Miksi aikuiset ihmiset kokevat tarpeelliseksi lisäillä itsestään kuvia ja videoklippejä instagramiin(tms) vain koska he ajattelevat näyttävänsä niissä niin hyvältä?

Itsensä julkisesta ihailusta on tullut hyväksyttävää. Tosi monilla on kova tarve kilpailla muiden kanssa ulkonäöllään. Sitten kehutaan niitä kilpakumppaneita vuolaasti, vaikka todellisuudessa vihataankin, että miksi tuon pitää näyttää paremmalta kuin minä näytän. Tämän seurauksena otetaan taas useampi kuva itsestä ja valitaan niistä se paras (ja kaikkein epärealistisin), lisätään se ja toivotaan, että jollain heräisi samoja tuntemuksia kuin mitä itselle heräsi toisen kuvasta.

Minä en näe tässä toiminnassa mitään hyvää, tervettä tai tavoittelemisen arvoista. Pysyn kaukana somesta, ja typeristä ihmisistä aina kuin vain mahdollista on.

Miksi sinä katselet niitä?

No ei kai siinä nyt kaikkien kohdalla ole kyse mistään ihailusta ja epävarmuudesta, hyvänen aika :D

Musta on kiva jakaa kuvia harrastuksesta, on kuvia koirista, luonnosta, itsestäni koirien kanssa tai siellä luonnossa. Saman tyyppiset ihmiset bongas toistensa kuvia, se on kivaa.

Tokihan on erikseen tämä instabeibejoukko.

Luulen että hyväksynnän lisäksi haetaan julkisuutta ja etuja.

Ihan sen takia, kun sponsorisopimuksessa niin lukee.

Sen takia se on insta. Kukaan ei pakota käyttämään sitä, jos et halua nähdä.

Vieläkö tämä asia sinua vaivaa? 

Kerropa mitä haittaa siitä on, että ihminen on tyytyväinen itseensä? 

Ai niin, suomalaisillahan oli se piirre ettei itsestään saa missään nimessä tehdä huomiota tai olla näkyvä ettei vain jollekin tule paha mieli. Vähätellään ja ollaan noloja, vaikka olisi syytäkin olla kauniita ja ylpeitä. Ap on huippuesimerkki tästä.

Aivoissa oleva ”ilohormooni” saa kiksejä sieltä instan tykkääjiltä ja kehujilta. Aivot koukuttuvat usein melko pahasti kyseiseen tunteeseen, jolloin voi lopulta olla vaikea muistaa että kyse on vain älylaitteen käytöstä.

Miksei saisi olla iloinen siitä, miltä näyttää? Ei se ole keltään pois.

Vierailija kirjoitti:

Aivoissa oleva ”ilohormooni” saa kiksejä sieltä instan tykkääjiltä ja kehujilta. Aivot koukuttuvat usein melko pahasti kyseiseen tunteeseen, jolloin voi lopulta olla vaikea muistaa että kyse on vain älylaitteen käytöstä.

Ihan samahan se on silläkin käyttäjällä, joka ei tykkää, mutta katsoo silti. Addiktoituu siihen muitten kuvien moittimiseen, vaikka sekin on vaikka älylaitteen käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, suomalaisillahan oli se piirre ettei itsestään saa missään nimessä tehdä huomiota tai olla näkyvä ettei vain jollekin tule paha mieli. Vähätellään ja ollaan noloja, vaikka olisi syytäkin olla kauniita ja ylpeitä. Ap on huippuesimerkki tästä.

Ei tässä ollut kyse siitä, saako tällaista tehdä vai ei. Kukapa nyt tällaista keneltäkään olisi kieltämässäkään? Pohdin vain syitä toiminnan takana. Ihmismieli nyt vaan kiinnostaa itseäni.

Olen myös miettinyt, voisiko nykyinen selfie-instagram-kulttuuri olla syynä siihen, miksi masennus, ahdistus ja itsetunto-ongelmat lisääntyvät. Pitäisikö ihmisten alkaa miettiä toimintaansa ja sen vaikutusta sekä itseen että myös muihin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei saisi olla iloinen siitä, miltä näyttää? Ei se ole keltään pois.

Minä kyllä pystyn olemaan itseeni tyytyväinen ihan ilman, että tuon sitä julki lisäilemällä oman pärstän tai persukseni kuvia nettiin. Peilit on keksitty, ja niitä monilla kotona on, varsinkin niillä, jotka siihen haluavat katsoa. Kaikkea ei tarvitse näyttää julkisesti, ei vessanpöntöllä istumistaan eikä myöskään sitä, kuinka paljon tykkää ihailla omaa ulkonäköään.

ap

Mua taas kiinnostaa ihmismielessä se, miksi aina tasaisin väliajoin joku nostaa tämän aiheen esille ja kun on sen kerran keksinyt (kuin olisi ensimmäinen universumissa), esiintyy kuin suurempikin filosofi ikään, kuitenkin sanankäänteissään itsensä moisien selfieihmisten yläpuolelle nostaen.

Uskokaa nyt jo, fiksuja ja hyviä tyyppejä on molemmin puolin, selfieiden lisääjien ja somen välttäjien. Kukin taaplaa tavallaan.

Itse tykkään kuvista joissa ihminen näkyy itse, vaikka kyseessä oisi perusselfie ryydittämässä jotain "tänään on keskiviikko"-päivitystä. Minusta se on kivaa ja sen ihmisen persoona on ikäänkuin läsnä siinä.

Taloudellista etua ja famea tavoittelevat kuvat ovat asia erikseen, se on oma kulttuurinsa se.

esim mä oon sen tyyppinen ihminen, et mun persoonaa on hankala saada kuvaan mukaan, siks mä en lisäile niitä kuvia. :DDDDD emt, mun mielestä posettaminen on vähän noloa, etenki sellanen tekemällä tehty.

ite oon ulkona instagrameista , ja tuun varmasti olemaankin. korkeintaa jos perustan yrityksen, joka ei oo itteni kauppaamista vaan yrityksen kauppaamista, niin sillon mä saatan aktivoitua somettamaan, muuten mä haluan pysyä ulkona niistä jutuista.

lisäks oon paremman näkönen luonnossa ku kuvissa. :DDDDD moni taas ei ole.

Vierailija kirjoitti:

esim mä oon sen tyyppinen ihminen, et mun persoonaa on hankala saada kuvaan mukaan, siks mä en lisäile niitä kuvia. :DDDDD emt, mun mielestä posettaminen on vähän noloa, etenki sellanen tekemällä tehty.

ite oon ulkona instagrameista , ja tuun varmasti olemaankin. korkeintaa jos perustan yrityksen, joka ei oo itteni kauppaamista vaan yrityksen kauppaamista, niin sillon mä saatan aktivoitua somettamaan, muuten mä haluan pysyä ulkona niistä jutuista.

lisäks oon paremman näkönen luonnossa ku kuvissa. :DDDDD moni taas ei ole.

Vähän sama mulla! Perseen korostaminen tai huulten mutristelu ei oikeen innosta, mutta peilin kanssa on kuitenkin oikein hyvät välit :D pidän lähinnä ajanhukkana tota instaa, moni kaveri näyttää kuluttavan puolet ajastaan joka välissä posetteluun, tunnisteiden keksimiseen ja toki kuvat täytyy myös parannella ja muokata ennenkuin ne ovat julkaisukelpoisia :D

Samasta syystä, mistä ihmiset kohdatessaan kertovat kuulumisia, ollakseen sosiaalisia. Miksi on ok sanoa, että käytiin huvipuistossa tai luin tenttiin, mutta samasta asiasta muutaman sekunnin klipin tekeminen on väärin?