Lue keskustelun säännöt.
Elämän kriisit ja tienhaarat? Miten olette päässeet irti ja eroon vaikeista tapahtumista elämässänne?
28.06.2019 |
Mä en meinaa millään päästä eroon exästäni, jonka kanssa yhteinen pitkä liitto ja lapset. Aina vertaan häneen kaikkia ja tuntuu että muut hänen ikäisensä ovat vanhoja pappoja ja huonovartaloisia. Ollaan melki 50v ja hyvät kropat molemmilla vielä ja tietty nuorekkuus. En löydä ketään netistäkään. Kaikki ikäiseni ovat harmaita pappoja jo ja isot mahat tms?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
masturbointi
En ole koskaan sitä oikein harrastanut, mutta auttaisko se? Oon kyllä miettinyt jonkun satisfierin tilaamista tms?
Otsikko ja teksti ristiriidassa. Sun tarvii eka tykätä olla itsesi seurassa ja ihan yksin vaikka metsässä käyt säännöllisesti kävelemässä. Löydät itsesi ensin niin alkaa mieli kehittää jotain uuttakin kuin eksän mielessä pyörittämisen.
Mulla oli vaikea suhde 90-luvulla, ja nyt se on jo vuosia tuntunut kuin unelta tai jonkun toisen elämältä, kaikki on jo aikalailla sumun peitossa, eli aika korjaa. Ja kun on noin vanha kuin sinä, ja kohta minäkin, niin pitää vaan pakottaa itsensä pääsemään yli koska aikaa ei ole vatvoa vuosia, kymmenen vuotta ja olet eläkeikäinen ja siitä 10 vuotta olet vanhus ja odottelet jo hautaan pääsyä. Jos haluat vielä elää, niin se on vaan tehtävä nyt, elämä on helkkarin lyhyt ja viisikymppisenä aletaan olla jo loppusuoralla, vaikka eläisi kasikymppiseksi, ei voi olettaa että ne viimeiset 10 vuotta tai edes 20 vuotta on kovin häävejä, ei me kaikki olla Aira Samuliineja.
Minulla oli nuorena vaikea ero. Sen myötä opin ryhdistäytymään ja hemmotteleman itseäni. Opiskelin vielä monia vuosia ja sain elämääni uutta sisältöä. Mies löytyi ja meillä on kaksi tervettä ja kaunista lasta. En tarvitse edes nykyiseltä mieheltäni jatkuvaa huomiota. Rakasta ensin itseäsi, niin muutkin kiinnostuvat sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin tutustumalla itseeni. Mietin pääni puhki että MIKSI olen tällainen? MIKSI haluan tätä ja tätä, miksi en voi päästää irti? Mikä helkkari minua vaivaa???
Siitä lähti liikkeelle sellainen vuoristorata niin hyvässä kuin pahassakin, että en olisi uskonut. En olisi myöskään uskonut että jonain päivänä voisin olla niin onnellinen kuin nyt olen. Joka päivä opin uutta, niin maailmasta kuin itsestäni.
On hankala päästää irti, kun on jumissa. Täytyy siirtyä eteenpäin elämässä. Päästää irti, jotta tuntisi olonsa taas kevyeksi ja vapaaksi. Elämä on tässä ja nyt, tämä päivä, minuutti, sekunti. Kun se on ohi, se ei tule ikinä takaisin. Ei siis kannata tuhlata aikaa turhuuksiin!
Puhutko vain parisuhdeasioista vai muistakin ? Itse päässyt sellaisella tietynlaisella itsensä hyväksymisellä ja päivittäisellä mielen harjoittamisella. Aika monet tienristeykset ja kriisit jo käyty läpi ja aluksi tietenkin kauhistuttaa ja romahtaa mutta siitä se lähtee. Annan anteeksi, itselle ja muille, mun tapauksessa negatiivisuus, katkeruus ja selvittämättömät asiat saa junnaamaan paikallaan. Käyn asiat läpi hyväksihavaitulla kaavalla ja tosiaan mieltä voi harjoittaa siinä missä kehoakin, asiasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vain otsikkoon: antamalla anteeksi. Niin miehelle kuin itselle.
Ja sitten pitäisi uskoa tämä viiskymppisen kirjoittamaksi tekstiksi.