Rehellisesti: oletko parantunut sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta siihen tähtäävällä terapialla?

up

Huomattavaa helpotusta olen saanut self-help kirjoista, joissa keskeisesti esillä CBT, kognitiivinen käyttäytymisterapia.

Minulla auttoi vähän. Oikea apu tuli siitä kun hyväksyin sen, etten viihdy sosiaalisissa tilanteissa.

Ulkopuolinen apu auttoi itsetunnon kohottamisessa.

Olen toipunut täysin vaikeasta sosiaalisesta ahdistuksesta ja siitä johtuneesta paniikkihäiriöstä. Lääkkeet hillitsivät fyysisiä reaktioita ja sain kiinni narusta.. meni noin 5 vuotta, mutta olen saanut elämäni takaisin ja se on parempaa kuin ikinä!

Harkitsen tällä hetkellä terapian aloittamista, mutta epäilen sen hyötyä.

ei ollut hyötyä. Terapia vaan pahensi oireita. Lääkehoito vie oireet hyvin.

Ei oo kokemusta, mutta vastaanpa silti.

Suurin osa ihmisistä pelottaa mua, pääasiassa äänekkäät tiimipelaajat. Itseni kaltaisten rauhallisten ihmisten kanssa ei ahdistustakaan ole.

Sama toimii myös toisinpäin; äänekkäät pelkäävät hiljaisia. Mutta sitä ei pidetä ongelmana, koska nyky-yhteiskunta pyörii äänekkäiden ympärillä ja hiljaisten on vaan elettävä äänekkäiden ehdolla.

En terapialla. Mutta paranin kun elämäntilanteen takia jouduin toistuvasti erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, enkä voinut välttää niitä. Traumat, häpeä ja tuomituksitulemisen pelko hävisivät noin vuodessa sen jälkeen kun oli koko ajan pakko vaan olla ja toimia nöissä tilanteissa.

Jossain määrin siihen toki vaikutti sekin, että näihin tilanteisiin joutumisen syynä oli ns. oikea ongelma, joka oli ihan oikeasti ratkaistava, ja se oli oman lapseni ongelma, joten mun omat pelot ja häpeät muuttuivat nopeasti aika toisarvoisiksi, vaikka eivät menneetkään ohi yhtä nopeasti.

Terapiassa en ole käynyt, mutta kävin muutaman vuoden ajan psykologilla. En parantunut.