Onko mitään tilannetta, jossa sallisitte miehenne piikittää huumeita?

Aikuisen ihmisen touhut ei ole tyttiksen sallimisen alla. Se menee niin, että sinä päätät, mitä siedät ja mitä et.

Käytännössä neuvon jättämään kyseisen herran heti. Huumeista ei seuraa mitään hy ää ikinä.

En hyväksyisi. Mieshän sitäpaitsi valehteli, niin kuin narkkarit aina. Mitä ihmettä tuollaisesta suhteesta voisi edes teoriassa tulla? Ajaudut vain itse mukaan huumeporukoihin, narkkarit tulevat kämpillenne pyörimään ja sinulta kovistellaan miehen huumevelkoja.

Olen tehnyt vuosia töitä ongelmallisesti käyttävien kanssa. Kaikki käyttö ei vie katuojaan, mutta kyllä piikittäminen kertoo, et aika syvällä ollaan.

Kukaan ei voi aikuista ihmistä kieltää tekemästä mitään, mutta itse voit tosiaan päättää, minkälaisessa suhteessa haluat elää. Haluatko, että huumeet kuuluvat elämääsi? Haluatko vahtia kumppanisi käyttäytymistä? Haluatko voida luottaa? Haluatko auttaa häntä? Antaa rahaa? Kaikki ovat kysymyksiä, joihin ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia.

Pistäisin samantien tiukat säännöt tai se on lähtö. Hänen tulisi myös mennä päihdevieroitukseen. Jos tähän ei suostuisi, niin se on moro. Toisesta kerrasta se olis ovesta pihalle samantien. Kovat huumeet (eikä ne kevyemmätkään) ole mikään leikin asia. Yksi repsahdus entisellä huumetaustalla aiheuttaa todennäköisesti kierteen. Päähän silittely ei päihdeongelmaista auta, tukea toki tulee vieroituksessa, mikäli siihen on halukas sitoutumaan. Kysymys kuuluukin kauan hän on tätä harjoittanut selkäsi takana?

Miten ottaisin tämän puheeksi miehen kanssa? Sanomallako suoraan, että käyttäydyit niin kummallisesti että hetken mielijohteesta tarkastin laukkusi nukkuessasi?! :/ 

Toisaalta tekisi mieli heittää nuo laukut neuloineen parvekkeelta pihalle ja mies heti perässä kirosanojen saattelamana, mutta tämä on lapsiperheiden asuinalue, niin en ehkä kehtaa. Kai suurin kysymykseni onkin, että miten tuon miehen (kuvottaa käyttää sanaa "avomies" nyt) kanssa ottaisin asian puheeksi, kunhan hän herää. Itse en ole saanut nukuttua tänä yönä tätä asiaa miettiessä. -Ap

Mä lähtisin heti meneen. Ehdoton ei.

Lähde niin pian kuin pystyt. Huumehommat lähes poikkeuksetta johtavat siihen, että millään ei lopulta ole enää väliä, ei siis millään. Eikä kyse ole vain siitä, miten miehesi käyttäytyy aineissa ollessaan, vaan pahimmillaan tilanne johtaa siihen, että näissä kuvioissa herkästi velkaantuu ja sitten kun velkojat ovat oven takana, niin silloin ei varsinkaan heille ole millään mitään väliä, he ottavat omansa, keinolla millä hyvänsä. Joissain tapauksissa siinä tilanteessa ei säästy sivullisetkaan. Tuossa maailmassa asuu sellainen pimeys, että ei mitään rajaa.

Minä kysyisin että milloin viimeksi on käyttänyt huumeita.

Jos suuttuu kysymyksestä, kieltäytyy vastamaan tai väittää ettei ole käyttänyt kolmeen vuoteen kysyisin syytä sille että eilen käyttäytyi samalla tavalla kun kaverinsa jotka huumeissa. Jos edelleen valehtelee, vähättelee jne niin kertoisin että haluan erota koska en enää luota häneen.

Jos taas mies myöntäisi retkahtaneensa ja olisi siitä todella pahoillaan ja valmis hakemaan oiekasti apua niin voisin vielä jatkaa yhdessä. Mutta kertoen että tämä oli sitten viimeinen retkahdus jonka voin antaa anteeksi. Ja edellyttäen että mies oikeasti tekee kaikkensa että pääsee irti aineista (tarvittaessa hylkää kaverinsa jotka käyttävät).

Vierailija kirjoitti:

Miten ottaisin tämän puheeksi miehen kanssa? Sanomallako suoraan, että käyttäydyit niin kummallisesti että hetken mielijohteesta tarkastin laukkusi nukkuessasi?! :/ 

Toisaalta tekisi mieli heittää nuo laukut neuloineen parvekkeelta pihalle ja mies heti perässä kirosanojen saattelamana, mutta tämä on lapsiperheiden asuinalue, niin en ehkä kehtaa. Kai suurin kysymykseni onkin, että miten tuon miehen (kuvottaa käyttää sanaa "avomies" nyt) kanssa ottaisin asian puheeksi, kunhan hän herää. Itse en ole saanut nukuttua tänä yönä tätä asiaa miettiessä. -Ap

Eiköhän ole parasta, että järjestät elämäsi miehelle puhumatta siihen malliin, että lähtö on mahdollisimman helppo sinulle, ja kun aika on, lähdet. Mies on valehdellut, et ole hänelle velkaa mitään selitystä. Mies on tietenkin käyttänyt jo pidempään, ehkä koko ajan. Ei kukaan retkahda suonensisäisiin tuosta noin vain kymmenen vuoden jälkeen. Kyselemällä kuulet vain lisää valheita ja miehen lupauksia muuttua.

Jos kadulla makaava kädetön narkkari pyytäisi annosta suoneensa - sainoastaan silloin.

8 jatkaa

Jos minulla olisi toiveita hommata tulevaisuudessa lapsia niin sitten eroaisin heti. Sama jos itsellä olisi aikaisemmasta suhteesta lapsia niin ero heti. Tämä jo siitäkin syystä että vaikka mies ei enää aktiivisesti käyttöisikään huumeita niin ilmeisesti hänellä kavereita jotka käyttävät. Huumepäissään voi kaveritkin seota ja tehda mitä tahansa väkivaltaista tai pelottavaa. Lisäksi huumeisiin liittyvät velat ja rahoitusjutut. Mielestäni lapsia ei saa altistaa tällaiselle vaaralle.

Vastaus otsikon kysymykseen: antaisin puolison piikittää kuolemansairaana pahoissa kivuissa. 

Aloittajan tapauksessa sanoisin vain, etten halua jatkaa suhdetta. En antaisi selitykseksi mitään. Arvotavarat kannattaa pakata heti pois ja viedä turvaan. Menisin asumaan heti jollekin kaverille tai vanhemmille.

Voimakas reagointi voi olla myös kumppanille hyväksi, hän saattaa oikeasti joutua miettimään suhdettaan huumeisiin.