Vain raskauden kokemus
Olen pidempään miettinyt sellaista että haluaisin kokea miltä tuntuu olla raskaana. Tällä hetkellä kuitenkin koen että en koskaan halua omia lapsia. Olen 27-vuotias. En ole koskaan seurustellut.
Onko muilla ollut tällaisia ajatuksia? Sijaissynnytys varmasti olisi paras vaihtoehto jos haluaa raskauden kokea mutta ei pitää lasta. Se vain on harmi kun se ei ole Suomessa sallittua.
Tietty adoptio toinen vaihtoehto mutta siinä vain se ongelma jos hankkiutuu raskaaksi jonkun random miehen kanssa eikä kerro tälle, niin ainakin oma moraali sotii tällaista toimintaa vastaan.
Olenko aivan outo kun mietin tällaisia?
Kommentit (23)
Sijaissynytys olisi hieno asia! Mulla taas niinpäin, että haluaisin lapsen, mutta mulla on niin kauhea raskaus/synnytyskammo, että taidan jättää väliin :(
Miten voisit antaa lapsen pois ensin kannettuasi häntä 9kk? Itse en pystyisi. Ei varmasti tee hyvää mielenterveydelle tuollainen. Hyvä kun on Suomessa kielletty
Raskaus on aika harvalle hehkeä kokemus. Et menetä mitään ihmeellistä, vaikka et koskaan olisi raskaana.
Mielesi voi muuttua lapsen pitämisen osalta jo raskauteen liittyvistä hormonaalisista syistä, joten ehkä olisi varminta, jos synnyttäisit lapsen miehen kanssa, joka ainakin tahtoisi pitää lapsen, jos sinä et tai vaihtoehtoisesti olisitte yhdessä vanhempia?
Alkuraskaudessa hormonit voivat myös väittää, että raskaus oli sittenkin huono idea, mutta myöhemmin yleensä, että tahdot suojella lasta keinolla millä hyvänsä. Varo siis alkuraskaudessa ajautumasta aborttiin.
Tiedän naisen, joka on ollut kymmenen kertaa hehkeä raskaudessa ja on edelleen hehkeä. Muuten ei olisi niin monta lasta uskaltanut saadakaan! Minulle riitti kolme.
En mä ymmärrä, mitä iloa siitä raskaudesta olisi, jos sitä vauvaa ei siitä saisi.
Uskon myös, että raskaus tuntuu monella tavalla erilaiselta, kun tietää, ettei vauva ole itselle.
Raskaus on myöskin hyvin pitkä aika; lähes 10 kuukautta. Ei mikään parin viikon kokemus.
Hei Ap!
Hyviä ajatuksia.
Ehdottaisin, että luovutat munasoluja. Olet nuori, sinulla niitä on, ja voit näin tehdä hyväntekeväisyyttä ja auttaa lapsettomuudesta kärsiviä.
Helsingissä yksityisillä klinikoilla on näistä huutava pula.
Koska olet vasta 27v tämä ei sulje sinulta pois oman lapsen hankinnan mahdollisuutta myöhemmin.
Tiedän mistä puhun, kärsittiin lapsettomuudesta 2 vuotta. Nyt olen omilla soluilla raskaana RV 10+2 ❤️
Olisin ollut valmis käyttämään luovutettuja soluja, ja luovuttaisin itse, jos olisin nuorempi/ tämän nuorempana älynnyt.
Siitä maksetaan korvaus.
Korvaus ei ole mitään, jos luopuu omista sukusoluistaan. Mihin maailma on mennyt, kun niin moni pitää sukusolujaan samanarvoisina ei sukusolujen kanssa? Niistähän saa uusi ihmiselämä alkunsa! Miksi moralisoida seksin saatavuudenkaan kanssa, jos ei koe moraalisia paineita kasvattaa itse omista soluista alkunsa saava lapsi? Silloinhan olisi aivan sama, jos lapsella ei olisi väliä ja voisi keskittyä pelkään omaan hekumaan tai geeniensä levittämisen hekumaan mahdollisimman laajalti.
Ap tahtoi kokea raskauden, ei luovuttaa solujaan.
Olisi vaikeaa, jos minut olisi istutettu ei äitini kohtuun ja en saisi tuntea biologista sukuani. Raskaus on biologiaa, joka herättää biologisia tunteita. Lapsi kuuluu syntymänsä hetkellä luonnostaan biologisille vanhemmilleen. Maailmassa riittää orpoja lapsia niille, jotka eivät saa lasta omilla soluillaan. Parempi ottaa siskonsa soluja, kuin tuntemattoman, jos välttämättä tahtoo synnyttää ja antaa siskon olla osa lapsen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Oot aivan pimee. Mee hoitoon
Ei hoitoon nykyään noin vain mennä. Hoitojonossa odottaa sellaisiakin tapauksia, jotka tarvitsevat oikeasti apua.
Yksi kaverini on pohtinut samaa. On reilusti yli 27-vuotias nykyään, joten ei ole aloittaja :)
Voisin ehkä kuvitella asiaa itsekin. Mutta miten voisi olla varma, että ei sitten kuitenkaan palavasti kiinny vauvaan, kun on sen maailmaan saattanut?
Vaikea kuvitella että mulla olisi vauvakuumetta. En pidä vauvoista tai pienistä lapsista enkä tiedä haluanko koskaan kasvattaa omia lapsiani. Pitkään vain ollut sellainen mielihalu että haluaisin kokea raskauden; kaikki sen vaiheet ja synnytyksenkin (tosin se hieman jännittää ku voi olla hyvin kivuliaskin).
Tuo vauvaan kiintyminen kyllä mietityttää muakin. Se siinä vaarana on että ei sitten pystykään luopumaan synnyttämästään vauvasta vaikka ei ole ollenkaan tätä ajatellut pitää ja kasvattaa aikuiseksi. En tiedä olisiko mulla edes resursseja ja jaksamista lapsen hoitoon ja huolenpitoon.
Oot aivan pimee. Mee hoitoon