohtuvat ja tulee uudet sukupolvet ja uudet sankarit. Suurin osa meistä taviksista taas elää vain kuten eläimetkin: hankkivat elantoa, parittelukumppanin, ehkä lisäännymme, sitten teemme työtä elättääksemme perheen ja kasvattaaksemme lapset. Ilman sen suurempia merkityksiä.
Mutta tuollaisessa "eläimellisessä" rutiinielämässä vailla ihmeempää merkitystä voi olla onnellinen, jos ei luule, että elämällä sitten pitäisi ollla jotain suurempaa merkitystä tai tarkoitusta. Ei luonnoneläimetkään vatvo, siellä saalistaessaan ja poikasiaan hoitaessaan, että "niin, mutta mikä on elämäni suurempi tarkoitus" ja ahdistu kun eivät sitä löydä. Ne vain elävät, hetkessä, ilman miettimättä asioita joihin ei miettimällä koskaan vastausta löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen, että se on oman intuition kuuntelemista ja virtaan heittäytymistä, ja se matka on elämän tarkoitus.
Ensin pitää vain opetella kuuntelemaan sitä sisäistä ääntään. Se ei asu päässä ja ajatuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän tarkoitus on ottaa ilo irti sieltä mistä sen saa :D ja elää niinkuin itse haluaa, ei kuunnella muita !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, elämä on elämisen arvoista kun sillä on jokin merkitys. Sen kun keksisi...
Minusta tämä on yksi suurimmista kusetuksista, joilla ihmisiä pidetään kroonisesti tyytymättöminä. Tätähän kaikenlaiset ns. henkiset piirit ja Voi Hyvin lehdet julistaa.
Mutta äärimmäisen harvan ihmisellä on minkäänlaista erityistä merkitystä. Joidenkin suurmiesten ja naisten, ehkä, hyväntekijöiden, keksijöiden tms. Mutta loppujen lopuksi heidänki elämänsä on vain lyhyt välähdys pitkässä ikuisuudessa, ja he unohtuvat ja tulee uudet sukupolvet ja uudet sankarit. Suurin osa meistä taviksista taas elää vain kuten eläimetkin: hankkivat elantoa, parittelukumppanin, ehkä lisäännymme, sitten teemme työtä elättääksemme perheen ja kasvattaaksemme lapset. Ilman sen suurempia merkityksiä.
Mutta tuollaisessa "eläimellisessä" rutiinielämässä vailla ihmeempää merkitystä voi olla onnellinen, jos ei luule, että elämällä sitten pitäisi ollla jotain suurempaa merkitystä tai tarkoitusta. Ei luonnoneläimetkään vatvo, siellä saalistaessaan ja poikasiaan hoitaessaan, että "niin, mutta mikä on elämäni suurempi tarkoitus" ja ahdistu kun eivät sitä löydä. Ne vain elävät, hetkessä, ilman miettimättä asioita joihin ei miettimällä koskaan vastausta löydy.
En tarkoittanut että pitäisi olla mitään suurta ja ylevää tehtävää.... Mutta kyllähän kukin omassa pikku poterossaan pyrkii onnellisuuteen tavalla tai toisella. Päämäärä ja jonkinlainen suuntaviiva auttanee tavoitteen saavuttamisessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämällä pitäisi olla joku erityinen tarkoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut, että elämän tarkoitus on... Elää :) Mitä se kenellekin tarkoittaa. Ottaa vastaan kaikki, mitä tulee, ja käsitellä se omalla tavalla. Valita pala palalta omaa polkua eteenpäin. Ehkä myös jakaa, mitä on oppinut matkan varrella, jotta siitä voisi olla jotain hyötyä, iloa, apua tms. toisillekin.
Toisaalta olen alkanut miettiä, onko elämän tarkoituksen pohtiminen ja määritteleminen edes mielekästä. Kunhan elää, jotenkin, kukin tavallaan. Monet kai yrittäen olla onnellisia. Miksi haluan ennemmin elää kuin kuolla? Koska elämä on kivaa! Kaiken kauheuden keskelläkin. On paljon asioita, joita haluan kokea ja nähdä. Siinä mielessä pelkään kuolemaa, jos se tuleekin ennen kuin olen ehtinyt kaiken haluamani tehdä.
Löytää oma paikka maailmassa ja toteuttaa itseä auttamalla muita ihmisiä.
Muinainen luolamies/nainen oli todennäköisesti tyytyväisempi elämäänsä, vaikka olikin petojen armoilla, järsi lihan raakana ja eli korkeintaan kaksvitoseksi. Kehitys tuo omat vaivansa.
En usko että elämällä on mitään ennalta määrättyä tarkoitusta. Minusta se on hyvin vapauttavaa, samoin kuin elämän hetkellisyys ja ihmisen pienuus. Olemme vain silmänräpäyksen kestäviä nanopartikkeleita käsittämättömän suuressa universumissa, ei se pyöri meidän ympärillämme. Antaa kivasti perspektiiviä, eikä joku oma nolo moka tai naapurin heippalappu tunnukaan enää yhtä isolta. Joskus elämä on ihanaa, joskus paskaa, mutta loppujen lopuksi aika lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Elää ja kuolla.
Mutta miksi? Miksi elää kun voi kuollakin?
Lisääntyä ja elää hyvä ja turvallinen elämä.