Miettiikö lemmikinomistajat ikinä sitä, että

Näkeehän noita nälkiintyneitä ja monin tavoin sairaita  kulkukoiria aina ulkomaanmatkoilla, joten en nyt osaa ihan ajatella, että ne olisivat jotenkin onnellisempia kuin kotikoirat. 

Koiraa ei saa pitää kytkemättä ulkona, koska se syö kaiken mitä löytää.

En usko että meidän rotukissat olisi onnellisimmillaan vapaana luonnossa. Ne on vuosikymmenien aikana jalostettu olemaan ihmisen palvottavina, kaikki ruoka tulee eteen, hellyyttä ja silitystä saa aina kun haluaa, uloskin pääsee aina kun haluaa (tosin vain 15 m2 verkotettuun oleskelutilaan mutta hyvin näyttävät viihtyvän).

Luonto ei todellakaan ole mikään paratiisi vaan ankaran eloonjäämistaistelun paikka. Koiristahan esimerkiksi tiedetään, että ne ovat itse valinneet ihmisen kumppanuuden villin luonnon sijasta, itse asettuneet ihmisasumusten liepeille oleilemaan. Varma ruoka ja ihmisyhteisön tarjoama suoja kelpasi paremmin kuin vapaus ja vaara, ja ihmiset taas hyötyi koirien taipumuksesta haukkua vaaran lähestyessä.

En todellakaan usko että nuo mun 2 hemmoteltua tällä hetkellä sohvatyynyillä autuaallisen näköisenä köllivää pientä valkoista westietä esimerkiksi ihastuisivat ajatuksesta että niiden pitäisi itse metsästää ruokansa, nukkua epämukavissa paikoissa ulkona hyönteisten kiusaamana, puhumattakaan siitä että luonnossa usein vaivaa nälkä kun saalista ei aina saa, loiset piinaa, haavat tulehtuu ja pienikin vamma tai sairaus voi johtaa kivuliaaseen kuolemaan joka olisi olltu helppo hoitaa ihmisen hovissa eläinlääkärillä.

Ainakin 4/5 kaikista suomalaisista yli 600 000 koirasta tulisi jauhaa lannoitteeksi. Onhan sitä ilmastomuutos ja kaikkea. Yksi koira kuormittaa luontoa enemmän kuin katumaasturi, kertoi hesarin artikkeli.

Vierailija kirjoitti:

Luonto ei todellakaan ole mikään paratiisi vaan ankaran eloonjäämistaistelun paikka. Koiristahan esimerkiksi tiedetään, että ne ovat itse valinneet ihmisen kumppanuuden villin luonnon sijasta, itse asettuneet ihmisasumusten liepeille oleilemaan. Varma ruoka ja ihmisyhteisön tarjoama suoja kelpasi paremmin kuin vapaus ja vaara, ja ihmiset taas hyötyi koirien taipumuksesta haukkua vaaran lähestyessä.

En todellakaan usko että nuo mun 2 hemmoteltua tällä hetkellä sohvatyynyillä autuaallisen näköisenä köllivää pientä valkoista westietä esimerkiksi ihastuisivat ajatuksesta että niiden pitäisi itse metsästää ruokansa, nukkua epämukavissa paikoissa ulkona hyönteisten kiusaamana, puhumattakaan siitä että luonnossa usein vaivaa nälkä kun saalista ei aina saa, loiset piinaa, haavat tulehtuu ja pienikin vamma tai sairaus voi johtaa kivuliaaseen kuolemaan joka olisi olltu helppo hoitaa ihmisen hovissa eläinlääkärillä.

Luuletko, että koira osaa ajatella noin monimutkaisesti?

Jos ne sun sohvatyynysi pääsisivät vapaiksi luontoon, vaisto luultavasti ohjaisi edes jotakin metsästämään. Pikkukoira varmaan joutuisi suden tai tosi pieni koira jonkun ison rotan suuhun, mutta ainakin se yrittäisi.

Kesyt eläimet ovat onnellisimmillaan kotonaan, ei luonnossa. Ap on vakavasti väärässä.

Olen miettinyt. Minulla on eksoottinen lemmikki, ja vaikka se onkin ihana, mielestäni eksoottisten eläinten paikka on luonnossa eikä ihmisen kodissa. Omani on syntynyt tarhattuna ja elänyt koko elämänsä ”vankeudessa”. Se voi erinomaisen hyvin ja on ollut paljon pitkäikäisempi kuin luonnossa, koska olen perehtynyt asiaan ja onnistunut tarjoamaan sille sopivat olosuhteet. Samaa ei valitettavasti voi sanoa läheskään kaikista lemmikin omistajista.

Jos vielä joskus otan uuden lemmikin, se on joko kissa tai koira. Ne kun on jalostettu lemmikkieläimiksi ja siksi niille sopii luonnostaan ihmisen kotona asuminen.

Esim. suden elinikä luonnossa on n. 6-8 vuotta. Koiran keskimääräinen elinikä on 10-13 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto ei todellakaan ole mikään paratiisi vaan ankaran eloonjäämistaistelun paikka. Koiristahan esimerkiksi tiedetään, että ne ovat itse valinneet ihmisen kumppanuuden villin luonnon sijasta, itse asettuneet ihmisasumusten liepeille oleilemaan. Varma ruoka ja ihmisyhteisön tarjoama suoja kelpasi paremmin kuin vapaus ja vaara, ja ihmiset taas hyötyi koirien taipumuksesta haukkua vaaran lähestyessä.

En todellakaan usko että nuo mun 2 hemmoteltua tällä hetkellä sohvatyynyillä autuaallisen näköisenä köllivää pientä valkoista westietä esimerkiksi ihastuisivat ajatuksesta että niiden pitäisi itse metsästää ruokansa, nukkua epämukavissa paikoissa ulkona hyönteisten kiusaamana, puhumattakaan siitä että luonnossa usein vaivaa nälkä kun saalista ei aina saa, loiset piinaa, haavat tulehtuu ja pienikin vamma tai sairaus voi johtaa kivuliaaseen kuolemaan joka olisi olltu helppo hoitaa ihmisen hovissa eläinlääkärillä.

Luuletko, että koira osaa ajatella noin monimutkaisesti?

Jos ne sun sohvatyynysi pääsisivät vapaiksi luontoon, vaisto luultavasti ohjaisi edes jotakin metsästämään. Pikkukoira varmaan joutuisi suden tai tosi pieni koira jonkun ison rotan suuhun, mutta ainakin se yrittäisi.

Lemmikinomistajien kokemus omista lemmikeistään on, että ne ovat ihmisiä. Tai siis, ovat ihmisiä kaikessa muussa paitsi siinä, että ne poikkeuksellisesti nauttivat vangittuna olosta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto ei todellakaan ole mikään paratiisi vaan ankaran eloonjäämistaistelun paikka. Koiristahan esimerkiksi tiedetään, että ne ovat itse valinneet ihmisen kumppanuuden villin luonnon sijasta, itse asettuneet ihmisasumusten liepeille oleilemaan. Varma ruoka ja ihmisyhteisön tarjoama suoja kelpasi paremmin kuin vapaus ja vaara, ja ihmiset taas hyötyi koirien taipumuksesta haukkua vaaran lähestyessä.

En todellakaan usko että nuo mun 2 hemmoteltua tällä hetkellä sohvatyynyillä autuaallisen näköisenä köllivää pientä valkoista westietä esimerkiksi ihastuisivat ajatuksesta että niiden pitäisi itse metsästää ruokansa, nukkua epämukavissa paikoissa ulkona hyönteisten kiusaamana, puhumattakaan siitä että luonnossa usein vaivaa nälkä kun saalista ei aina saa, loiset piinaa, haavat tulehtuu ja pienikin vamma tai sairaus voi johtaa kivuliaaseen kuolemaan joka olisi olltu helppo hoitaa ihmisen hovissa eläinlääkärillä.

Luuletko, että koira osaa ajatella noin monimutkaisesti?

Jos ne sun sohvatyynysi pääsisivät vapaiksi luontoon, vaisto luultavasti ohjaisi edes jotakin metsästämään. Pikkukoira varmaan joutuisi suden tai tosi pieni koira jonkun ison rotan suuhun, mutta ainakin se yrittäisi.

Lemmikinomistajien kokemus omista lemmikeistään on, että ne ovat ihmisiä. Tai siis, ovat ihmisiä kaikessa muussa paitsi siinä, että ne poikkeuksellisesti nauttivat vangittuna olosta.

ap

Näköjään jollain kajahtaneella. Muut tietävät, että lemmikit eivät ole eivätkä tule ihmisiksi, vaikka kuinka lässyttää ja keksii tunteita ja ajatuksia lemmikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto ei todellakaan ole mikään paratiisi vaan ankaran eloonjäämistaistelun paikka. Koiristahan esimerkiksi tiedetään, että ne ovat itse valinneet ihmisen kumppanuuden villin luonnon sijasta, itse asettuneet ihmisasumusten liepeille oleilemaan. Varma ruoka ja ihmisyhteisön tarjoama suoja kelpasi paremmin kuin vapaus ja vaara, ja ihmiset taas hyötyi koirien taipumuksesta haukkua vaaran lähestyessä.

En todellakaan usko että nuo mun 2 hemmoteltua tällä hetkellä sohvatyynyillä autuaallisen näköisenä köllivää pientä valkoista westietä esimerkiksi ihastuisivat ajatuksesta että niiden pitäisi itse metsästää ruokansa, nukkua epämukavissa paikoissa ulkona hyönteisten kiusaamana, puhumattakaan siitä että luonnossa usein vaivaa nälkä kun saalista ei aina saa, loiset piinaa, haavat tulehtuu ja pienikin vamma tai sairaus voi johtaa kivuliaaseen kuolemaan joka olisi olltu helppo hoitaa ihmisen hovissa eläinlääkärillä.

Luuletko, että koira osaa ajatella noin monimutkaisesti?

Jos ne sun sohvatyynysi pääsisivät vapaiksi luontoon, vaisto luultavasti ohjaisi edes jotakin metsästämään. Pikkukoira varmaan joutuisi suden tai tosi pieni koira jonkun ison rotan suuhun, mutta ainakin se yrittäisi.

Ne koirat saa juosta joka päivä vapaana luonnossa ja aina tulevat vapaasta tahdostaan takaisin. Voivat tosiaan vaikka rusakon perässä juosta pyrähdyksen mutta se on vain kivaa urheilua kun eloonjäänti ei ole kiinni siitä saako mitään kiinni.

Useimmat lemmikit kuolevat luonnossa. Nehän ovat JALOSTETTUJA lemmikkejä. Moni pitää lemmikkiään paremmin kuin suomalainen mies vaimoaan.

Kyllä joskus mietin. Minulla on siis sisäkissa. Mietin joskus myös sitä, miten epäekologista lemmikkien pitäminen on. En silti tietenkään päästä rakasta kissaani vapaaksi enkä vie piikille.

Voimme ihmetellä, miksi ihmeessä eläinsuojeluyhdistykset kampanjoivat joka vuosi sen puolesta ettei kesäkissoja hylättäisi luontoon. Eivätkö kesäkissat ymmärrä olla onnellisia vapaudestaan, vaikka elämä nyt jäisikin vähän julmaksi, sairaaksi ja lyhyeksi? Kuolevatko ne kiittämättömyyttään?

Olen miettinyt. Mutta toisaalta taas aina muistan sanonnan "Älä ota kesäkissaa vaan ota kesämies, koska mies selviää syksyllä heitteillejätettynä Suomen ilmastossa paljon paremmin kuin kissa". Sen vuoksi kissa jää syksylläkin ja kesämies saa kenkää. 

Minusta tämä ajatus on eläimen inhimillistämistä. Ihmiset miettivät, että olisi kauheaa jos ei pääsisi ikinä ulos, mutta sisäkissa ei ajattele samoin. Eläimet eivät osaa ajatella, että eläisinpä luonnossa. Jos kissalla on tilaa ja virikkeitä, se on ihan tyytyväinen.

Ja kyllähän kissoja kuolee paljon ulkona, varsinkin talvella. Kissa on aavikkoeläin, joka ei kestä kylmyyttä, eikä talvella ole juuri mitään pyydystettävää. Kissat tappelevat ja raatelevat toisiaan. Kissa voi myös joutua ilveksen tai suden suuhun tai jäädä auton alle.

Olen joskus löytänyt karanneen kissan. Se oli oman kotitalonsa pihalla pusikossa, surkeana ja pelästyneenä. Ei suinkaan kirmailemassa onnellisena ympäriinsä.

Kuvitelma surullisista, vankeudessa pidettävistä kissoista ei pidä paikkaansa.

Mee aloittaja itse luontoon, ettet ole kotisi vankina. :D