Mitkä asiat/tavat vanhemmissasi nolottivat sinua, kun olit teini-ikäinen?

Uppista

Mua hävetti ja ärsytti lapsena suunnattomasti, kun äitini oli (on vieläkin, mutta ei ole enään minun ongelmani) semmonen räpätäti, että kaikkien puolituttujenkin kanssa piti jäädä aina höpöttään kaikki kuulumiset ja henkilökohtaisetkin asiat. Itse jo lapsena huomasin, että suurinta osaa ei kiinnostanut tippaakaan ne höpinät ja monet koitti kohteliaasti keskeyttää jutun ja jatkaa matkaansa, mutta äitee se ei hidastanu tippakaan. Lähikaupassa käyntikin saatto kestää pari tuntia, kun kaikkien kanssa jotka suostui jäämään jutulle piti jäädä suusta kiinni.

Kaikista pahinta oli jos vastaan tuli joku samanlainen höpöttäjä, niin siinä unohtu koko muu maailma, kun kaksi räpätätiä kohtaa ja pälätyksen kuulee koko kortteli. Ihan hiton raskasta tällaiselle möllövälle itrovertille.

*möllöttävälle introvertille

Vanhempien tylsyyttä. Meillä ei ollut koskaan mitään juhlia, paitsi minun synttärit kun olin alle 10 ja myöhemmin lakkiaiset. Joskus kävi joku tuttavapariskunta kylässä, mutta siinä se.

Olenko erilainen nuori, kun en aikanaan hävennyt vanhempiani? Omatkaan eivät ole kuulemma hävenneet mua.

Äitini tapa osoitella asioita ja ihmisiä sormella. Siis käsivarsi ja etusormi ojos että katto totaki. Sentään vanhempana on lopettanut. Erikoinen tapa koska ei mikään juntti muuten.

Ala-asteen lopuilla sitä, että isäpuoleni on japanilainen. Yläasteella se oli luokkakavereiden mielestä vaan "siistiä" joten tajusin itsekin lopettaa häpeilyn. Ja hyvä niin, sillä hän oli se voima joka kannatteli minut aikuiseksi saakka ja hänen tukensa teki minusta ehjän ihmisen.

Ne asiat jotka minut aivopestiin uskomaan pedofilialla ja manipuloinnilla.

Isääni, joka hoiti wc-asiansa ovi auki, vaikka minulla tai veljellä oli kavereita kylässä...

Se, kun äiti tunki luvatta huoneeseeni vielä ollessani 17-vuotias. Aina yleensä silloin jos minulla oli poikaystävä tai kavereita käymässä. Aina se sama "Haluaiskos nuoriso limsaa tai voin mä mehuakin tehdä, vai keksiä seksiä kenties hih hih hih"

No, nyt lämmöllä jo muistelen höpsön äitikultani tapoja :)

Äitiäni en hävennyt ollenkaan. Kaikki ”rakastivat” häntä. Ystävänikin toivoivat, että heillä olisi samanlainen äiti. Isääni häpesin joskus, kun joi liikaa.

Mua hävetti kauheasti, kun äiti muka puhui liian kovalla äänellä bussissa ja muissa vastaavissa paikoissa. Huvittavaa on, ettei äiti edes ole kauhean kovaääninen ja hän itse oli kärsinyt omassa nuoruudessaan samasta asiasta oman äitinsä seurassa (siis minun isoäitini), joka kieltämättä olikin äänekkäämpi ja ylisosiaalinen tapaus. :)

Kun minulla alkoi kuukautiset niin kaksi naapurin tätiä tulivat sopivasti käymään. Siinä sitten kahvipöydässä kailotti, kuinka "Meidän Elina on nyt nainen" Oli 12-vuotiaana erittäin mukavaa.

Äidilläni oli tapana lauleskella kaupassa eri tuotteiden mainoslauluja. Hyvä luoja, miten häpesin.

Nykyään laulan kaupoissa itse (en mainoksia) ja 12v poikani häpeää :D

Hyvä kysymys! Muistan ajatelleeni tätä asiaa ensimmäisen kerran, kun olin vaihtarina, ja vaihtariperheen äiti sanoi, että jossain vaiheessa hänen poikansa piti häneen aina kunnon hajuraon, kun he olivat kaupungilla. Tämä siis joskus 14–15-vuotiaana, tai sinnepäin, olin tuolloin 18 ja poika saman ikäinen. Ilmeisesti poika jotenkin häpesi äitinsä ulkonäköä (jossa ei siis kyllä ollut mitään hävettävää!!), äiti sanoi, että poika saattoi joskus sanoa jotain äidin vaatteistakin. Mulla syttyi joku lamppu päässä, että ahaa, tällaistakin voi olla. Tämä asia putkahti mieleeni eilen tai toissapäivänä, joten ajoitus on hyvä. Mä en nimittäin muista, että olisin hävennyt jotain yksittäistä piirrettä vanhemmissani, tyyliin jotain ulkonäöllistä tai pukeutumiseen tai käytöstapoihin liittyvää juttua. Nykyään lihavista ihmisistä tehdään hirveä numero, mun äiti on lihava, eikä se todellakaan vaikuttanut musta mitenkään häpeälliseltä asialta. Mutta kyllä mä silti jotenkin vanhempiani häpesin, se oli joku sellainen yleishäpeä, en halunnut oikein viedä kavereita kotiin, vaan mieluummin menin kavereiden luo. Tai sitten en vain muista, että häpesin vanhemmissani joitain tiettyjä ominaisuuksia, sekin on mahdollista.

TUon kirjoitettuani tuli mieleen yksi asia, jota häpesin ainakin 6. ja 7. luokalla: sain kutosella pikkuveljen. Äitini oli siihen aikaan "vanha" saamaan lapsia (38, hehe), eikä luokkakavereillani (paitsi ehkä yhdellä) ollut niin pieniä sisaruksia.