Auttakaa

Tulossa pitkä juttu, sori.
Eli ollaan 28-32 vuotiaita, jos sillä on jotain merkitystä.

Olen umpikujassa elämässä. Olen seurustellut n 15 vuotta lähes koko ajan. Pieniä hetkiä sinkkuna, mutta pari kertaa etenkin teininä ollut jo uusi 'suhde' valmiina. En ole asunut aikuisiällä koskaan yksin.
Nyt ollaan tilanteessa, että pitäisi hankkia se kauan haaveilema talo ja lapset. Ja kaikki oli vielä puoli vuotta sitten hyvin. Kerroin haluni muuttaa lähemmäksi vanhaa isääni, n.400km päähän omalle paikkakunnalle. Olen alunperin 6v sitten muuttanut tänne miehen takia, ja alussa jo kertonut halustani omalle paikkakunnalle.
Eli. Ollaan oltu yhdessä 7v. Hän on elämäni rakkaus. Hän on nostanut mut todella syvästä paikasta, ja ilman häntä en olisi varmaan elävien kirjoissa. Hän on täydellinen minulle kaikin puolin. Tai ainakin oli. Kun kerroin halustani muuttaa, hän sanoi että tottakai tulee mukaani. Sitten alkoi epävarmuus. Ja mitä lähemmäksi tämä muutto tulee, sitä epävarmemmaksi hän käy.
Ja tästä(kin?) syystä suhde on kärsinyt todella paljon. Häntä stresssaa niin kovasti, että seksiä ei ole tai sitä on hyvin vähän. Emme juurikaan kommunikoi joten olo on kun kämppiksillä. Emme käy missään enää, olen kotini vanki. Päivät menee töissä ja katsoessa telkkaria. Ja en kestä tätä olotilaa.
Ollaan ennenkin oltu tilanteessa, missä asioiden (etenkin seksiasian) piti muuttua, jotta voimme jatkaa. Ja se hetkeksi muuttui, mutta nyt ollaan samassa tilanteessa, ellei vielä pahemmassa.
Olen välillä suhteen aikana pohtinut, miltä tuntuisi olla sinkku, että saisi opetella itsensä kunnolla ja oppia tuntemaan. Selviäisinkö yksin edes, koska en osaa olla yksin. Mutta olen hyvin nopeasti karistanut ajatukset pois, sillä tämä parisuhde oli täydellinen, enkä tule ikinä löytämään parempaa.
Ja nyt en enää tiedäkkään. Ajatus yksinolosta, itsensä oppimisesta, tunteesta että joku todella haluaa, flirttailua....kaipaan niitä.
Mitä teen? Mitä te tekisitte?
Heittäisitte hukkaan 7v elämästänne. Asuisitte yksin. Flirttailisitte. Oppisit itsestäsi. Olisit onnellinen? Menettäisit ehkä kaiken, etkä saisikaan enää takaisin?
Vai jäisit vielä suhteeseen, jossa olet kämppiksen kanssa. Jossa olet hetki sitten havahtunut siihen, että näin et halua elää. Mutta pitäisi hankkia ne lapset ja muut, ja hän olisi siihen täydellinen. Vaikkei hän niitäkään vielä halua.

Auttakaa.
Luin tämän vielä läpi, ja tajusin että ehkä kannattaa odottaa muuttoon asti. Sittenhän se selviää. Mutta siihen on vielä puoli vuotta. Miten tätä niin kauan jaksaa pohtia ja elää epätietoisuudessa siitä, jatkuuko parisuhde vai ei?
Kiitos jos jaksoit lukea, ja ehkä auttaakkin.