Erota vai pysyä yhdessä?

Olemme +/- 30v pariskunta. 10 v yhdessäoloa takana, ei lapsia.

En tiedä onko kyse vain omasta kaipuusta nuoruuteen ja kuvittelenko vain saavani parempaa jostain muualta. Ihan rehellisesti voin myöntää että haaveilen näistä perinteisistä, omakotitalosta ja muista, ja nyt kun ne alkavat olla lähitodellisuudessa mahdollisia sitä herää miettimään mitä on tekemässä.

Mun mies on aina ollut kova pelaamaan. Ei siis rahapelejä vaan ties mitä cs:ää ja wowia ja mitä näitä on. Mulla on itsellä aikaa vievä harrastus myös joten toisaalta on aina ollut kiva että joku on siinä kotona "aina" illat ja viikonloput kun hän ei ole töissä kun itse olen niin paljon pois. Tiedän että monille miehille oma tavoitteellinen ja aikaa vievä harrastus yhdistettynä aikaa vievään työhön olisi turn off. Me on miehen kanssa osattu nauttia niukasta yhteisestä ajasta, käydään vieläkin välistä treffeillä, laitetaan viikonloppuna hyvää ruokaa ja viiniä yms. :)

Mies on sillä tavalla kunnollinen ja ei koskaan esim. sano erityisen pahasti. Mutta.

Ihastuin taannoin toiseen. Tunne tuli ja meni eikä se ensi kerta pitkän suhteen aikana ollut. Työt ajoivat meidät miehen kanssa tänä kesänä useiksi viikoiksi eri osoitteisiin ja olen huomannut etten koe sinänsä ikävöiväni miestä.
Mies on taas poissaollessani ja muutenkin viime vuosina alkanut pelata aivan liikaa. Hän on lihonut 20-30kg, ei käy parturissa ja tämä on vaikuttanut minuun niin etten halua häntä enää. Olen itse normaalipainoinen ja nätiksi on usein kehuttu. Olen varovasti sanonut että tämä on syy miksi en halua mutta mies ei tee sille mitään kunnollista. Saan itseni kerran viikossa tai kahdessa pakotettua hommiin ajattelemalla jotain muuta ja se tuntuu tosi väärältä. En muista koska halusin miestäni. Elän itse hyvinkin terveellisesti , miehen liikunta on vähäistä ja syö siellä itsekseen makaroonia ja jauhelihaa ja tissuttelee muutamat oluet joka viikonloppu. Ei kylläkään koskaan meidän normiarjessa nirsoile kun teen ruokaa. Pelottaa siksikin tuo miehen valitsema tie, että heillä suvussa paha sydänriski molemmin puolin. Siitä olen puhunut mutta eihän se kuulemma hänelle..

Mies on sillä tavalla laiska että ei koskaan aloita oma-aloitteisesti mitään. Koko kesän on pitänyt mm. hoitaa yksi vuokrakodin pihan joutomaa-alue ja tehdä terassin kaiteet mutta aina kun pääsen täältä satojen kilometrien päästä viikonlopuksi kotiin, ei niitä ole tehty. Sitten kyllä toisaalta mm. siivoaa kyllä kotona kun on sovittu ns. siivouspäivät.

Pelaaminen tekee miehen myös epäsosiaaliseksi, poissaolevaksi ja ärtyisäksi. Jos yritän puhua tästä, mies raivostuu. Vuosia sitten pakkasin kamani ja muutin ystävälle. Meni jakeluun vuosiksi. Mies piti päiviä ettei pelannut. Aina se sitten taas menee tähän. Ei ole kavereita joita nähdä iltaisin eikä harrastuksia muualla - eikä mies niitä hanki koska nettimaailmassa on se kaikki..

Mies rakastaa minua tosi paljon ja minun on melko mahdoton kuvitella että tulisin vaikkapa petetyksi. Luultavasti hän olisi myös mahtava isä ja hänen perheensä on minulle läheisempi kuin omani. Oma perheeni on etäinen enkä saa sieltä mitään apua tai tukea. Sekin vaikeuttaa ratkaisujen tekoa.

Olen miettinyt parisuhdeterapiaa mutta en tiedä miten ottaa asia puheeksi. Enkä tiedä voinko edes miehen oman itsen takia yrittää häntä muuttaa. Lapsia en halua tehdä enkä naimisiin tässä tilanteessa. Roikun jossain tuskallisessa välitilassa osaamatta tehdä enää mitään kun toinen ei halua kuulla mitä sanon, enkä uskalla puhua kovaa kun en tiedä löydänkö sanoja.

Kiitos jos jaksoit lukea <3