Tuntuu kyllä hassulta, että joskus kuvittelin löytäväni rakkauden
Ikää nyt 27v ja pahalta näyttää. Lapsuudentraumoja käsittelen, olen todella varautunut enkä halua kertoa itsestäni mitään. En osaa harrastaa irtoseksiä, enkä oikein ihastu kehenkään. Tiedän, että olen nuorehko. Mutta vaikea mitään ihmeparantumista odottaa; vaikea myös uskoa, että vastaan tulisi sellainen ihminen josta kiinnostuisin, joka kiinnostuisi minusta ja ymmärtäisi että mun pitää edetä hitaasti.
Kommentit (5)
Jäi ne lapselliset romanttiset rakastumisjutut sinne parinkympin tietämiin, ei tullut vastakaikua tunteille kuten useilla muilla näytti käyneen ja saivat siitä sitten pontta jaksaa yrittää myös tulevaisuudessa. Minulle oli tarjolla ainoastaan hylkyä heti alusta lähtien. Mihinpä muuhunkaan se johtaa kun karuun realismiin eli kyynisyyteen, eikä jaksa uskoa että tulevaisuudessa kävisi yhtään paremmin.
Onnekkaat ihmiset eivät vielä ymmärrä elämän raadollisuutta. Sen ymmärtää vasta sitten kun se sattuu omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Onnekkaat ihmiset eivät vielä ymmärrä elämän raadollisuutta. Sen ymmärtää vasta sitten kun se sattuu omalle kohdalle.
Et tiedä mitä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä onnekkaita pitämäsi ihmiset ovat kokeneet. Ainoastaan sen, että he ovat niistä suoriutuneet ja päässeet elämässään eteenpäin. Ruikuttaminen ja uhriutuminen ei ketään auta.
Minulla ei ole edes mitään traumoja taustallani, mutta rakkautta ei vain ole näkynyt. Luulin kyllä hyvin pitkään, että joku kiinnostuu vielä ja jostain saan vastakaikua, kun kerran liioittelematta kaikki tuntemani ihmiset ovat jossain vaiheessa löytäneet jonkun.
Ikää on yli viisikymmentä.
Usko vaan, se on kuitenkin kivempaa kuin olla pettynyt.