Lue keskustelun säännöt.
Synnytys pian edessä ja PELOTTAA!
23.01.2008 |
Ensi viikolla olen menossa erilliselle käynnille, onko se nyt pelkopoli vai mikä, sitä en tiedä, kun lähete meni synnytystapa-arviona.
Käskettiin varata pari tuntia aikaa siihen.
Siis minua pelottaa molemmat synnytysmenetelmät.
Olen yhden lapsen saanut alateitse ja se oli aivan h*lvetillinen rääkki, repesin ja vuodin melkein kuiviin. Traumat jäivät vielä täksi päiväksikin (edellinen synnytys siis 5 vuotta sitten)
Menin sitten vielä pöljänä lueskelemaan sektiosta tarkemmin ja minua rupesi ihan hirveästi pelottamaan sekin.
Sektio on todennäköisimmin edessä.
APUA! :s
Kommentit (18)
1) Kuinka moni Suomessa kuolee synnytykseen?
2) Kamalampaa olisi synnyttää jossakin ei niin hygienisessä tai huipputeknologisessa maailmankolkassa... esim. Venäjänmatkalla tai Intiassa.
3) Luin juuri ennen synnytystä uutisjutun nuoresta afrikkalaisesta naisesta, joka oli paennut tulvia puuhun ja joutui synnyttämään siellä esikoisensa YKSIN. Puunoksalla!!!
Eli Suomessa, suomalaisten sairaanhoitajien, kätilöiden ja lääkäreiden huolenpidon alla on ehkä maailman turvallisinta synnyttää. Antaudu kokonaan heidän käsiinsä ja anna synnytyksen mennä omalla painollaan. Jännittämällä ei mikään muutu ainakaan helpommaksi. Kaikki synnytykset ovat erilaisia, tämä tulevakin. Älä muistele edellistä kertaa.
Toisekseen; kaikki naiset kautta historian ovat tänne synnyttäneet kaikki ihmiset (ja missä oloissa!). Jokainen on synnytyskipujen tulos. Luonnollisempaa kipua ei voisi olla, koska sille on syy - uusi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipua kuitenkin voidaan hoitaa, etenkin kun synnytyspelko osataan jo etukäteen huomioida.
käynnisteltiin monta päivää ja tuskat oli helvetilliset mutta mitään ei tapahtunut! olin todella heikkona sen jälkeen, hb laski 78!
itseänikin hirvitti toinen synnytys, että miten sitten käy..
noh, se menikin tosi paljon nopeammin ja sujuvammin vaikka tyttö olikin melkein kilon suurempi kun esikoispoika! =D
kipeäähän se silti teki tottakai, mutta sen osasi paremmin hallita kun ekalla kerralla!
ei kannata tuhlata energiaa huutamiseen vaan yrittää rentouttaa naama ja keskittyä hengityksiin totaalisesti ja työntää silloin kun kätilö sanoo että " työnnä" .
tässä lyhyet ohjeet! =) onnea matkaan, hyvin se menee!
anna mä arvaan... sun vanhempas hoitaa useasti lastas.... ja ostaa sille kaikki tavarat...
synnytykset on harvoin samanlaisia. Mulla eka synnytys päättyi rv 42+2 kymmenen tunnin käynnistelyn ja supistelun jälkeen kiireelliseen sektioon, eikä mun pitänyt voida enää edes yrittää alatiesynnytystä. Toisin kävi, toinen syntyi ongelmitta ja jopa tikeittä rv 39 ihan oma-aloitteisesti alateitse :)
Kävin pelkopolilla, mutta siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, kun ei siellä oikein tajuttu, ettei sektioriskeillä kannattaisi pelotella ihmistä, joka pelkää sektiota vieläkin enemmän kuin alatiesynnytystä... Ota ihmeessä miehesi mukaan, ja kerro heti alkuun sektiopelostasikin. Moni on saanut pelkopolilta tukea, vaikka minä en.
PS. Suunnitelluista sektioista olen kuullut pelkkää hyvää, siitä toipuminen on ihan erilaista kuin hätäsektiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
anna mä arvaan... sun vanhempas hoitaa useasti lastas.... ja ostaa sille kaikki tavarat...
Ei täälä kannata kysyä mitään asiallista, kun etenkin tähän aikaan illasta koululaiset (kuten nro 12) kuluttaa aikaansa hengaamalla ties millä palstoilla. Mutta onneksi sait asiallisiakin vastauksia. Luota vain siihen, että kaikki menee paremmin kuin viimeksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen perusteella en pelkää sektiota tippaakaan, sillä toivuin tosi nopeasti.
Mulle ainakin tuli sellainen olo, että onneksi en ollut siellä yksin. Oli lohduttavaa purkaa fiiliksiä miehen kanssa pelkopolikäynnin jälkeen, kun jotenkin se vaan oli kaikkea muuta kuin rohkaiseva. Toisaalta monilla on tosi hyviökin kokemuksia, ehkä mulla oli vain huono tuuri. Ja mä en tosiaan älynnyt sanoa heti alkuun, että EN ole siellä vain pelkosektiota hakeakseni vaan pelkään sektiotakin... Muista kertoa ainakin se heti alkuun. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita vaikka listaa ennakkoon kaikista niistä kysymyksistä, jotka mietityttää. et sitten unohda kysyä mitään.
Jos sulla on lääkärin käynti, pyydä saada tavata myös kätilöä. Pelkopolin kätilöt on yleensä synnärin kätilöitä ja niillä on pitkä kokemus silttä puolelta.
Ja muista, että netin keskustelupalstat on pullollaan ikäviä kokemuksia. Ei varmaan kannata niitä luka ollenkaan. Yleensä ihmiset kirjoittaa ja kertoo, jos jokin asia mennyt pieleen. Harvemmin silloin kun kaikki mennyt hyvin.
Muista, että suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, oli synnytystapa mikä tahansa.
Tsemppiä ja kerro rohkeasti peloista ja tuntemuksista siellä polilla.
Täällä yks 37+2 jännittää aika kaameesti ponnistusvaihetta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla eka synnytys oli vaikea, 2. asteen repeämät, joita kursittiin pitkään ja hartaasti. Sen jälkeen en sitten ole revennytkään eli kaksi seuraavaa on ollet " piece of cake" , ei mitään ongelmia eikä muuta kuin pintanurhaumia, joita ei ole edes ommeltu. Eli siis eka synnytys ei välttämättä kerro mitään tulevista.
Kiva, että pääset sinne pelkopolille! Muista puhua kaikista mieltä askarruttavista asioista!
Multa lähti tajukin ja repesin pahasti, synnytys kesti monta päivää, kun supparit eivät aukaisseet vaikka tulivatkin säännöllisetsi ja tosi lujina, Lääkäritkään eivät tienneet miksi paikat eivät auennet vaikka käyrien mukaan olisi pitänyt aueta.
Toka synnytys oli tosiaankin helppo nakki. Eli sitähän sanotaan, että seuraavalla kerralla, kun paikat on kerran venyneet, homma hoituu helposti/helpommin. Ja niin tosiaan kävi.
Tokalla kertaa kun suparit alkoivat ne ei olleet kivuliaita. Siivoilin kotona ja välillä vaan hiukan vedin pidempään henkeä. Lähdin sairaalaan kun supparit tuli 3 min välein, mutta olivat lähes kivuttomat (olivat kestäneet 3 tunti kotona). Kiiruhdin suoraan synnäriin ulkovaatteet päällä sängylle ja vauva lennähti sängylle supparin voimasta siinä samassa!! En edes ponnistanut! Eikä edes sattunut =) Kätilö sai vauvasta juuri ja juuri kiinni =)
Eli älä nyt kauheasti panikoi, kyllä se sujuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raportoida nyt pelkoketjussa moisia kokemuksia.. haloo!
muu ei käy läpi vaikeita syynnytyksiä ja asian olemassaolon voi sulkea kun siitä ei puhu! Vastauksen tarkoitus (kuten monen aiemmankin vastauksen) oli tuoda esille, että minä(kin) olen kokenut vaikean synnytyksen ja sen jälkeen useat, myös minä, olen kokenut helpon synnytyksen. Sama todennäköisesti käy myös ap:lla
-22
pelkopolilla, ei se isommin auttanu. Ajattele vaan että kyllä siitä selviää ja ennemmin tai myöhemmin se on ohi. Todennäköisesti kuitenkin kaikki menee hyvin!
Ymmärrän hyvin pelkosi. Itselläni sama tilanne, laskettu aika lähestyy ja paniikkikäyrä nousee. Edellinen synnytys oli vaikea ja siinä tuli kaikenlaista yllättävää matkanvarrella vastaan, ennen sitä en pelännyt yhtään. Nyt pelottaa jos sama toistuu taas. Toisaalta koitan ajatella että joka synnytys on erilainen joten kaikki voi toisella kerralla mennä hyvinkin. Eikä se pelkäämällä muuksi muutu, pakko se lapsi on kuitenkin jollain konstilla synnyttää... Minullakin vielä synnytystapa-arvio edessä, toivon että siellä pelko hellittäisi jos toteavat että ei pitäisi olla mitään estettä normaaliin synnytykseen. Tsemppiä!
Mä hakeuduin hetimmiten ekan synnytyksen jälkeen neuvolapsykologille, koska traumoja jäi vaikkei synnytys mikään erityisen traaginen edes ollut. Mulle on nyt luvattu, että jos joskus vielä tulen raskaaksi, saan kaikki mahdolliset terapiat sun muut raskausaikana, jotta uskallan sen toisen vielä mennä tekemään. Tai sitten valitsen pelkosektion, mutta se nyt tällä hetkellä tuntuu kakkosvaihtoehdolta. Kannattaa normaalin pelkopolin lisäksi siis hakeutua vielä lisäkeskusteluihin ja ns. terapiaan!