Lue keskustelun säännöt.
Olisiko lapsella syytä päästä nepsy-tutkimuksiin? Kukaan ei ole huolissaan,koska osa oireista piiloutuu kotiin
03.07.2019 |
Olen puhunut lapsesta useiden opettajien, kouluterveydenhoitajan, äitini, muutaman sukulaisen, sosiaalityöntekijän ja perheneuvonnan työntekijän kanssa. Lapsi menee jo viidennelle. Mistään ei ole apua ollut, mutta kokoan yhteen mitä on ollut/todettu
- aina ollut raivokohtauksia: vauvana rintaraivo, tissin piti olla esillä äkkiä tai muuten vauva ei rauhoitu. Uhmakausina raivokohtauksia, jolloin rikkonut tavaroita ja pakko pitää kiinni, iän mukana raivot vähentyneet mutta nyt on taas kuukauden sisään ollut raivokohtauksia, jolloin on rikkonut tavaroita ainakin 2 kappaletta
- siirtymävaiheet vaikeita: aina inhonnut pukea. päiväkotiaikana raivo tuli usein kotimatkalla, päivän ajan oli ollut täysin kiltisti. Koulusta myöhästeli ekat kaksi luokkaa lähes joka päivä, ekalla saatoin hänet kouluun että ehtisi
- ekat pari luokkaa unohti kaikki vaatteensa kouluun, siis _kaikki_, niin että lopulta kotona ei ollut mitään puettavat
- nukahtamisvaikeus. Tämäkin on ollut aina. Taaperon nukutuksessa meni aina pari tuntia illassa, nyt vielä 10v ei mene nukkumaan itsenäisesti eikä tykkää nukkua yksin, herää yöllä pyytämään viereen, illalla kääntyilee ja pyörii levottomasti pitkään
- innostuu helposti ja on tosi liikunnallinen
- hahmotushäiriö esikoulusta asti. Vaikeuksia käden ja silmän yhteistyössä, ei pärjää joukkuelajeissa, kotona ei löydä tavaroita jotka ovat ihan silmien edessä
- jumittuisi pelaamaan tai YouTubeen tai telkkaan hyvin helposti. Näitä rajoitetaan ja pelikonetta ei onneksi kotona enää edes ole, mutta ilman tekemistä lapsi on todella aloitteeton, ei osaa keksiä itse mitään pitkäjänteistä tekemistä. Ei ole koskaan tykännyt esim leikkiä itsekseen leluilla, ulkoilu, kiipeily ja sellainen on toiminut paremmin.
- sotkee koko ajan, pitää muistuttaa kaikesta ja käskeä siivoamaan moneen kertaan (esim. kun kehotan tyhjentämään ja järjestämään huoneessaan työpöydän seudun niin kun on "siivottu" paikalta löytyy vielä yhtä ja toista. Kun huomautin, että tuossa on vielä tuo, vie se keittiöön, ja tuossa roska ,vie se pois, lapsi hermostuu tästä arvostelusta
- koulussa saa huonoa palautetta lukemisesta ja kirjoittamisesta. Käsiala huono ja kirjaimia puuttuu. Myös käytöstä on kritisoitu, että ei jaksa hyvin seurata. Saa yhä merkintöjä, kun unohtaa tehtäviä ja tavaroita. Kotona sanoo ja vilpittömästi kai uskoo, että tehtävät on kunnossa. Loukkaantuu, jos haluan silti tarkistaa, onko kirjat mukana. Mutta kun en tarkista, Wilman merkinnät täyttyy...
Hyvää palautetta saa sosiaalisuudesta, innokkuudesta osallistua ja positiivisesta asenteesta kouluun. On kauhean herkkä kritiikille ja hermostuu ja tuskastuu, jos autan ja pyydän lisäämään esim.puuttuvan kirjaimen
- hukannut viimeisen 2v. aikana kaksi pyörää, kun on unohtanut lukita
- seuraukset eivät auta käytöksen parantamiseen mitään.
- lasta täytyy muistuttaa arjen asioista, esimerkiksi suupielet jää pyyhkimättä ja hampaat pesemättä, jos ei näistä erikseen sano joka kerta
Luulisi, että joku tulee sanomaan, että vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa on vikaa. Koen, että olemme kuitenkin läheisiä ja lapsi luottaa, puhuu tunteistaan ja ilmaisee itseään vapaasti jne. Hyvällä tuulella ollessaan on varsin mukava. Mitkään vaikeudet ei oikein näy ulospäin paljoa, koska raivokohtaukset tapahtuvat enimmäkseen vain minulle ja kotona. Päiväkodista ja kavereiden vanhemmilta olen aina saanut kuulla, että käyttäytyy tosi hyvin. Koulussakin ne huonot palautteet liittyy eniten siihen koulutyön toteuttamiseen. Lapsi siis tsemppaa aina muualla. En ihan usko, että olen pelkästään niin huono kasvattaja, ettei asiat vieläkään suju. Lapsen isällä on ADHD (todettu, emme ole yhteydessä isän kanssa ollenkaan).
Kommentit (26)
Auta, kuulostaa osittain minulta. Ikinä ei ole tutkittu mitään ja olen nyt masentunut ja ahdistunut aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt kiireesti asiaa hoitamaan, lapsesi tarvitsee apua. kysesssä voi olla esim ADHD
Tuohan on melko selvä ADHD-tapaus. Oletko tuon kirjoittamasi listan kanssa ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo lapsen isällä todettu ADHD oikeasti ole auttanut yhtään tutkimuksiin pääsemisessä? Todella hämmentävää.
Lapsen kouluterveydenhoitaja on vaihtunut monta kertaa. Viime keväänä kouluterveydenhoitaja sanoi selvittelevänsä asiaa, mutta ei hänestä ole sen koommin kuulunut. Opekin on vaihtunut monta kertaa, vaikka ollaan asuttu siis samalla paikalla. Samat valituksen aiheet heillä on silti kaikilla ollut. Ap
Ai niin ja se jäi vielä listasta, että syö holtittomasti. Siis ihan tavallista ruokaakin hotkii ja kerää ylipainoa, vaikka liikkuu. Ei oikein tajua aina lopettaa syömistä ajoissa ja syö mielellään tylsyyteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi kaikenlaista pientä, joista kertyy iso puro, ongelmaa on.
Mutta koska pärjäätte "noin hyvin", tuskin mitään tukitoimia annetaan. Ikävä kyllä.
Itsetuntemuksen kannalta kaikki tieto on hyväksi. Lapsi käyttäytyy noin, koska ongelmia on. Ei siksi, että lapsi olisi pahanilkinen tai välinpitämätön. Ongelmat voivat myös pahentua murrosiässä, jos sinne lähdetään vähänkin huonossa asetelmassa ja vuorovaikutusongelmin.
Oletko ottanut tämän listan esille koululääkärin kautta? Voisiko lapsi päästä koulupsykologille? Sitä kautta sitten neuron puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on melko selvä ADHD-tapaus. Oletko tuon kirjoittamasi listan kanssa ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon?
Kouluterkkari soitti keväällä lapsen lievästä ylipainosta, niin sanoin että minun on pitänyt muutenkin ottaa yhteyttä kun muitakin ongelmia on, kuunteli ja kuulosti ottavan vakavasti, mutta tosiaan asia vaikuttaa jääneen siihen. Kannattaisi varmaan tuo kirjallinen listakin viedä johonkin perheneuvolaan?. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, että lapsi menee viidennelle luokalle. Viidennen luokan laajaan terveystarkastukseen kuuluu koululääkärin tarkastus. Keskustelkaa silloin tästä asiasta lääkärin kanssa. Tai jos tuntuu siltä, että lähete erikoissairaanhoidon tutkimuksiin pitäisi saada jo aiemmin, niin varatkaa aika esim. oman terveysaseman lääkärille.
Joo kyllä nyt paras ratkaisu olisi, että tallennat tämän listan ja sen kanssa otat yhteyttä terkkariin heti elokuussa. Pyydät mahdollisimman pian aikaa koululääkärin tarkastukseen ja menet sinne itse mukaan, taitaa olla toiveissa muutenkin.
Toimitat tuon listan etukäteen lääkärille ja kerrot, että olet huolestunut ja että läheteasiaa pitää käsitellä siellä. Koululääkärin tehtävä ei ole tietää mikä lasta vaivaa vaan tehdä se lähete eteenpäin, ja sinun tehtäväsi äitinä on saada lääkäri vakuutettua lähetteen tarpeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimpien nepsy-diagnoosiwn edeellyyksenä on kyllä, että oireet haittaavat elämää ”useammalla kuin yhdellä elämänalueella -kotona, koulussa, harrastuksissa työelämässä)”. Eli jos oireet ”piiloutuvat muualla kuin kotona”, neuropsykolgisia diagnooseja ei tule.
Väsyttää, kun KUKAAN EI KUUNTELE. Samat asiat olen sanonut monta kertaa eri ihmisille, pelkkää hymistelyä ja korkeintaan "jaaha, katsotaan". Ja koulusta valitetaan tuosta kirjoitustaidosta. Minunko kotona pitää opettaa lapsi kirjoittamaan, miksi hän sitten koulussa käy? Miksei ole aiemmin puututtu kirjoitukseen enemmän? Selvästi kaipaa tukiopetusta, ja joku toinen ihminen, jonka lapsi kokee neutraalina, on siihen paras.
Lapsi juuri lähti ulos, kyseli ensin avaimiaan ja sitten pyöräilykypäräänsä. Jos olisi pistänyt ne sovituille paikoille, ne löytyisi varmaan sieltä. En jaksa mitään ylimääräistä opetusta kotona, kun normaalit asiatkin on aina tekemisen takana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimpien nepsy-diagnoosiwn edeellyyksenä on kyllä, että oireet haittaavat elämää ”useammalla kuin yhdellä elämänalueella -kotona, koulussa, harrastuksissa työelämässä)”. Eli jos oireet ”piiloutuvat muualla kuin kotona”, neuropsykolgisia diagnooseja ei tule.
Onhan ne haitanneet koulussa ja esikoulussa, kodin lisäksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä nyt paras ratkaisu olisi, että tallennat tämän listan ja sen kanssa otat yhteyttä terkkariin heti elokuussa. Pyydät mahdollisimman pian aikaa koululääkärin tarkastukseen ja menet sinne itse mukaan, taitaa olla toiveissa muutenkin.
Toimitat tuon listan etukäteen lääkärille ja kerrot, että olet huolestunut ja että läheteasiaa pitää käsitellä siellä. Koululääkärin tehtävä ei ole tietää mikä lasta vaivaa vaan tehdä se lähete eteenpäin, ja sinun tehtäväsi äitinä on saada lääkäri vakuutettua lähetteen tarpeesta.
Näinhän se on tehtävä, tällä hetkellä asialle ei ole mitään tehtävissä, halusin lähinnä vähän purkautua itse tässä välissä. Sukulaisille olen joskus puhunut esim tuosta unohtelusta, ja se on heistä vain huvittavaa. Raivoista en ole usein puhunut, kun moni ei ota uskoakseen ja vaatii vähän myös luottamusta vastapuoleen avautua siitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit ottaa yhteyden myös terveyskeskukseen. Tai onko perheneuovolaa? Ei tarvitse juuri kouluterkkarin kautta asiaa ajaa, jos sieltä homma ei etene. Jos on varaa, voi varata ajan myös suoraan yksityiselle neurologille tai lastenpsykiatrille.
Kannattaa selvittää asia. Ihannemaailmassa asiaan olisi kouluterveydenhuollon puolesta tartuttu jo, mutta systeemi ei toimi täydellisesti ja näköjään nyt joudut olemaan itse tosi aktiivinen, että homma etenisi.
Mun tokaluokkalaisella samanlaista ja olen kysynyt jo 4v laajassa neuvolatarkastuksessa onko ADHD. Mulle tullut koulun puolelta se, että hakivat hänelle tehostetun tuen nyt tokalla. Päiväkodissa tuotiin näitä samoja asioita esiin, mutta mitään ei oikein tehty, ylimääräisiä tapaamisia lukuunottamatta. Sanoivat, että lapsi vie siellä paljon aikuisten aikaa eli sillä tavalla on tietenkin saanut enemmän tukea kuin muut jo päiväkodissa. Koulussa erityisope kuitenkin suhtautui nuivasti siihen, että olisi mitään tutkimuksen tarvetta. Sanoi, että lapsella menee kuitenkin sen verran hyvin kun on oppinut lukemaan ym. peruspalikat kohdillaan, että tarkkavaisuuden pulmien on korkeintaan oltava lieviä. Mä oon nyt ajatellut, että tämä on vain hänen henkilökohtainen polkunsa ja kypsymisen tahti. Seuraan tilannetta mutta en ole tämän enempää rynnimässä tutkimuksiin joita kukaan ei ole ainakaan tarjoamassa ilman taisteluita. Mutta hirveesti täytyy olla tarkkana, että miten jaksaa koulussa varsinkin nyt kun kirjoittaminen (hänen heikkoutensa) tulee lisääntymään. Tosi paljon täytyy koko ajan tukea itsetuntoa, koska opettajan mukaan se romahti ykkösellä.
Kuullostaa melkein kaikilta osin samanlaiselta kuin meidän lapsen käytös. Kaiken väännön jälkeen ja lapsen kunnon vielä romahdettua saatiin apua ja lapsella todettiin sensorisen integraation häiriö ja vaikea ääniyliherkkyys.
Tuo oli meilläkin tavallista että vain kotona raivosi ja siksi meitä ei meinattu uskoa. Nyt lapsi on käynyt toimintaterapiassa kaksi vuotta ja elämä helpottanut huomattavasti kaikilla. Hän pitää koko ajan erikoiskorvatulppia melun vaimentamiseksi ja päivää rytmitetään aina tekeminen ja tauko/hiljaisuus vuorottelevat. Vaadi ehdottomasti neuropsykologisia testejä tai viekää yksityiselle. Ei ihan mahdottomia maksa. Tsemppiä. Voin vielä antaa vinkkejä arjen helpottamiseksi jos haluat
Tyyristyllerö kirjoitti:
Kuullostaa melkein kaikilta osin samanlaiselta kuin meidän lapsen käytös. Kaiken väännön jälkeen ja lapsen kunnon vielä romahdettua saatiin apua ja lapsella todettiin sensorisen integraation häiriö ja vaikea ääniyliherkkyys.
Tuo oli meilläkin tavallista että vain kotona raivosi ja siksi meitä ei meinattu uskoa. Nyt lapsi on käynyt toimintaterapiassa kaksi vuotta ja elämä helpottanut huomattavasti kaikilla. Hän pitää koko ajan erikoiskorvatulppia melun vaimentamiseksi ja päivää rytmitetään aina tekeminen ja tauko/hiljaisuus vuorottelevat. Vaadi ehdottomasti neuropsykologisia testejä tai viekää yksityiselle. Ei ihan mahdottomia maksa. Tsemppiä. Voin vielä antaa vinkkejä arjen helpottamiseksi jos haluat
Eipä se yksityinenkään mahdoton ole, jos sieltä saisi pyörät pyörimään. Minkälaista asiantuntijaa suosittelisit tilanteen analysointiin?
Minkälaisia oireita tuossa ääniyliherkkyydessä on? Lapsi kommentoi onnettomana tuohon vaatteiden unohteluun ekalla tai tokalla, että hän ei pysty keskittymään, kun kaikki puhuu hänelle :( ei mitenkään pelkää tai inhoa kovia ääniä.
Lapsi ei ole koskaan paljon viihtynyt sylissä, vaan aina on liikkeessä. Pienenä vääntelehti pois sylistä aika äkkiä. Tykkää kumminkin huomiosta ja läheisyydestä, mutta enemmän yhdessä tekemisestä, tai pyörii jossain sohvalla aikuisen kyljessä omaan tahtiinsa. Sillä tavalla ei ole adhd-levottoman oloinen, että naputtelisi sormillaan tai heiluttelisi rajojaan istuessa. Ap
Kuvailit juuri minun 11-vuotiaani. Mekin on kierretty koko tukiarsenaali läpi, mutta mitään diagnoosia ei ole, eikä nykyään enää mitään kontaktiakaan. Koen olevani omaishoitaja ilman mitään tukea, ja lisäksi hoidan kaksi työtä, sisaruksen ja kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on melko selvä ADHD-tapaus. Oletko tuon kirjoittamasi listan kanssa ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon?
Kouluterkkari soitti keväällä lapsen lievästä ylipainosta, niin sanoin että minun on pitänyt muutenkin ottaa yhteyttä kun muitakin ongelmia on, kuunteli ja kuulosti ottavan vakavasti, mutta tosiaan asia vaikuttaa jääneen siihen. Kannattaisi varmaan tuo kirjallinen listakin viedä johonkin perheneuvolaan?. Ap
Onko teillä ollut koululääkärin tarkastuksia, jossa vanhempi mukana? Koulupsykologi? Perheneuvola?
Eikö tuo lapsen isällä todettu ADHD oikeasti ole auttanut yhtään tutkimuksiin pääsemisessä? Todella hämmentävää.