Ovatko ajatuksesi ennemmin menneisyydessä, tässä hetkessä vai tulevaisuudessa?
Mulla enimmäkseen tulevaisuudessa, suunnittelen usein kaikenlaisia skenaarioita milloin minkäkin varalle. Ei ne välttämättä kaikki toteudu edes koskaan mutta usein pitkällä aikatähtäimellä huomaakin jonain päivänä elävänsäkin juuri sitä kohtaa jota oli suunnitellut vuosia aikaisemmin. Toki hetkessä eläminenkin on tärkeää ja sen takia teen jonkun verran ex tempore -reissujakin. Mutta mitä sitä menneisyyttä murehtimaan enää kun sitä ei voi enää muuttaa ainakaan!
Kommentit (13)
Tällä hetkellä tulevaisuudessa, sillä elämä muuttuu reilun vuoden päästä paljon. Odotan sitä todella paljon. Menneisyydessä en ole koskaan elänyt, yleensä nykyhetkessä, keskityn siihen mitä milloinkin on käsillä. Mutta nyt odotan tosiaan tuota ensi vuoden loppua aivan liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tulevaisuudessa, sillä elämä muuttuu reilun vuoden päästä paljon. Odotan sitä todella paljon. Menneisyydessä en ole koskaan elänyt, yleensä nykyhetkessä, keskityn siihen mitä milloinkin on käsillä. Mutta nyt odotan tosiaan tuota ensi vuoden loppua aivan liikaakin.
Mitä silloin tapahtuu? Mullakin on lähitulevaisuudessa tulossa paljon muutoksia kun lapsi täyttää kohta 18 ja muuttaa ennemmin tai myöhemmin kotoa. Oman elämän eteen sitten olenkin suunnitellut jo vaikka mitä! ap
Menneisyys ja tulevaisuus suloisena sekamelskana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tulevaisuudessa, sillä elämä muuttuu reilun vuoden päästä paljon. Odotan sitä todella paljon. Menneisyydessä en ole koskaan elänyt, yleensä nykyhetkessä, keskityn siihen mitä milloinkin on käsillä. Mutta nyt odotan tosiaan tuota ensi vuoden loppua aivan liikaakin.
Mitä silloin tapahtuu? Mullakin on lähitulevaisuudessa tulossa paljon muutoksia kun lapsi täyttää kohta 18 ja muuttaa ennemmin tai myöhemmin kotoa. Oman elämän eteen sitten olenkin suunnitellut jo vaikka mitä! ap
Pääsen pois työelämästä hallitusti ja suunnitellusti.
Muistelen aika paljon menneisyyttäni, varsinkin lapsuutta tai jollain lailla itselleni merkittäviä kokemuksia. Muistoja tulee mieleen koko ajan jostakin. Samoin tulevaisuutta ajattelen ja suunnittelen usein, sekä haaveilen siitä että varaudun siihen henkisesti. Muodostan automaattisesti mielikuvia tulevista asioista etukäteen, vaikka ne harvoin vastaavat todellisuutta, sitten kun asia tapahtuu.
Nykyhetkeen keskittyminen on minulle vaikeaa, kun pää on niin täynnä ajatuksia kaikesta muustakin kuin siitä, mitä tapahtuu nyt. Nykyhetkessä elämiseen minun pitää erikseen keskittyä, kun taas muistojen ja suunnitelmien tulviminen mieleen tapahtuu pyytämättä. Mindfullness tai meditaatio pitäisi kai auttaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Muistelen aika paljon menneisyyttäni, varsinkin lapsuutta tai jollain lailla itselleni merkittäviä kokemuksia. Muistoja tulee mieleen koko ajan jostakin. Samoin tulevaisuutta ajattelen ja suunnittelen usein, sekä haaveilen siitä että varaudun siihen henkisesti. Muodostan automaattisesti mielikuvia tulevista asioista etukäteen, vaikka ne harvoin vastaavat todellisuutta, sitten kun asia tapahtuu.
Nykyhetkeen keskittyminen on minulle vaikeaa, kun pää on niin täynnä ajatuksia kaikesta muustakin kuin siitä, mitä tapahtuu nyt. Nykyhetkessä elämiseen minun pitää erikseen keskittyä, kun taas muistojen ja suunnitelmien tulviminen mieleen tapahtuu pyytämättä. Mindfullness tai meditaatio pitäisi kai auttaa tähän.
Se on kuulema mindfulness, eikä mindfullness. Ei sillä, että ymmärtäisin käsitettä muutenkaan. Mutta ilmeisesti mielen ei pidä olla täysi, vaan pitää olla tietoinen.
Elämäntilanteeni on valitettavasti hyvin paljon kiinni menneisyydessä ja siellä tapahtuneissa ikävissä asioissa. Juristit, käräjät, aggressiiviset sukulaiset muistuttavat niistä kaiken aikaa halusinpa itse sitä tai en. Myös suuri suru tärkeän ihmisen kuolemasta vie aikansa ja siinä jää herkästi muutamaksi vuodeksi miettimään niin kuolemaa kuin yhdessä elettyjä vuosia. Sitä vain koettaa selvitä minuutti, tunti, päivä kerrallaan ja pikku hiljaa aika auttaa. Kiinnostuu taas tästä hetkestä, mutta tulevaisuutta ei ihan vielä jaksa erityisesti miettiä.
Elämä on joskus totaalista pysähtymistä, jolloin on oltava ihan vain paikoillaan ja kestettävä.
Vaihtelevasti kussakin noista ja aina sen kulloisenkin tarpeen mukaan ....
Andaluciaan. Passi mennyt vanhaksi juuri.
Pääosin tässä ja nyt. Voimaa ammentaen muistoista. Tulevaisuutta kaavaillen ja sitten neljäntenä vielä unelmoiden.
Ihan muissa maailmoissa :) Ei ollenkaan aikaan ja paikkaan sidottuja ajatuksia.
Tässä hetkessä yleensä, nyt tosin vähän enemmän tulevaisuudessa kun tulee elämänmuutoksia lähiaikoina.
En kestä stressiä, joten hyvä että oon oppinut elämään nykyhetkessä.
Täs hetkessä koitan pysyy hereillä