Miten selittää lapsille miksi ei "voi" mennä mummolaan

Minkä ikäisille?

Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos jo isompia, niin kai sen voi sanoa ihan niin kuin se on. 

Rehellisesti? Ettei mummo ole terve, ja siksi sinne ei voi mennä. Vai oliko mummolla joku ihan ns pätevä syy katkoa välit?

Lapset 8, 6 ja 5 vuotiaat. Tätä jatkunut nyt reilu vuosi, kukaan ei syytä tiedä miksi teki näin ja on siis kaikille sisaruksille joilla lapsia tehnyt saman tempun. Aimmin oltiin paljon tekemisissä.

Mummolla ikää 62v, käy n. 5 päivää kuukaidessa töissä jos nyt vaikittaa asiaan..

Ap

Ainakin psykologit korostavat sitä esim .erotilanteissa, joissa toinen vanhempi ei halua yhteydenpitoa sitä, että korostetaan ettei ole lapsen vika. Ja ettei kaikilla ole kykyä olla vanhempi. Tässä ap.n tilanteessa tietysti sitä ettei mummo ole kykenevä olemaan läsnäoleva isovanhempi.

Minusta totuus on paras. Ei saa valehdella, että isoäiti ei ole terve. Silloinhan lapset ovat siitä sitten huolissaan. Vanhempana tietysti haluaa suojella lapsia surulta ja hylkäämiseltä. Aina ei voi. Kun lapsi kysyy syytä, siihenkin voi sanoa totuuden eli että ei tiedä ja että itsestäkin tuntuu pahalta.

Onko mummo ollut ennen normaali ihminen? Hänellä kyllä voi olla jokin hätänä. Eikö hän suostu puhumaan lapsilleenkaan tai avaamaan asiaa edes puolisolleen?

Sanot rehellisesti, että et tiedä, miksi he eivät voi mennä enää mummolaan. 

Jännä juttu: omat lapset ei ole koskaan kyselleet, miksi ei mennä mummolaan. Siellä on käyty harvakseltaan eli 1-2 krt/v, välimatkaa vain 150 km eikä mummo käy meillä koskaan.

Oletan, että lapset ei osaa kysyä kysymyksiä, joita heille ei ole opetettu. Koska en ikinä valittele mummon tilannetta, niin lapset ei hoksaa, että he haluavat mummolaan. Ei edes silloin, kun kaverit menee mummolaan käymään tms.

Joo joo... huono provo

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu: omat lapset ei ole koskaan kyselleet, miksi ei mennä mummolaan. Siellä on käyty harvakseltaan eli 1-2 krt/v, välimatkaa vain 150 km eikä mummo käy meillä koskaan.

Oletan, että lapset ei osaa kysyä kysymyksiä, joita heille ei ole opetettu. Koska en ikinä valittele mummon tilannetta, niin lapset ei hoksaa, että he haluavat mummolaan. Ei edes silloin, kun kaverit menee mummolaan käymään tms.

Olisiko ero siinä, että te käytte pari kertaa vuodessa, me kuljettiin ennen (tai mummo meillä) monta kertaa viikossa jopa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta totuus on paras. Ei saa valehdella, että isoäiti ei ole terve. Silloinhan lapset ovat siitä sitten huolissaan. Vanhempana tietysti haluaa suojella lapsia surulta ja hylkäämiseltä. Aina ei voi. Kun lapsi kysyy syytä, siihenkin voi sanoa totuuden eli että ei tiedä ja että itsestäkin tuntuu pahalta.

Onko mummo ollut ennen normaali ihminen? Hänellä kyllä voi olla jokin hätänä. Eikö hän suostu puhumaan lapsilleenkaan tai avaamaan asiaa edes puolisolleen?

Eihän tuon mummon toiminta ihan terveeltä kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu: omat lapset ei ole koskaan kyselleet, miksi ei mennä mummolaan. Siellä on käyty harvakseltaan eli 1-2 krt/v, välimatkaa vain 150 km eikä mummo käy meillä koskaan.

Oletan, että lapset ei osaa kysyä kysymyksiä, joita heille ei ole opetettu. Koska en ikinä valittele mummon tilannetta, niin lapset ei hoksaa, että he haluavat mummolaan. Ei edes silloin, kun kaverit menee mummolaan käymään tms.

Olisiko ero siinä, että te käytte pari kertaa vuodessa, me kuljettiin ennen (tai mummo meillä) monta kertaa viikossa jopa.

Ap

Tuliko mummolle burn out kun olitte siellä monta kertaa viikossa + muut lapsenlapset siihen vielä päälle? Lisäksi vielä töissä? Käytittekö lastenvahtipaikkana usein vain ilmoitukselle että nyt tullaan/tuodaan lapset tms?

Sinunhan se oppimisen vaiva olisi pitänyt nähdä miten teidän lapsille tulee tälläisistä asioista keskustella. Ei lapset osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tee numeroa. Jos et itsekään tiedä kerro se ja ohjaa lapsen ajatuksia toisaalle esim. siihen isovanhempaa joka on läsnä.

No jutelkaa sen papan kanssa, että mistä on kysymys, kun kerranteillä käy säännöllisesti. Kannattaa myös kuunnella , mitä sanotaan.

Aika outoa, ettet tiedä yhtään tiedä tai aavista, mistä voisi olla kysymys, vaikka olitte aiemmin mummon kanssakin tekemisissä jatkuvasti.

Ei ne mummot aina selitä. Syy voi olla sairaus. Mummo ei halua huolestuttaa jälkikasvua.

Onko mummo tullut uskoon?

Oletko sinä ja lapsesi pakanoita?

Miksi hän haluaisi hengaa teidän kanssa? joudutte helvettiin ,kun mummo lentää taivaaseen.

Oho, hieman sama tilanne. Meillä vaan mummo on umpijuoppo.

Ollaan pienemmälle sanottu että mummolassa on niin likaista ettei sinne voi mennä, vielä kun annettiin mummon käydä meillä. Käynnit harvenivat eikä niitä ole enää ollenkaan kun laitoimme välit poikki meidän perheen kustannuksella valehtelun takia. Ei ole lapsi kysellyt, kun mummon kaikki aika meni juopotteluun, siitä selviämiseen ja uuden viinan hakuum.

10v:lle on sanottu suoraan. Sinunkin tapauksessasi kaunistellen sanoisin, ettei mummo tahdo olla elämässä mukana. Ihanaa että pappa on :)

Jos kysyvät..niin yllätysvisiitti mummolaan.

mummo kertoo itse sitten lapsille ,että :mummo on NAINEN joka on päättänyt elää loppuelämänsä täysillä..eikä hoitaa lapsensa ty.hmiä pulskia asperger jälkeläisiä.

Mummolla on alzhaimer

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu: omat lapset ei ole koskaan kyselleet, miksi ei mennä mummolaan. Siellä on käyty harvakseltaan eli 1-2 krt/v, välimatkaa vain 150 km eikä mummo käy meillä koskaan.

Oletan, että lapset ei osaa kysyä kysymyksiä, joita heille ei ole opetettu. Koska en ikinä valittele mummon tilannetta, niin lapset ei hoksaa, että he haluavat mummolaan. Ei edes silloin, kun kaverit menee mummolaan käymään tms.

Olisiko ero siinä, että te käytte pari kertaa vuodessa, me kuljettiin ennen (tai mummo meillä) monta kertaa viikossa jopa.

Ap

Vai sittenkin siinä, että sinä voivottelet asiaan tämän tästä ja muistutat lapsille mieleen, että ennen se mummo kävi, voi kun voitaisiin mennä mummolaan jne.