Uusperheelliset

Trollollollolloo.

Sulla ei ole juurikaan mitään valtaa siihen milloin lapsi on vanhempiensa kanssa, pointti on lapsen oikeus omaan vanhempaansa, ja siitä päättävät vanhemmat yhdessä, ei sun oikeus mieheen. 

Totta kai sinä saat sanoa kuka tulee sinun kotiisi ja milloin. Ei sinne kukaan saa tulla ilman teidän molempien lupaa. Ei edes oma lapsi.

Öö, ei? Mies ja exä sopivat lapsensa huollosta keskenään. Sinun miehesi on isä, hänellä on lapsi. Jossain kohtaa elämää se lapsi saattaa olla isällään 365 päivää vuodesta. Se on lähtökohta mihin sinä lähdet mukaan ja sen hyväksyt. Tai sitten et ja jätät uusperheleikit meille muille. 

t. eronnut

On totta, että jos miehellä on lapsi, pitää varautua siihen, että lapsi on teillä paljonkin. Mutta tietenkin puoliso pitää priorisoida ja hänen kanssaan keskustella pelisäännöt, mitä ikinä ne ovatkaan.

T. Uusperheellinen, molemmilla omia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Totta kai sinä saat sanoa kuka tulee sinun kotiisi ja milloin. Ei sinne kukaan saa tulla ilman teidän molempien lupaa. Ei edes oma lapsi.

JOS on perustanut yhteisen kodin miehen kanssa jolla on lapsi, sen kodin täytyy aivan yhtälailla kuulua sille lapselle. Lapsellista miestä ei saa ilman lasta. Jos ei sitä tajua, kannattaa kasvaa vielä pari vuotta. 

Kyllä kuuluu nykyiselle puolisolle, jos lasta pitää hoitaa yksin ilman biologista vanhempaa välillä.

Jos sinä maksat yksin kaikki asumisen kulut ja mies on vain vieraana, niin silloin kanssasi tulee sopia. Mutta jos maksatte kulut puoliksi tai mies maksaa asumisen, niin sinulla ei ole mitään sanomista siihen, koska miehen lapsi, äiti, kaveri tai kummisetä tulee käymään.

Miksi ap otit käytetyn miehen ja sen mukana paljon ongelmia?

Eikö heillä ole selkeää tapaamissopimusta?

Jos on, niin laittakaa seinäkalenteriin selkeästi ajat jolloin lapsi on teillä. Tai jonnekin muistiin, miten nyt kenelläkin asia toimii.

Jos aikataulut muuttuvat, niin niistä tietenkin keskustellaan myös sinun kanssasi, ennen kuin mies menee lupaamaan exälleen itään sitovaa.

Hätätapauksessa voi ottaa nopeastikin, mutta ei niitä useinkaan ole, toivottavasti.

Hätätapaus ei ole exän kampaamokäynti, krapula, lapsi muuten vaan miehellesi tms.

Jos ei ole tapaamissopimusta, niin miksi?

Ihan jokaisen ihmisen oman elämän hallinnan vuoksi pitäisi olla tapaamissopimus ja poikkeuksista keskustellaan kaikkien niiden ihmisten kanssa joiden elämää asia koskee.

Koska mies ja sinä ilmeisesti asutte yhdessä ja teillä on yhteinen koti, niin silloin myös uusperheen molemmilla kumppaneilla on oikeus ja kohtuus tietää keitä ihmisiä heidän kodissaan milloinkin on.

Ovat ne ihmiset keitä hyvänsä.

Ihan höpöhöpö-juttua tuo, että uudelle kumppanille ei kuulu, ei niin varmaan mielellään mikään kuuluisikaan niiden exien mielestä.

Lukekaa ihmiset mitä asiantuntijat sanovat juuri uusperheen arjen sujuvuuden ja tapalamisen muuttelemisista.

Missään en ole lukenut yhtään juttua, missä sanotaan, että uudelle kumppanille ei kuulu kertoa kun tapaamisia muutetaan ja riittää kun sen exän kanssa sopii.

Päinvastoin, se uuden kumppanin kanssa keskusteleminen ensin on yksi avainjuttu itseasiassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä maksat yksin kaikki asumisen kulut ja mies on vain vieraana, niin silloin kanssasi tulee sopia. Mutta jos maksatte kulut puoliksi tai mies maksaa asumisen, niin sinulla ei ole mitään sanomista siihen, koska miehen lapsi, äiti, kaveri tai kummisetä tulee käymään.

Ihan hullua, miksi edes sitten maksaa puoliksi jos ei ole mitään sananvaltaa? 😮

Yleensäkin jos on yhteinen koti ja parisuhde, niin silloin on myös kaksi ihmistä, jotka sopivat asioista, oli ne asiat ihan mitä tahansa.

Maksaa mitä ja kuka miten tahansa, niin kuka hullu menee sellaiseen kuvioon jossa on kyllä katto pään päällä, mutta ei mitään oikeuksia?

Tai oikeastaan kuka hullu on sellainen kumppani, joka pitää toista täysin epätasa-arvoisena parisuhteessa?

Miettikää mammat noilla "periaatteillanne" kuinka kiva on silloin teidän lastenne viettää aikaa isin uudessa perheessä.

Järjen käyttö ON sallittu myös exillä, ihan sen lapsen parhaaksi.

Mitäpä jos jatkossa ajattelisitte sen lapsen hyvinvointia eikä uuden kumppanin mahdollisimman suurta pahoinvointia.

Vai onko ihan mahdoton ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Öö, ei? Mies ja exä sopivat lapsensa huollosta keskenään. Sinun miehesi on isä, hänellä on lapsi. Jossain kohtaa elämää se lapsi saattaa olla isällään 365 päivää vuodesta. Se on lähtökohta mihin sinä lähdet mukaan ja sen hyväksyt. Tai sitten et ja jätät uusperheleikit meille muille. 

t. eronnut

Meinaatko nyt ihan tosissaan, että jos lapsi/lapset muuttaa 365 päivää vuodessa toiselle vanhemmalle, että asiasta ei keskustella lainkaan siinä muuttavassa perheessä?

Ainoastaan omat vanhemmat sopivat asian keskenään?

Mahtaa olla kivat oltavat lapsella ja ihan niiden omien, puupäiden vanhempien ansiosta.

Yleensä noin iso asia vaikuttaa myös asumiseen siellä uudessa kodissa, mitenkähän se asia hoidetaan siellä asuvan kumppanin silmien ja korvien ohi?

Yks kaks koti muuttuukin suurempaan ja eri paikkaan, kiva. 😁

Älkää edes sanoko, että olette näin tyhmiä, tai ainakaan kehdatko julkisesti se näyttää.

Mitä vikaa sinussa on ette ole omaa perhettä perustanut vaan menit valmiiseen toisten perheeseesn? 

Olisit oman asuntosi pitänyt niin on oma rauha eikä tarvitse palvella kenenkään edellisen suhteen lapsia. 

Nämä, jotka sanovat, että uudella puolisolla ei omassa kodissaan saisi olla mitään sananvaltaa lapsen vierailuihin, saisitte hävetä itsekkyydessänne.

Eihän kyse ole useinkaan siitä, ettei lapsi saisi vierailla toisessa kodissaan vaan siitä, että perheen elämästä vastaavat aikuiset ovat ne, jotka päättävät ensin asioista, sitten vasta muut. Exä varmasti olisi itsekin "tyytyväinen", jos joku muu kuin hän päättäisi hänen kotinsa väkimäärästä. Niinpä, jos ajateltaisiin asia toisinpäin, eihän se tietenkään kävisi, siksi kyse onkin epäreiluudesta ja itsekyydestä. En ole juurikaan uskonnollinen, mutta tämä yleinen kultainen sääntö " tee toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän" kantaisi positiivista hedelmää ihmisten keskelle hyvin pitkälle.

Kaikissa pelastautumisohjeissa sanotaan, että aikuiset huolehtivat ensin itsestään, jotta pystyvät huolehtimaan turvallisesti lapsista. Samoin uusperheitä tutkineet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että uuden perheen puolisoilla tulee olla erittäin hyvät puhevälit, jotta homma toimii. Kuten joku jo mainitsikin, pitäisi vähän ottaa selville tieteellisten tutkimusten tuloksia uusperheiden toimivuudesta. Niitä on jo nykyisin saatavilla.

Lapsen etu on nimenomaan se, että aikuiset pystyvät kommunikoimaan hyvin keskenään, myös ne uuden perheen aikuiset, eivät ainoastaan ex-pariskunnan osapuolet keskenään, niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä maksat yksin kaikki asumisen kulut ja mies on vain vieraana, niin silloin kanssasi tulee sopia. Mutta jos maksatte kulut puoliksi tai mies maksaa asumisen, niin sinulla ei ole mitään sanomista siihen, koska miehen lapsi, äiti, kaveri tai kummisetä tulee käymään.

Ei todellakaan ole näin. Jos haluat päättää itse omista asioistasi - ja vieraista - niin asu yksin. Jos haluat asua toisen ihmisen kanssa, tulee sinun keskustella kaikki asiat hänen kanssaan. Jos se toinen ihminen ei halua kenenkään ylimääräisen tulevan teidän yhteiseen kotiinne, niin sitten sinä tapaat ne vieraat muualla kuin kotonanne.

Olen kyllä sitä mieltä, että etävanhemmankin koti on myös lapsen toinen koti. Ja lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan mahdollisimman paljon.

Toki, meillä on sovittu selkeästi ajat jolloin lapsi on meillä. Näiden viiden yhteisen vuoden aikana on tullut ehkä kaksi kertaa yllättävä vaihto päivissä lapsen äidin työvuorojen takia.

Yleensä lapsi on meillä kolmessa viikossa noin 7 yötä

Nytkin kun jäin äitiyslomalle ja saimme vauvan, oli etukäteen sovittu että vanhempi lapsi on meillä mahd paljon, jotta syntyy heti alusta luonnollinen suhde sisarukseen.

Kun toinen vanhempi kuolee, lapsen pitäisi edelleen jatkaa viikko-viikko -systeemillä? Joka toinen viikko sijaiskodissa, joka toinen vanhemmalla? Just just. Yrittäkää nyt ymmärtää, että se lapsi voi asua vaikka kokonaan teillä, jos niin sattuu käymään. Tai älä perusta uusperhettä jos tämä ei mene jakeluun.

Meillä isäntä sopii kyllä ihan itse lapsensa viikonloput eksänsä kanssa, eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Ennen yhteenmuuttoa ja yhteisiä lapsia annoin itse yhden ehdon tapaamisten suhteen: hänen itsensä tulee olla paikalla koko ajan, sillä tapaamiset ovat häntä ja hänen lastaan varten ja niille viikonlopulle ei järjestetä työkeikkoja tai muita menoja. Tämä on toiminut meillä jo 7v ja on mukavaa olla koko porukalla sitten joko ihan vain kotona tai jossain reissussa. Minä kyselen aina hyvissä ajoin isännän kautta lasta mukaan, kun järjestelen meille jotain yhteistä reissua ja silloin sumplitaan menot sen mukaan että vanhinkin lapsi pääsee mukaan.

Kauan te olette olleet yhdessä, koetko jääväsi ulkopuoliseksi vai oletko mustasukkainen miehesi entisestä elämästä? Eihän hän olisi hän ilman omanlaista historiaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, ei? Mies ja exä sopivat lapsensa huollosta keskenään. Sinun miehesi on isä, hänellä on lapsi. Jossain kohtaa elämää se lapsi saattaa olla isällään 365 päivää vuodesta. Se on lähtökohta mihin sinä lähdet mukaan ja sen hyväksyt. Tai sitten et ja jätät uusperheleikit meille muille. 

t. eronnut

Meinaatko nyt ihan tosissaan, että jos lapsi/lapset muuttaa 365 päivää vuodessa toiselle vanhemmalle, että asiasta ei keskustella lainkaan siinä muuttavassa perheessä?

Ainoastaan omat vanhemmat sopivat asian keskenään?

Mahtaa olla kivat oltavat lapsella ja ihan niiden omien, puupäiden vanhempien ansiosta.

Yleensä noin iso asia vaikuttaa myös asumiseen siellä uudessa kodissa, mitenkähän se asia hoidetaan siellä asuvan kumppanin silmien ja korvien ohi?

Yks kaks koti muuttuukin suurempaan ja eri paikkaan, kiva. 😁

Älkää edes sanoko, että olette näin tyhmiä, tai ainakaan kehdatko julkisesti se näyttää.

Itse olet vähän tyhmä. Hain takaa esim. tilannetta että toinen vanhempi esim. sairastuu, vammautuu, tai vaikkapa kuolee, jolloin eteen voi tulla tilanne että etä joutuukin yhtäkkiä ottamaan 100% vastuun lapsesta. Joten jos uusperheeseen lähtee, kannattaa olla varma että kestää senkin, että pahimmillaan/ parhaimmillaan ne lapset asuukin teidän kodissa 24/7. Se isyys ei miehestä pois lähde, vaikka kuinka haluaisit. Jos sulle on ongelma että lapsia pyörii kodissa, ei kannata ottaa miestä jolla on lapsia. Niiden kanssa kun harvemmin voi elää ihan tarkkaa kalenterielämää, jos ajatellaan myös sen lapsen etua. Jos esim. meidän lapsille tulee kesken viikkoa aivan järkyttävä ikävä toisen vanhemman luokse, niin tottakai silloin tehdään vaihtoja extempore, koska se on meidän lasten etu. Se vanhemmuus ei lopu eroon, kummallakaan. Tätä on monen uuden puolison vaikea sietää, mikä on toki ihan ymmärrettävää. Ei uusperheys sovi kaikille, se vaatii valtavasti kykyä joustaa ja vahvaa itsetuntoa. 

t. eronnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, ei? Mies ja exä sopivat lapsensa huollosta keskenään. Sinun miehesi on isä, hänellä on lapsi. Jossain kohtaa elämää se lapsi saattaa olla isällään 365 päivää vuodesta. Se on lähtökohta mihin sinä lähdet mukaan ja sen hyväksyt. Tai sitten et ja jätät uusperheleikit meille muille. 

t. eronnut

Meinaatko nyt ihan tosissaan, että jos lapsi/lapset muuttaa 365 päivää vuodessa toiselle vanhemmalle, että asiasta ei keskustella lainkaan siinä muuttavassa perheessä?

Ainoastaan omat vanhemmat sopivat asian keskenään?

Mahtaa olla kivat oltavat lapsella ja ihan niiden omien, puupäiden vanhempien ansiosta.

Yleensä noin iso asia vaikuttaa myös asumiseen siellä uudessa kodissa, mitenkähän se asia hoidetaan siellä asuvan kumppanin silmien ja korvien ohi?

Yks kaks koti muuttuukin suurempaan ja eri paikkaan, kiva. 😁

Älkää edes sanoko, että olette näin tyhmiä, tai ainakaan kehdatko julkisesti se näyttää.

Itse olet vähän tyhmä. Hain takaa esim. tilannetta että toinen vanhempi esim. sairastuu, vammautuu, tai vaikkapa kuolee, jolloin eteen voi tulla tilanne että etä joutuukin yhtäkkiä ottamaan 100% vastuun lapsesta. Joten jos uusperheeseen lähtee, kannattaa olla varma että kestää senkin, että pahimmillaan/ parhaimmillaan ne lapset asuukin teidän kodissa 24/7. Se isyys ei miehestä pois lähde, vaikka kuinka haluaisit. Jos sulle on ongelma että lapsia pyörii kodissa, ei kannata ottaa miestä jolla on lapsia. Niiden kanssa kun harvemmin voi elää ihan tarkkaa kalenterielämää, jos ajatellaan myös sen lapsen etua. Jos esim. meidän lapsille tulee kesken viikkoa aivan järkyttävä ikävä toisen vanhemman luokse, niin tottakai silloin tehdään vaihtoja extempore, koska se on meidän lasten etu. Se vanhemmuus ei lopu eroon, kummallakaan. Tätä on monen uuden puolison vaikea sietää, mikä on toki ihan ymmärrettävää. Ei uusperheys sovi kaikille, se vaatii valtavasti kykyä joustaa ja vahvaa itsetuntoa. 

t. eronnut

Olet itse edelleen tyhmä tai et osaa ajatella kuin yksipuisesti.

Nyt aloittaja kertoo, että mies ei keskustele kun lapsi tulee yllättäen heille. Hänet ohitetaan. Ei hän kerro, ettei ollenkaan halua miehen lasta kotiinsa.

Sanon kyllå, että ei niin extemporea tulekaan, ettei siitä ehdi nykyisen kanssa puhua.

Ellei ihan juuri hätätapaus.

Lue nyt ihan ajatuksella: ensin tehdään tapaamissopimus ja sen mukaan mennään pääosin, se on molempien uusperheen aikuisten tiedossa ja hyväksytty.

Sitten kun niitä extemporeita tulee, niin niistä sitten puhutaan, no ensin tietty se exä sitä ehdottaa, huom! Ehdottaa, ei määrää. Mies ei oikopäätä suostu, vaan:

Sitten, oletetaan nyt, että vaikka tämä aloittajan mies, puhuu aloittajan kanssa, että tuli taas extemporea exältään.

Sitten YHDESSÄ keskustelevat sopiiko tämä.

Olen huomannut, että kun asian näin hoitaa niin usein juuri silloin myös nykyiselle kumppanille sopii. Ainakin paremmin ja hän on paremmalla mielellä ja kohtelee hyvin lasta. Kuin silloin kun hänet kerta toisensa jälkeen mies ja exä sivuuttavat ja toimivat vain oman mielensä mukaan.

Uskon, että kukaan, ainakaan nainen, luulee, eikä halua, että isyys ja lapset jotenkin häipyvät kuin tuhka tuuleen kun uusperhe perustetaan. Eikä niin, että se exäkään mihinkään poistuisi.

Mutta ei myöskään se exä saa luulla, että hän saa mestaroida ja määräillä miestä ja miehen uutta elämää entiseen tapaan isyyteen vedoten.

Eihän tästä nyt lainkaan ollut kysymys, vaan tapaamisten muutosten informoinnista uudelle kumppanille. Ja kuinka se hoidetaan vai hoidetaanko huonosti vai hyvin. Vai ei lainkaan.

Vakituiset asumisen muutokset ovat asia sinänsä, niitä ei tähän kannata sekoittaa

kusinen uusperhe, ei kuulosta kivalta