Introvertti äiti ja lapsen sosiaaliset suhteet

Minä vaan kestin. Onneksi lasten isä on toisenlainen, jaksoi paremmin vilskettä. Nyt ei tarvitse enää kestää, kun lapset ovat aikuisia. 

Yritän vaan kestää. Helpommalla pääsen kun sit ei tarvi kuunnella lapsen kiukuttelua.

Koita jaksaa! Positiivista on ainakin se että lapsellasi on kavereita, kaikilla ei ole. Jos lapsella ei olisi kavereita niin joutuisit muutenkin varmaan itse keksimään muksulle enemmän tekemistä ja toimimaan viihdyttäjänä, nythän on mukavaa kun lapset leikkii keskenään ja voit lukea vaikka itse kirjaa.

Anna niiden olla keskenään vaikka lapsen huoneessa

Täällä myös introverttiäiti tosin lapsia on kolme. Oon ollu hidas oppimaan sen että en tästä introverttiudesta mihinkään muutu. Jos vaan mahdollista lapset leikkii pihalla tai huoneessaan kun kavereita paikalla tai sitten keksin itselleni asiaa ulos.

Esikoinen on jo koululainen ja kaverit on tärkeä juttu myös kesällä. Hieman häntä pännii äidin ”outous”. En halua vieraita lapsia meille yökylään tai muutenkaan vastuulleni.

Kuopus vierastaa aikuisia vähän aikaa mutta nopeasti vapautuu seuralliseksi eikä muita lapsia arastele vaan on rohkeana heti menossa leikkimään. Tämä meinaa usein sosiaalisia tilanteita joissa olen auttamattoman kömpelö. Pää lyö tyhjää, en keksi mitään sanottavaa muille aikuisille.

Huomaan tarvitsevani palautumisaikaa joka ilta. Hiljaisuutta ja rauhaa itsekseni.

Minä olen introvertti äiti, mutta myös lapseni on todella introvertti. Meillä ei käy ketään. Koskaan. Suren miten erilainen lapseni lapsuus on kun muiden ikäistensä. Yritän häntä sosiaalistaa ja viedä ja tehdä kaikenlaista, mutta hän on jopa introvertimpi kuin minä, eikä kaipaa ketään. Tekisin mitä vaan että ovikello soisi ja joku tulisi hakemaan lastani leikkimään.

Upp