Lue keskustelun säännöt.
Ero pelottaa (lasten vuoksi), mutta muuta vaihtoehtoa ei taida enää olla?
01.07.2019 |
10 vuotta oltu yhdessä. Aina aiemmin ajattelin toiveikkaana, että jospa kuitenkin vika olisi minussa ja jos vain minä muuttuisin / muuttaisin asennettani, niin kaikki olisi taas hyvin. Näin ei ole käynyt. Mies on todella dominoiva ja tyytymätön, ilmapiiri kotona on ahdistava. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja olen yrittänyt tehdä perhe-elämästä siedettävää heidän takiansa, mutta ajatus karkaa eroon nykyisin yhä useammin.
Meillä ei ole fyysistä väkivaltaa, pettämistä, eikä päihteitä, mutta ilmapiiri on ahdistava. Sitä on vaikea kuvailla. Mies on todella hallitseva ja kontrolloi minua. Tässä esimerkki: mietin esim. tänään, että voinko lähteä lounaalle ystävän kanssa, kun minulla on etäpäivä ja teen kotitoimistossa töitä, että suuttuko mies jos lähden (hän on lomalla ja kotona lasten kanssa). Usein huomaan miettiväni, että mikä ärsyttää häntä vähiten ja toimivani sillä tavalla toivoen, etten onnistu suututtamaan häntä.
Lasten kanssa keskenään on leppoisaa ja mukavaa, silloin voidaan kutsua meille vieraitakin, kun mies ei ole kotona. Tätä vaan tapahtuu valitettavan harvoin, hän on AINA täällä. Voi kun lähtisikin joskus jonnekin reissuun esim.
Olen niin loppu, että kesäloma pelottaa, tekisi mieli vain paeta töihin. Nyt on edessä 4vk loma ja kaikki päivät hänen kanssaan, katsellen ja kuunnellen hänen mielipahaansa milloin mistäkin asiasta.
En oikein näe enää muuta vaihtoehtoa kuin ero? Asioista on yritetty keskustella, hetken on ollut ehkä parempi tunnelma, kunnes taas sama tilanne.
Kommentit (4)
En jaksanut lukea kilometritarinaa, mutta en myöskään ole koskaan törmännyt erosuunnitelmiin, jotka oikeasti olisivat pelottavia vain "lasten takia".
Näissä "lasten takia" - tarinoissa todellinen pelko on yleensä aivan muualla ja lapset tosiasiassa vain hyötyisivät erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tulee tekemään kaikkensa, että ero on vaikea. Sen takia sitä kai on pitkittänytkin osaltaan. Tavallaan tiedän, että ero on jossain vaiheessa edessä, mutta päätös on vaikea.
Välillä tuntuu, että mies vihaa / inhoa mua ja esn takia käyttäytyy näin. Eikö hänenkin olis siinä tapauksessa helpompi elää ilman minua puolisonaan. Silti kun olen joskus väläyttänyt eron mahdollisuutta, hän ei tartu siihen.
Kun miehesi on tuollainen ihminen, en yhtään ihmettele, että eroprosessi ei suuremmin houkuttele. Hän tulee tekemään eron hankalaksi ja todennäköisesti on todella vaikea niin kauan kuin joudutte olla (lasten takia) tekemisissä. Lasten takia sun on kuitenkin erottava, kukaan ei halua elää ahdistavassa ympäristössä, etkä anna kovin hyvää esimerkkiä jäämällä liittoon tuollaisen ihmisen kanssa.
No taisit jo itse vastata omaan kysymykseesi! Minä vihaan omaa isääni juuri tuosta syystä, kotona oli painostava ja ahdistava tunnelma ja aina piti hiipiä seiniä pitkin ettei herra suutu. Väkivaltaa tms ei kuitenkaan ollut, sekin olisi ollut helpompi sietää kuin tuo henkinen väkivalta. Typerä äitini ei koskaan jättänyt isääni vaikka siitä usein puhuikin. Mieti asiaa lasten kannalta, he eivät kaipaa ahdistavaa ilmapiiriä kotona.