Paha paniikkihäiriö

"tarvitsen rauhottavia jotta pärjään muuten tuntuu että henki salpautuu kun on paljon ihmisiä"

Tämä on ihan hyvä alku, lääkäri sitten kyselee tarkemmin. Rohkeasti apua hakemaan! T. Psykologi

Ehkei kannata suotaan pyytää niitä rauhottavia. Sanot vain että ylipäänsä apua tarvitsisit. Sitten ne todennäköisesti määrää niitä lääkkeitäkin. Ja ramppaa lääkärissä tarpeeksi usein, ehkä alkavat ottaa tosissaan. Toivotan kovasti voimia. Itsekin kärsin tuosta aikanaan. Eniten auttoi psykoterapia ja aikakin.

Joskus auttaa propralitkin tai tieto siitä, että on rauhoittavia taskussa. Mikä vaan, mikä auttaa menemään paikkoihin jotka on alkaneet ahdistaa. Välttely on pahin "itsehoitokeino". Paniikkiin löytyy myös omahoito-ohjelma mielenterveustalon sivuilta.

En pelkkien lääkkeiden toivossa kysynyt neuvoa vaan onko muilla sitä että ei vaan saa henkeä kun on paljon ihmisiä ehkä olen tulossa hulluksi ja en tiedä miten pystyn käymään oman kylän kaupassa kun ihmiset tuijottaa täällä kun on kunnon pikkukylä.

Isommassa kaupassa juuri sama ongelma ja kun paljon ihmisiä niin tuntuu että kävelee päin hölmöä mutta minkä mielelle voi

Ei ole tuota vaivaa. Mene lääkäriin.

Mä en ole koskaan saanut rauhoittavia paniikihäiriööni vaikka monta kertaa joutunut menemään päivystykseen. Lisätty vain ssri-lääkitystä. Ihan kuin noi rauhoittavat olis ihan saatanasta kun niitä ei voi tarjota. Varmaan olisi helpompaa kun olisi varalta rauhoittavaa, sekin auttaa kun tietäisi niitä olevan eikä niitä silloin ehkä käyttäisikään. Sama kun jos ei ole tupakkaa niin sitä tekee mieli hulluna. joku psykologinen juttu siinä myös. En kyllä enää polta tupakkaa. Varalta on ollut kuitenkin keittiön laatikossa jo 2,5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

En pelkkien lääkkeiden toivossa kysynyt neuvoa vaan onko muilla sitä että ei vaan saa henkeä kun on paljon ihmisiä ehkä olen tulossa hulluksi ja en tiedä miten pystyn käymään oman kylän kaupassa kun ihmiset tuijottaa täällä kun on kunnon pikkukylä.

Isommassa kaupassa juuri sama ongelma ja kun paljon ihmisiä niin tuntuu että kävelee päin hölmöä mutta minkä mielelle voi

Kuvailit juuri klassiset paniikin oireet.

Itselläni on vaikea jakso takana. Olen vuoden yrittänyt pärjätä ilman lääkkeitä mutta olo meni niin hirveäksi terapiasta ja meditaatiosta huolimatta että pakko oli lääkkeet taas hakea. Nyt olen kuukauden niitä syönyt ja elämä alkaa voittaa.

Itse sain kohtauksen jos olin ulkona etenkin jos oli avaria ja korkeita paikkoja. Ulkona ahdisti hirveästi ja lopulta joka aamu sain paniikkikohtauksen bussipysäkillä (huimasi, henki salpautui, kurkkua kuristi, silkka pakokauhu iski) mutta meditaatio on onneksi auttanut käsittelemään kohtauksia. Lopulta oireet menivät niin vaikeiksi että pelkkä ulkona käynti ahdisti, huimasi ja oli epätodellinen olo.

Aluksi lääke huonoksi oloa. Itketti, oksetti, ahdisti jopa lisää ja näin painajaisia. Ensimmäinen viikko oli ihan hirveä mutta toinen jo vähemmän hirveä. Kolmannella viikolla helpotti ja nyt on jo todella hyvä olo. Pientä ahdistusta vieläkin vähän on mutta se ei ole mitään verrattuna aiempaan. Huono puoli tässä on se että lääke syötättää minua. Ruokaa ei vain tee mieli vaan koko ajan on suoranainen nälkä. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne että otan vaikka ne liikakilot kunhan olo tästä kohenee.

Toivon että menet lääkäriin ja hankit lääkkeet. Apu on lähempänä kuin osaat uskoakaan.