Ruma sisustus ja laiska ihminen, vai?

Sukulaisnaisen asunnolla käyminen on aina pienoinen elämys. Joka paikka paksun pölyn peitossa, verhot kiinni, ainoina valoina todella himmeät ja tunkkaisen keltaiset kattovalot. Kattovalaisimissa ei ole varjostimia, riippuvat johtojen nokassa kuin huonon tv-sarjan lavasteissa. Tasoilla - pöydät, tuolien käsinojat, keittiötasot - tahmaisia lasin- ja mukinrenkaita. Valittelee kun kodinkoneet ja keittiönkaapit niin "kuluneita", todellisuudessa vain likaisia: jos kaapinovia ei ole pyyhkäistykään vuosikausiin ja valkoista kahvinkeitintä ei koskaan pestä, niin alkaahan se joo kerätä sävyä se pinta. Makkarin ovi yleensä auki, joten väkisinkin näkee ettei sängyssä ole kai koskaan lakanoita, petarin tahraiset reunat vaan paistaa. Rasvaisia kädenjälkiä vähän joka pinnalla, myös ikkunoissa. Matot olleet joskus vaaleita, nyt tuntuvat jo sukkajalankin alla epämääräisen tahmaisilta ja ovat lähinnä ruskeanharmaita.

Olen yrittänyt kysyä suoraan ja kautta rantain, että onko hällä jokin jaksamisongelma, paha mieli, töissä ongelmia jne. Jos nelikymppinen ihminen ei saa likaisia pyyhkeitä vaihdettua tai laitettua sänkyyn lakanoita niin jossain on ongelma. Teot ja sanat ristiriidassa, puhuu usein miten tykkää siivota ja miten tärkeää siisteys hälle on. Silti asunto on aina likainen ja nuhjuinen. Huijaako itseään vai vääristynyt todellisuudentaju.