Monet lapset puhuu hassusti. Ov

usein kuulee sanottavan vaikka lapselle, kun hän ottaa vaikka toiselta jotain, että " ei ota" .

On se vaan hassua!

" äiti käy suihkussa, sitten äiti pukee päälle ja äiti syö aamiaista" . Lapselle kannattaisi puhua myös minä-muodossa ja lukea minä-muodossa kirjoitettuja kirjoja.



Minä löytyy kyllä itsestäänkin, viimeistään " minä itse" -kaudella! Jos ei sittenkään löydy, asiasta kannattaa mainita neuvolassa, meillä liittyi dysfasiaan. Mutta kannattaa kokeilla tuota, että itse alkaa puhumaan minä muodossa ja sinuttelee lasta.

tarkoitan heitä, jotka eivät puhu lapselle " sinä" -muodossa vaan kolmannessa persoonassa. Tai ei se taida ollaan mikään persoon, kun sanotaan " ei mene" , " ei ota" , " ei koske" jne. Vai olenko ainoa, joka tällaista kuulee. t. en muista mikä numero.

nyt ku tarkemmin ajattelee,niin onhan se vähä hassua. aatelkaapa jos aikusetki puhus,että " Sanna ottaa kahvia" Sanna haluaa pullan" :D

on se hassua

minä juon kahvia, niin lapsi kuvittelee että äidin nimi on minä.



Että ei ollenkaan hassua.

Hassua se on silloin, jos aikuinen puhuu tuolla lailla.

Sellaista kehitysvaihetta jossa puhutaan noin ei oikeasti oo olemassa, vaan monet aikuiset kehittävät ko. puhetavan kommunikoimalla lapsen kanssa virheellisellä tavalla.

taidat olla lapseton? Ja haet huomiota, kun monelle keskustelupalstalle samaa juttua vänkäät..

taas uskon siihen, että meillä äideillä (ja isillä) on luontainen kyky puhua lapselle juuri sillä tavoin kuin hänelle kannattaakin tietyssä ikävaiheessa puhua.



Esimerkiksi joitakin vuosia sitten jotkut vanhemmat pitivät pahana sitä, että vauvalle leperrellään ja kielsivät, että omalle vauvalle ei saanut sillä tavoin lässytellä kukaan.



Nykyisin tiedetään, että lepertely on hyväksi vauvan kehitykselle.

Yleensä vauvan perheessä tai lähipiirissä on muuten muitakin ihmisiä kuin vauva ja äiti. Pystytkö arvaamaan miten vaikuttaa tilanteeseen?



Olen itse puhunut aina omalle lapselleni normaalisti, enkä lässyttänyt mitään " äiti antaa Matille maitoa" . Lapsi ei ole koskaan puhunut itsestään kolmannessa persoonassa, vaan puhui paljon ennen 2-v ikää tyyliin " mä painan nappia" .

kun sinulle on näin käynyt niin kaikille muille käy samoin. Ihan koulusta olen tämän esimerkin kuullut.



Tuo sun otatanta tähän tilastoon on hieman pieni.

Lepertely on hyväksi lapsen puheen kehitykselle, jos se ei oo jatkuvaa. Lässyttäminen ei oo hyväksi.

lapselleni, vaan sanonut aina minä teen sitä ja minä teen tätä. Koskaan ei ei ole mun nimekseni luullut " minää" , eikä myöskään äitiä, vaan kyllä on tiennyt, että olen hänen äitinsä, ja minun etunimeni on se ja se.

Itsestäänkään se ei koskaan ole käyttänyt muuta kuin ensimmäistä persoonaa. Ja nyt on siis 4v. Ja erittäin lahjakas kielellisesti, vaikkei se juurikaan tähän kuulu.