Nyt en jaksa..

Mulle on valjennut että äitini, ei osaa itse päättää haluaako jotain vai ei. Hänellä on ihan hyviä ideoita kyllä, mutta aina, siis todellakin ihan aina kysyy minun mielipidettä. Minun pitäisi antaa vahvistus aina. Riski on se, mikäli valinta osoittautuu huonoksi, niin muistetaan mainita kuinka minun mielipiteen takia valitsi niin. Siksi en enää ota kantaa, usein nimittäin jotain kommentoitavaa löytyy.

Nyt omiin tarjoiluihinsa liittyen (vieraita tulossa), mun pitäis olla jotain mieltä kaikesta. Kun kysyin ostanko graavattua vai kylmäsavustettua lohta (pyysi tuomaan lohta) niin vastaus ei millään voi olla vain jompi kumpi. Se on aina vastakysymys "kumpi olis parempi?" Jos sanon että tulee sulle, sinä päätät mitä haluat, niin melkein tuohtuu kun en suostu sanomaan. Ja tässä menee aikaa kun joka asia käydään kierrellen ja kaarrellen läpi metsästetään minua sanomaan mitä hänen pitäisi tehdä.

Nyt oli itse asiassa kaksi asiaa johon halusin suoran mielipiteen, puhelu kesti 19 minuuttia.

Ei auta, että olen sanonut että meillä on niin eri maku ja kyse on ihan siitä mitä itse haluaa tarjota, kenenkään muun mielipiteellä ei ole merkitystä. Kommentoi sitten että me ei olla ikinä samaa mieltä... No, minusta kyse ei ole samaa mieltä olemisesta, toimeen voi tulla vaikka olisi eri mieltä, vaan kyvystä tehdä nuo omat pienet päätökset.

Ihastui taannoin mm. hyllyyn ja kysyi kävisikö, vastasin että miksei jos tykkäät. Kysyy sitten pitäiskö hänen ostaa se? Minä siihen että jos haluat niin osta. Ei ostanut, kun en sanonut mitä pitäisi tehdä. Hän ei nykyään ymmärrä mua ollenkaan juuri sen takia etten ota kantaa (kun en halua jälkeenpäin kuulla kuinka väärin meni)

Mua kyllä neuvoo asioissa koko ajan vaikkei tarvi, silloin tietää miten pitää toimia. No, mä kyllä teen niinkuin tykkään, mutta aika rasittavaa välillä.

Jos haluaisin keskustella jostain asiasta josta on mieltä A ja minä mieltä B, niin lyö leikiksi ja keskustelu tyssää heti. Hänellä on mielipiteitä kyllä, mutta jos en ole samaa mieltä niin olen hänen mielestään häntä vastaan. Emme voi jutella siitä miksi on sitä mieltä kun on ja miksi minä omaani, hedelmällistä keskustelua ei tule.

On rakas kyllä, mutta tähän olen vain niiiiiiiiiiin väsynyt. Ja minähän se olen just se hankala... Kiitos, sain purkautua!