Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö kukaan muistelemaan omaa yläasteaikaansa lämmöllä?
24.07.2019 |
Yleensä kun juttelee ihmisten kanssa yläasteesta tai teini-iästä ylipäänsä, kaikille tulee mieleen päällimmäisenä kamalia muistoja itseinhosta, kiusaamisesta ja kaiken maailman draamailusta. Näin myös allekirjoittaneella. Joitain yksittäisiä hyviä muistoja löytyy, mutta päällimmäisenä tulee aina mieleen kaikki se kamaluus.
Onko täällä ketään joka muistelisi vanhaa yläasteaikaansa enimmäkseen lämmöllä? Ja olitko tässä tapauksessa ihan tavallinen vai koulusi suosituin?
N29
Kommentit (6)
Muistan lämmöllä tuota aikaa.
Hyvät opettajat, kympin koulumenestys, johon eivät luokan moninaiset typerykset ja ääliöt mitenkään voineet vaikuttaa; en toivo heille pahaa, mutten hyvääkään.
Toivon, että tulivat järkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin jonkin verran yläasteella ja kärsin myös peloista, mutta muistelen niitä aikoja muuten lämmöllä.
Minulla oli aina kavereita, joiden kanssa nauroimme paljon koulussa. Koulussa oli koko ajan joku ihastus, joka toi jännitystä arkeen (vaikken ikinä puhunut heille sanaakaan). Perhe-elämä oli turvallista ja mukavaa. Minulla on kaksi paljon nuorempaa sisarusta, jotka olivat silloin pieniä; olin lapsellinen ja mielikuvituksellinen, ja minusta oli hauskaa viettää aikaa heidän kanssaan. Kuuntelimme 60-70 -luvun musiikkia yläasteella, oli mahtavaa löytää koko ajan uusia helmiä: Doors, Beatles, CCR...
Paljon hyviä muistoja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En ollut suosittu, paremminkin päinvastoin, mutta se oli upeaa aikaa silti. Ei tietysti silloinkaan kaikki ollut hyvin ja ikäviäkin asioita mahtui siihen kolmeen vuoteen, mutta elin silloin myös elämäni onnellisimmat hetket.
Muistelen erittäin suurella lämmöllä. Se oli hienoa aikaa. Soitin bändissä, ja keikkailimme jonkin verran. Niinä vuosina tehtiin maailmassa muutenkin paljon hyvää musiikkia. Sain uusia kavereita, joista joidenkin kanssa olen ollut satunnaisesti yhteydessä vieläkin, vaikka yläasteen päättymisestä on aikaa kohta 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan lämmöllä tuota aikaa.
Hyvät opettajat, kympin koulumenestys, johon eivät luokan moninaiset typerykset ja ääliöt mitenkään voineet vaikuttaa; en toivo heille pahaa, mutten hyvääkään.
Toivon, että tulivat järkiinsä.
Meidän luokalla olivat jo tottuneet minun koulumenestykseeni, joten siitä ei tehty mitään numeroa yläasteella, samoin minulla oli omat kaverini ja harrastukseni. Muistan siis yläastetta ja jopa liikunnanopettajaa ihan hyvällä. Vaikka tietenkin oli niitä nokkaansa pitkin halveksien katsovia tyttöjä, joiden mielestä kiltti kouluorietoitunut, joka hatarasti muuta kuin ryyppäämästä ja vaatekaupan ikkunalaudalla istuskelua vapaa-aikana, oli halveksittava ja typerä olento. Osa näistä ”ihailluista” oli sitten jo ysin keväällä paksuna jollekin itseään paljon vanhemmalle pojalle/miehelle, ja hankki lähärin ammattinsa sitten kolmikymppisenä yhdessä lastensa kanssa työkkärin painostuksella.
Mä ainaki muistelen lämmöllä. 😊Etenki sitä aikaa ku olin sellasella luokalla missä oli bestis poikaystävä ja sen sellasta. 😊Just kävelin siitä ohi ja tuli mieleen raksamiehet jotka aina jutteli jotain ku mentiin kouluun, ku käveltiin siitä ohi 😊hyvää aikaa. 😁Myöskin dramaattista toki. Ja en tiedä mikä on suosittu ihan tarpeeks olin kai itselleni..