Aikuisten välisessä parisuhteessa ei vietetä aikaa omien ystävien kanssa ilman kumppania

Vietetäänpäs

Kyllä kuuluu. Lapsellista roikkua toisessa 24/7 ilman, että on omaa elämää.

Ei kuulukaan. Aikuisten välinen parisuhde on nimenomaan aikuisten välinen parisuhde. Vai onko sulla aikuisten välinen parisuhde ystäviesi kanssa?

Kitos tästä mielipiteistäsi. Minkälaisia vastauksia toivot? Et varmaan ilman provosointiajatusta tätä kirjoittanut

Aikuiseen parisuhteeseen kuuluu nimenomaan se, että ymmärretään, että elämä on muutakin kuin kyljessä nysväämistä. Ymmärretään myös se, että toista ihmistä ei omista.

Miksi ihmeessä viettäisin aikaan miehen joidenkin kavereiden kanssa, joista en erityisemmin välitä?

Ja olisi hullua, että mies ei voisi minun takia tavata kavereitaan. 

On normaalia viettää aikaa myös omien ystävien/kavereiden kanssa.

Pittääpä jatkossa ottaa mies mukaan kun lähdetään Marin kanssa lenkille ja juttelemaan miten vaikeaa on löytää juhlamekko näillä käsivarsilla siskon häihin ja mitä uutta tapahtuu meidän toisiaan risteävällä työrintamalla.

Meillä mies on töissä aamusta iltamyöhään. Pitäskö minun sitten olla jatkuvasti yksin jos ei saa kavereita tavata?

Se, ettei mitään voi tehdä ilman kumppania, kuuluu nimenomaan keskenkasvuisten suhteisiin. Aikuinen osaa tehdä asioita myös yksin ja ilman puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei mitään voi tehdä ilman kumppania, kuuluu nimenomaan keskenkasvuisten suhteisiin. Aikuinen osaa tehdä asioita myös yksin ja ilman puolisoa.

Ja ennen muuta USKALTAA PÄÄSTÄÄ sen toisen sinne kalareissulle / Osaava Nainen messuille / Party Lite kutsuille / Markon polttareihin / työpaikan pikkujouluihin ilman että pelkää sekopäisen toisen heti pettävän.