Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämä kiirehtii ohi eikä mikään tunnu miltään

Vierailija
27.07.2019 |

Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Päivät, viikot ja vuodet kuluvat koko ajan vain nopeammin eikä mistään ehdi saada otetta. Kaunis luonto, juhlapäivät tms. asiat, joista nuorempana koki vahvoja tunnelmia, eivät tunnu enää yhtään miltään. Esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden joulufiilis on muisto vain. Kaikki tunne-elämä muuttuu yhdentekeväksi harmaaksi mössöksi. Pakollisten asioiden (työ) jälkeen mikään ylimääräinen, esim. harrastaminen tai ystävien tapaaminen ei yhtään kiinnosta. En edes pidä työstäni, mutta alallani on huonosti töitä joten minun pitäisi kai olla kiitollinen siitä, että ylipäätään on töitä. Harmi vaan, että työ on todella kuormittavaa ja stressaavaa, sillä vastuuni on iso ja aikaa liian vähän.

Miten te muut jaksatte elämää, onnistutteko te nauttimaan tästä? Jos kyllä, niin miten?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
27.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ja avopuolisoni olemme myös zombeja. Ei nykyajan elämässä ole enää mitään jännitystä tai uututta.

Netti tuhonnut kaiken, päässä liikaa tietoa, mikään ei yllätä enää. Turtunut kaikkeen. Raha määrittelee kaiken. Miettinyt vakavasti tääl et miten pitäisi jaksaa tätä samaa vielä seuraavat 50 vuotta.

Vierailija
2/4 |
27.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu. Elämäni on liian tylsää. Jos olisin rikas, olisi elämäni paljon mielenkiintoisempaa ja herättäisi tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
27.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairastu kroonisesti niin kaipaat niitä tylsiäkin asioita

Vierailija
4/4 |
27.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt, että lopettaisin kaiken ja muuttaisin asumaan jonnekin hevonkuuseen. Kasvattaisin itse omat ruokani ja eristäytyisin yhteiskunnasta niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista. Kuolisin kuitenkin varmaan nälkään aika pian eikä minulla ole rahaakaan mitään eräpirttiä varten, sillä olen vielä työurani alussa. Tätä kai tämä nykypäivän työkulttuuri on kun alle kolmekymppiset onnistutaan ylikuormittamaan niin pahasti että ainoastaan täydellinen eristäytyminen kaikesta tai kuolema tuntuvat houkuttelevilta vaihtoehdoilta.

Aloittaja