Lue keskustelun säännöt.
Puuttuisitteko ikinä toisten parisuhteeseen?
14.07.2019 |
Otsikolla haen sitä, että jos näette jonkun läheisenne kumppanissa jotain epämääräistä niin otatteko asiaa puheeksi vai pysyttekö hiljaa?
Minusta kaikkien parisuhteet ovat heidän omiaan enkä koe asiakseni puuttua niihin. Poikkeuksena toki pettäminen, väkivalta tms. Olen aina kunnioittanut läheisteni suhteita ja ollut onnellinen heidän puolestaan.
Nyt kuitenkin eräällä läheiselläni on uusi suhde ja olen hieman huolissani. Tavatessani uuden kumppanin olin positiivisella mielellä ja koinkin henkilön mukavaksi ja hyväksi läheiselleni. Kuitenkin tuli hyvin pieniä varoitusmerkkejä henkilöstä. Hänestä tuli minulle mielikuva ihmisestä, jolla on tarve kyykyttää muita ja sitoa henkilö itseensä mahdollisimman nopeasti jotta lähteminen on hankalampaa. Pelkään heidän etenevän liian nopeasti ottaen huomioon tämän uuden kumppanin menneisyys.
Nämä merkit ovat kuitenkin todella pieniä ja olen voinut helposti lukea häntä väärin. En myöskään tunne häntä kunnolla, sillä olen nähnyt hänet vain muutaman kerran. Läheiseni on onnellinen hänen kanssaan.
Päätin, etten ota asiaa tai huoltani puheeksi läheiseni kanssa, sillä voin tosiaan olla täysin väärässä ja vaikka en olisikaan niin minulla ei ole oikeastaan muita argumentteja kuin oma intuitioni.
Jäisittekö itse vain tarkkailemaan tilannetta ja kannattaako minun vain ravistella negatiiviset ajatukset pois päästäni? Haluaisin varovasti pyytää läheistäni jarruttelemaan hieman ettei hän hyppäisi suoraan suhteessa siihen tilaan, josta on vaikeaa lähteä pois jos kaikki ei sujukkaan, mutta en halua myöskään loukata häntä.
Pahoittelut epämääräisestä aloituksesta, en voi oikeastaan eritellä näitä "merkkejä" tunnistettavuuden takia. Olisi kiva kuulla ajatuksia muilta jotka ovat epäilleet läheistensä uusia kumppaneita, miten tilanne ratkesi?
Kommentit (5)
En minkään epåmääräisen ja toddennököisesti omiin ennakkoluuloihini perustuvan takia puuttuisi.mutta jos huomaisin, että hän tulee huonosti kohdelluksi tai pahoinpidellyksi, sitten kyllä. Mutta siinä on riskinsä ja voi olla, että ystävyys kariutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuisi ihan siitä, kuka tämä läheiseni olisi. Jos oma aikuinen lapseni, en ehkä puhuisi asiasta ennenkuin olisin varma, mutta pitäisin huolen siitä, ettei yhteyteni lapseeni katkeaisi. Ja että hän tietäisi aina voivansa tulla takaisin kotiin ja että olipa tilanne miten karmea tahansa, mä autan. Tulisin hakemaan vaikka maapallon toiselta puolelta, puukko poikittain hampaiden välissä ja haulikko kädessä. Nobody hurts my baby.
No, jos on jotsin todella vakavaa menossa, sanon mielipiteeni.
Kaverini jäi leskeksi ja surusta selvittyään(luulen, että surutyö on kesken) alkoi seurutlemaan narkin kanssa yrittäen parantaa tämän.
Olen vakavasti kehottanut harkitsemaan suhteen mielekkyyttä.
Kerran olen tyhmyyksissäni mennyt sanomaan, kun olin jo pidemmän aikaa seurannut erään läheiseni kumppanin harjoittamaa henkistä väkivaltaa. En edes sanonut, että jätä se tai mitään muuta - sen vaan, että kumppani ei mielestäni kohdellut tätä läheistäni hyvin. Siitä nousi aivan hirveä meteli, minut haukuttiin perheelleni aika mehukkain sanankääntein, olin harhaluuloinen ja hullu. Ja paljon muuta. Välit tähän läheiseeni menivät kokonaan poikki hänen kumppaninsa vaatimuksesta, eivätkä ne vieläkään ole palanneet ennalleen. En usko, että enkää koskaan palaavatkaan.
Myöhemmin kävi ilmi, että olin ollut aivan oikeassa ja jopa vähätellyt tilannetta. Suhteessa oli kaikensorttista väkivaltaa, ja erohan heille loppujen lopuksi tuli. Silti hyvin pitkään heidän eronsa oli kuulemma minun syyni, ja osa yhteisistä tutuistamme on edelleen sitä mieltä, että minä aiheutin heidän eronsa pahoilla puheillani ja kääntämällä kaikki tätä kumppania vastaan. Minä en kuitenkaan puhunut tästä kumppanista kenellekään muulle, kuin tälle läheiselleni.
Olen ajatellut, että enää en ainakaan tämän läheisen parisuhteista sano mitään. En, vaikka mitä tapahtuisi - sen verran kylmää kyytiä sain joka puolelta "sekaantumisestani toisten asioihin". Muutenkin olen tullut entistäkin varovaisemmaksi.
No et puutu jos sulla ei ole mitään konkreettista esittää.