Auttakaa mua! Mulle ei pitänyt käydä näin toista kertaa
Olen yhden lapsen kasvattanut jo yh:na, se on jo teini. Kesken yliopisto-opintojen tulin vahinkoraskaaksi, kyllä, ihan oma päätös oli pitää lapsi kun tajusin etten voi aborttia tehdä.. Enkä ole katunut, tietenkään. Ekan lapsen isä ei ole elämässämme mukana, mutta muuten kaikki ok. Olen sittemmin seurustellut monesti, toivonut lisää lapsia. Nytkin suhteessa oon ollut yli 3vuotta, ja lapsi "sai tulla kun on tullakseen", nyt minä 38v , olen taas siinä tilanteessa, että mies pakeni. Sanoi vaan, sori, ei musta ole tähän. Enkä tiedä, onko mustakaan? Aivan hullua, mutta tuntuu, että oon paljon epävarmempi ja valmiimpi kuin silloin ekan kohdalla ! Tän ikäisen yh:n muut nauraa lyttyyn. Onko täällä ketään, kenellä olis vastaavasta kokemusta? Olen niin ahdistunut, etten voi sanoin kuvata.
Kommentit (7)
Jaa-a. Jos olet jo monesti seurustellut, niin mikset ole katsonut peiliin, mitä sinä oikein teet väärin, kun suhteet eivät kestä?
Älä mieti mitä muut ajattelee. Itse toivon lapsia enkä koskaan ajattelisi että siinäpä nolo 38-yh. Päinvastoin. Olen onnellinen puolestasi ! Nauti elämästä ja mahdollisuudesta minkä saat :) nykyään on ihan normaalia tehdä yksin lapsia. Ei sitä tarvitse kenellekään selitellä jos tarvitsee, sinä et tarvitse sellaisia ihmisiä elämääsi.
Älä muiden mielipiteitä ajattele. Jos lapsen haluat ja olet hedelmällinen, niin siitä vaan.
Jos olet halunnut lasta, anna syntyä. Ei kuulu muille. Täällä maailmassa on aina ilkkujia. Onnea ..
Ei kukaan naura minkään ikäisille yhoille ja sähän oot muutenkin vielä ihan tavallisessa lapsensaanti-iässä.
Ihana, että onnistuit raskautumaan ja esikoinenkin on saanut jo nauttia ainoan lapsen asemasta ja varmaan saat luotettavan lapsenvahdin omasta teinistäsi (korvausta vastaan tietty) sitten kun vauva on vähän vanhempi.
Ja kyllähän isäkin saattaa muuttaa mielensä vielä kun tottuu ajatukseen ja lapsi saakin osallistuvan isän, mutta jos ei niin kyllä te ilmankin pärjäätte.
Eli haluat vielä lapsen, mutta mies lähti karkuun?