Lue keskustelun säännöt.
Ongelma kaverin kanssa
01.08.2019 |
Hän epäilee jatkuvasti, että joku on suuttunut hänelle tai arvostelee häntä ym. ihmeellistä. Jos joku moikkaakin, niin saatetaan käydä asiasta pitkä keskustelu. Esim. Tiina moikkasi oudosti, onkohan se suuttunut minulle? Johon vakuuttelen, että ei ole, ihan normaalisti moikkasi ja tätä jankkausta jatkuu jonkin aikaa. Olemme tunteneet lukioajoilta asti ja opintojen alussa hänen käytöksensä oli vielä haastavampaa, emmekä olleet vielä hyviä kavereita silloin. Vuosien mittaan kuitenkin lähennyttiin, koska olin hänelle iso tuki opiskeluaikoina sattuneissa vastoinkäymisissä ja opin myös ymmärtämään hänen käytöstään. Ja silloin sen vielä ymmärsi, kun kehitys on vielä kesken ja nuoret ovat usein epävarmempia. Mutta nyt kun on melkein 30 vuotta ikää, en jaksa enää ymmärtää tuota käytöstä. Opiskeluaikoina muut luokkalaisemme vetäytyivät hänen seurastaan, koska oli haastava. Loukkaantui pienimmistäkin asioista ja käyttäytyi välillä hyökkäävästi. Hän on ihmetellyt monesti, että miksiköhän ne välit menivät heihin. Vuosien saatossa rauhoittui, mutta nyt yhtä äkkiä minunkin sanomiseni loukkaavat häntä. Tässä yksi tapaus: Uusi koiramme on hieman ihmisarka eikä suostu menemään vieraiden luokse heti. Kerrottiin tämä kaverilleni, joka ihmetteli koiran käytöstä. Tästä seurasi mökötys ja ilmoitti myöhemmin että hän koki sanomisemme loukkaavana. Vaikka koira käyttäytyy samoinkaikkia kohtaan. Mutta jostain syystä kaveri ottaa häneenkin liittymättömät asiat henkilökohtaisesti. Samoja juttuja oli silloin opiskeluaikana, esim. Hänen äitinsä sai sakot ylinopeudesta ja ihmettelin paikan sijaintia, että missäs semmoinen nopeusrajoitus siinä tiellä on. Siis mietin vaan, että missä kohtaa nopeusrajoitus muuttuu, kun en itsekään sitä muistanut. Ja kaveri mökötti pari päivää, koska olin arvostellut hänen tietämättömyyttään. On todella mukavaa aina arvuutella, että mitäköhän olen nyt mokannut, kun hänen naamastaan aina näkee, että nyt ketuttaa. Onkos vastaavia tapauksia muilla? Miten olette toimineet? Olisiko täysin kamalaa hivuttautua takavasemmalle? Olen aika loppu jo tämän ihmisen kanssa.
Kommentit (18)
Skippaat moisen mielensäpahoittajan suosiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Skippaat moisen mielensäpahoittajan suosiolla.
Kyse ei ole mielensäpahoittajasta. Oletko kuullut sitä, että sinä et tällä maapallolla jakele kellekään lupaa tuntea mitä tuntee? Vai miksi jhmeessä et olisi tuolle ystävä? Tuleeko paha mieli jos täytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skippaat moisen mielensäpahoittajan suosiolla.
Kyse ei ole mielensäpahoittajasta. Oletko kuullut sitä, että sinä et tällä maapallolla jakele kellekään lupaa tuntea mitä tuntee? Vai miksi jhmeessä et olisi tuolle ystävä? Tuleeko paha mieli jos täytyy?
Mitäs mielensäpahoittaja selittää? On aivan turha tuhlata energiaansa sinunkaltaisiisi.
On kokemusta ja tosiaan hivuttauduin takavasemmalle. Ei ole kaduttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skippaat moisen mielensäpahoittajan suosiolla.
Kyse ei ole mielensäpahoittajasta. Oletko kuullut sitä, että sinä et tällä maapallolla jakele kellekään lupaa tuntea mitä tuntee? Vai miksi jhmeessä et olisi tuolle ystävä? Tuleeko paha mieli jos täytyy?
Mitäs mielensäpahoittaja selittää? On aivan turha tuhlata energiaansa sinunkaltaisiisi.
Katsotaas kun oma mielesi pahoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset on tommosia. Tai oikeastaan aika monikin.
Kyllä hänellä on tunne-elämässä häikkää. Nuo ovat tosiaan teini-iän juttuja, että ” toi kattoo mua oudosti” yms. Ei tuollaiselle ihmiselle voi yrittää selittää mitään järkevää, kun ei sellainen vain ymmärrä aikuisen puhetta. Anna tuollaisen kaverin olla. Voit varmasti paljon paremmin ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skippaat moisen mielensäpahoittajan suosiolla.
Kyse ei ole mielensäpahoittajasta. Oletko kuullut sitä, että sinä et tällä maapallolla jakele kellekään lupaa tuntea mitä tuntee? Vai miksi jhmeessä et olisi tuolle ystävä? Tuleeko paha mieli jos täytyy?
Mitäs mielensäpahoittaja selittää? On aivan turha tuhlata energiaansa sinunkaltaisiisi.
Katsotaas kun oma mielesi pahoittuu.
Ei pahoitu. Se on luonteenpiirre, joka onneksi ei tartu meihin normaaleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan myös matka jatkumista eri suuntii. Kokenuksesta voin sanoa ettei tuollaiseen järkipuheet ja vakuuttelut auta. Säästytte molemmat enemmältä mielipahalta, kun lopetatte leikin kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kyse on itsetunto-ongelmista ja jostakin traumoista. Itselläni on tuota ollut läpi elämän. Tosin omalla kohdallani kaikki on pitänyt paikkaansa eli jos epäilen että joku katsoi pahasti tai puhui pahaa niin näin on myös tapahtunut. Olen herkkä ja vaistoan kaiken ihmisistä ympärilläni. Lisäksi en itse juurikaan puhu pahaa tai puukota selkään ja näin ollen muiden käytös tulee edelleen yllätyksenä vaikka olen jo aikuinen ihminen. Joskus kyse voi olla lievästä vainoharhasta mutta kaverisi kuulostaa vain huono itsetuntoiselta ja herkältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kyse on itsetunto-ongelmista ja jostakin traumoista. Itselläni on tuota ollut läpi elämän. Tosin omalla kohdallani kaikki on pitänyt paikkaansa eli jos epäilen että joku katsoi pahasti tai puhui pahaa niin näin on myös tapahtunut. Olen herkkä ja vaistoan kaiken ihmisistä ympärilläni. Lisäksi en itse juurikaan puhu pahaa tai puukota selkään ja näin ollen muiden käytös tulee edelleen yllätyksenä vaikka olen jo aikuinen ihminen. Joskus kyse voi olla lievästä vainoharhasta mutta kaverisi kuulostaa vain huono itsetuntoiselta ja herkältä ihmiseltä.
Sama juttu!! Minä joskus sanoin välillä kaverille, että joku ihminen ei näköjään pidä minusta, tai että se vuokranantaja jonka asuntoa kävin katsomassa vaikutti siltä, ettei vuokraa minulle. Toiset pehmitteli, että ei kai nyt ja eihän sitä vielä tiedä. Tajusin sitten, että ei kaikki pidä siitä että suoraan sanoo tulkintansa, koska ihmiset haluaa uskoa hyvään ja olla positiivisia. Kumma kyllä, olen aika usein ollut oikeassa (läheskään ainahan ei selviä varmaksi esimerkiksi toisen mielipide). Mutta jotkut lukee toisten kehonkieltä ja toiset eivät ota sitä ollenkaan huomioon. Ne, jotka eivät huomaa pieniä vihjeitä vaikuttavat kyllä yleensä olevan tyytyväisiä oloonsa, eipä ole aina kovin hyödyllinen ominaisuus nähdä ja kiinnittää huomiota sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kyse on itsetunto-ongelmista ja jostakin traumoista. Itselläni on tuota ollut läpi elämän. Tosin omalla kohdallani kaikki on pitänyt paikkaansa eli jos epäilen että joku katsoi pahasti tai puhui pahaa niin näin on myös tapahtunut. Olen herkkä ja vaistoan kaiken ihmisistä ympärilläni. Lisäksi en itse juurikaan puhu pahaa tai puukota selkään ja näin ollen muiden käytös tulee edelleen yllätyksenä vaikka olen jo aikuinen ihminen. Joskus kyse voi olla lievästä vainoharhasta mutta kaverisi kuulostaa vain huono itsetuntoiselta ja herkältä ihmiseltä.
Sama juttu!! Minä joskus sanoin välillä kaverille, että joku ihminen ei näköjään pidä minusta, tai että se vuokranantaja jonka asuntoa kävin katsomassa vaikutti siltä, ettei vuokraa minulle. Toiset pehmitteli, että ei kai nyt ja eihän sitä vielä tiedä. Tajusin sitten, että ei kaikki pidä siitä että suoraan sanoo tulkintansa, koska ihmiset haluaa uskoa hyvään ja olla positiivisia. Kumma kyllä, olen aika usein ollut oikeassa (läheskään ainahan ei selviä varmaksi esimerkiksi toisen mielipide). Mutta jotkut lukee toisten kehonkieltä ja toiset eivät ota sitä ollenkaan huomioon. Ne, jotka eivät huomaa pieniä vihjeitä vaikuttavat kyllä yleensä olevan tyytyväisiä oloonsa, eipä ole aina kovin hyödyllinen ominaisuus nähdä ja kiinnittää huomiota sellaiseen.
Kokemuksesi kuulostaa minusta ihan normaalilta. Ja olen aina ajatellut olevani samanlainen.
Minulla on mm. mieheni kanssa tulkinnoista vääntöä ja usein olen vaistonnut oikein. Ystäväni mökötystä ei ole huomannut ja pehmitellyt minua, että ei kai se tommoisesta suutu tai välitä ym. Ja oikeassa olen ollut, kun asiasta on ystävän kanssa "keskusteltu". Ystäväni tässä vain minusta ylireagoi.
Ap
Mulla on ollut vähän saman tapainen tilanne pari vuotta sitten, mielenterveysongelmista, masennuksesta ja siitä juontuvasta epävarmuudesta kärsivä ystävä. Tilanne alkoi olla todella kuormittava kun omassakin elämässä tapahtui raskaita asioita. Kaveri otti itseensä, kun esim. läheisen kuolema vei huomiotani ja voimavarojani. Samoin saattoi jälkikäteen jostain normaalista keskustelusta nosti esiin kohtia, joissa olin häntä loukannut. Jotain outoja vihjailuja muka, jotka hän oli pähkäillyt jollain aasinsillalla liittyvän itseensä ja joista loppujen lopuksi päätyi siihen, että olin tahallisesti halunnut häntä loukata. Vaikka kuinka olen sitä mieltä, että kaverin tukena pitää olla, totesin, ettei suhde ole nyt hyväksi kummallekaan. Minulle rasittavuutensa vuoksi ja hänelle, koska loukkaantui jatkuvalla syötöllä ja lisäksi pystyi kaatamaan kaikki ongelmansa minun syyksi, eikä siksi koskaan joutunut käsittelemään omia ongelmiaan, omaa käytöstään.
Toivon vain, että olisin selkeämmin aikoinaan ilmoittanut syyt välien hiipumiseen. Nyt olin niin puhki, että annoin vain yhteydenottojen harveta. Minusta hänelle olisi ollut hyväksi kuulla, että en jaksanut nimenomaan sitä syyttelyä, muuten en häntä ihmisenä olisi halunnut pois elämästäni.
Aina jos ei ymmärrä ystäväänsä on ok vetäytyä. Tuskin itsekään kaipaisit ystäväksesi ihmisiä jotka eivät ymmärrä sinua. Ystävälläsi on ongelmia, ihme, ettei hakeudu apua saamaan.