Miksi ihmiset ottavat taistelukoiria lemmikiksi?
Tiedättekö, mikä syy siinä on taustalla, että jotkut ihmiset haluavat juuri taistelukoiran? Onko sinulla itselläsi sellainen? Kerro, miten päädyit kyseiseen rotuun.
Kommentit (21)
Mullakin on heikko itsetunto, mutta en silti ottaisi taistelukoiraa.
Heikko ihminen, joka tarvitsee koiraa suojeluksi itselleen. Nainen, joka on raiskauksen uhri..? Väkivaltaisen exän takia..?
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on heikko itsetunto, mutta en silti ottaisi taistelukoiraa.
Toki tämä vaatii tietynlaista heikkoa itsetuntoa sekä aivan tietynlaista maailmankuvaa, kun kuvittelee sillä ärjykoiralla jotain saavuttavansa. Onneksi olet eri sorttia.
Suuret luulot omista koirankasvatustaidoista tai ystäväpiirin paine ?
Monet, jotka ei koirista oikein mitään tajua, valitsevat lemmikikseen sellaisen koiran, joka jotenkin sopii omaan tyyliin. Siis esim. tatuoitu ja panssariketjua kaulassa pitävä bodarimies ottaa pitbullin, kun taas merkkilaukkua kantava nuori nainen hiuslisäkkeissään ja tekoripsissään tykkäisi kantaa toisessa kainalossa pientä pinseriä tai chihuahuaa. Näin siis kärjistäen. Tosiasiassa joku ihan toisenlainen (ja helpommin koulutettava) koira olisi omiin tarpeisiin sopivampi.
No katso millaiseilla ihmisillä niitä on.
WT paistaa läpi, ollaan olevinaan niin "kovia tyyppejä" , ja ylpeinä kerrotaan että elämänkoulusta on valmistuttu.
Rahaakin saattaa olla, esim. yksi julkkispariskunta, mutta SIVITYS puuttuu.
Ikävä tosi asia on se, että näitä koirarotuja ei kielletä ennen kun joku lapsi kuolee niiden hyökkäysessä.
Sama kuvio ollut mm. Briteissä ja Tanskassa, kun puistossa ensimmäinen lapsi saa surmansa koiran hampaissa lakaa Rinne ja muut vaatia "kuonokoppia ja tiettyjen lajien kieltoa", sitä ennen vaan hyssytellään.
Toivon että karma on tässä sen verrran reilu, että tuo uhri on jonkun tuollaisen koiran omistavan perheen lapsi, ei satunnainen viaton lapsi joka vaan leikkii puistossa tai kävelee koulusta kotiin tmv.
Taalla molossirotu (sekarotuinen tosa joka siis on aikoinaan jalostettu japanin keisarin taistelukoiraksi), ja lahinna kotia vartioimaan ja minun turvaksi ja seuraksi iso koira. (Ok-talo maalla syrjaseudulla.) Plus olen aina tykannyt isoista koirista mutta en koskaan pystynyt ottamaan, kun asuin kerrostalossa.
Jos pitää sellaisen koiran ulkonäöstä ja luonteesta.
Itse ihmettelen, miksi joku ottaa mitättömän chihuan tai naurettavan leluvillakoiran.
Eiköhän se syy ole sama kuin bemarin ostoon.
Eli heikko itsetunto, jota yritetään pönkittää tavalla jos toisella.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä rodut ovat taistelukoiria?
Tunnistaa yleensä lihaksikkaasta, leveästä rinnasta ja päästä, tanakka, poimuinen iho etenkin pään ja niskan alueella suojaamaan hyökkäyksiltä. Pitbullit, bulldogit, mastiffit, doggo argentinot ym. Joistain roduista on pystytty paremmin häivyttämään taisteluvaistoja. (ja bulldogit nykyään niin raihnaisia etteivät jaksa hengitysongelmiltaan riehua)
Niitä ensinnäkin on helposti saatavilla. Toisekseen ihmiset mielellään ajattelevat olevansa hyviä koiran kouluttajia ja silloin mielellään otetaan koira jonka kanssa kaikki ei pärjää, mutta itse kuvitellaan että pärjätään. Onhan noista monet rodut tosi fiksuja. Jos osaisi kouluttaa niistä saisi hienoja koiria. Paino sanalla jos.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää sellaisen koiran ulkonäöstä ja luonteesta.
Itse ihmettelen, miksi joku ottaa mitättömän chihuan tai naurettavan leluvillakoiran.
Eikö villakoirat ole todellisuudessa aika kovapäisiä.
Meillä ei ole taistelukoiraa, mutta on iso (n.50kg) vahtikoira. Mieheni on matkatöissä eli poissa kotoa kaikki arkiviikot. Koira on otettu nimenomaan minulle seuraksi ja turvaksi, pitää hyvin kaikki epämääräiset hiipparit pois ok-talomme läheisyydestä. Ilman koiraa en uskaltaisi edes lenkkeillä pimeään vuodenaikaan.
Koira on varsin sosiaalinen tapaus, kulkee päivisin mukanani töissä kaikkien rapsuteltavana toimistokoirana, mutta kotona omalla reviirillään muuttuu vahdiksi.
Ei ihan sama asia, mutta itselläni on laumanvartijakoira. Kyseessä ei ole mikään egon pönkitys, vaan asun yksin metsän keskellä ja suuri vahtikoira tuo turvaa. Lisäksi meillä päin on mm. susia, joten tuollaisessa ympäristössä tuntuisi vastuuttomalta pitää sellaista koiraa, joka ei pystyisi tarvittaessa pitämään puoliaan petoja vastaan. Ulkopuolisille ei koirastani ole vaaraa, elleivät sitten tule suljetun portin ja koiravaroituskylttien ohi syöttämään itseään koiralle.
Mulla on bullterrierinarttu. Otin sen siksi, koska sitä tarjottiin mulle, omistajan loukkaannuttua pahasti, kun koira oli 6kk. Aluksi se tuli hoitoon ja lopulta jäi kokonaan. Ihan tuo on koira siinä missä muutkin. Ei mikään verenhimoinen peto. Tosi ystävällinen koira. Olihan se kovapäinen kouluttaa, mutta kun se oppi niin siitä tuli erittäinkin mallikelpoinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää sellaisen koiran ulkonäöstä ja luonteesta.
Itse ihmettelen, miksi joku ottaa mitättömän chihuan tai naurettavan leluvillakoiran.
Eikö villakoirat ole todellisuudessa aika kovapäisiä.
On. Ja älykkäitä. Ja metsästyskoiria.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan sama asia, mutta itselläni on laumanvartijakoira. Kyseessä ei ole mikään egon pönkitys, vaan asun yksin metsän keskellä ja suuri vahtikoira tuo turvaa. Lisäksi meillä päin on mm. susia, joten tuollaisessa ympäristössä tuntuisi vastuuttomalta pitää sellaista koiraa, joka ei pystyisi tarvittaessa pitämään puoliaan petoja vastaan. Ulkopuolisille ei koirastani ole vaaraa, elleivät sitten tule suljetun portin ja koiravaroituskylttien ohi syöttämään itseään koiralle.
Laumanvartijaa maalla nyt ei voi verratakaan kaupunkien taistelukoiriin. Sinun koirasi on ihan omalla paikallaan ja epäilemättä olet sen hyvin kouluttanut.
Eikös laumanvartijoilta ole muutenkin jalostettu tappopurenta pois, koska tehtävänsä on suojella ensisijaisesti eläinlaumaa? Taistelukoirilla on nimenomaan jalostettu tappopurenta ennen edeskäypää varoitusta. Aivan eri asiasta on siis kyse.
Ei näillä ole mitään syitä, mitä ainakaan itse osaisivat analysoida. Näiltä ihmisiltä puuttuu tyystin kyky itsereflektioon...