Sain työn, loisenpäiväni loppuivat. Kiitos teille jotka elätitte kun loisin!

En joutunut kerjuulle ollessani työttömänä josta kiitän työssäkäyviä veronmaksajia. Sydämestäni kiitän koska te elätitte minut, muuten olisin menehtynyt nälkään tai joutunut myymään itseäni- niinhän muualla maailmassa käy ja nelkyt+ naisena itsensä myynnissä ois jäänyt nuorempien jalkoihin. Nyt sain työtä josta kiitän työnantajaani joka päivä.
En ollut pahin loistyötön koska autoin esim lehdenjakajia viemällä jonkun talon lehdet tai saatoin poiketa pitseriassa kysymässä onko vietävää alueelle johon olin menossa yms, silti ymmärsin aina etenkin vanhuksen tai lapsen nähdessäni millainen taakka yhteiskunalle olin- vein resursseja noilta jotka eivät pystyneet siihenkään vähään mitä minä terve työtön!
Jokaista työtöntä haastan kiittämään ihan joka hetki ja päivä pelastajiaan eli meitä työssäkäyviä joihin nykyään kuulun.
Menkää työttömät ja kiittäkää, menkää ihan sairaaloihin juttelemaan ja pitämään sairaita kädestä, menkää ihan kiittämään lentoasemille lomalle lähtijöitä ja erityisesti kiittäkää ihan jokaista työnantajaa työttömien auttajia kelassa, sossussa työkkärissä.
Halusin laittaa tämän tekstin kun työttömissä paljon vihaa ja katkeruutta ja alemmuudentunnetta kun se jokaisen työttömän suurin tunne on se valtava kiitollisuus elätyksestä, eikös niin, itsehän työttömät kuolisivat katuojiin