Pelkään potkuja niin paljon, että tekee mieli irtisanoutua itse

Lopeta turha stressi.

Irtisanoudu ja mene terapiaan

Mene työterveyspsykologille.

Pakkoajatus.

Varmaan joku terapia olisi paikoillaan. Ei kai tämä voi olla normaalia? Ap

Vaisto. 

Meneekö firmalla hyvin?

Ensimmäisenä vedä syvään henkeä ja mieti että onko rintakehässä möykky. Yritä rentoutua niin elimistö vähentää stressihormoonien syöttöä elimistöön.

Kärsin itse samasta varmasti yli vuoden, kunnes homma meni niin huonoksi etten pystynyt edes hengittämään kunnolla. Minullakin se johtui riittämättömyyden tunteesta jota lietsoin jatkuvasti kertaamalla keskusteluja ja mahdollisia lipsahduksia joita olin tehnyt jolloin kauhun pallo vain kasvoi ja kasvoi. Kannattaaa keskustella asiasta esim. Terapeutin tai luotettavan perheenjäsenen kanssa. Mielikuvaharjoitukset ja hiljainen rentoutuminen auttoivat.

Minulla oli sama melkein puolen vuoden ajan. Tämä oli ajaa minut burn outiin ja loppuaikoina sainkin paniikkikohtauksia jo sunnuntaiaamuna koska maanantaina piti mennä töihin. Ja vaistoni oli oikeassa, potkut tuli.

Ja alkujärkytyksen jälkeen tuntui oikeastaan ihanalta. Kuin tiukka verkko rintakehässä olisi katkaistu poikki! Keskityn tuohon ajatukseen jos potkut alkavat harmittaa, ja sitten elämä näyttääkin aika aurinkoiselta <3

Voimia ap! Potkut eivät ole maailmanloppu. Parempi kotona kun burnout huonossa työssä.

Onko sulla aikaisempia kokemuksia sellaisista työpaikoista, joissa olisit saanut potkut tai muuten joutunut vaikeuksiin niin, että tilanne olisi tullut sulle yllätyksenä? Sellainen saattaa jättää jälkensä ja aiheuttaa pelkoa tulevissakin työsuhteissa. Se ei ole mitenkään skitsofreenista, vaan ihan ymmärrettävä reaktio. Positiivisten kokemusten myötä voi palautua varmuus siitä, että sellaista ei asiallisissa työpaikoissa tapahdu.

Oletko vielä koeajalla? Jos koeaikasi on nykyisessä työpaikassa jo päättynyt, niin et voi tulla irtisanotuksi ilman varoitusta (henkilöperusteiset syyt) tai yt-neuvotteluja (tuotannollistaloudelliset syyt) muuten kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Näin ollen siis jo ihan lainkin mukaan, jos tekemisissäsi on jotain mikä herättää tyytymättömyyttä, niin työnantaja joutuu kyllä ilmaisemaan sen suoraan ja antamaan mahdollisuuden korjata asia, ennen kuin potkuja voi tulla. Koeajalla tilanne on hankalampi, koska koeaikapurulle riittää että on työhön liittyvä ja syrjimätön syy, asiasta ei ole tarvinnut keskustella aiemmin (vaikka järkevä työnantaja toki niin tekeekin ennen kuin koeaikapurkaa).

Oletko saanut työpaikassasi palautetta? Jos et, niin olisiko mahdollista pyytää sitä? On työyhteisössä kaikkien etu, että niin myönteinen kuin kielteinenkin palaute tulee joskus sanotuksi ääneen.

En usko että olet mitenkään psykoottinen, mutta en tietenkään pysty sitä maallikko-osaamisella ja yhden nettiviestin perusteella poissulkemaan. Enemmän kuulostaa siltä, että olet epävarma itsestäsi ja kaipaisit avoimempaa palautteenantoa.

Tuo riittämättömyyden tunne on aika hyvä sana. Se on varmaan tämän pelkoni taustalla. Olen aika epävarma ja minulla on varmaan joku hylätyksi tulemisen pelko, joka tässä tapauksessa ilmenee pelkona irtisanomisesta. 

En ole saanut ikinä potkuja, mutta muita huonoja kokemuksia löytyy. En ole koeajalla ja tietääkseni työpaikkani ei ole vähentämässä väkeä. Meillä ei juurikaan jaeta palautetta. Olen ajatellut, että kai joku sanoo, jos on jotain sanomista. Monestihan hiljaisuus tarkoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole moitittavaa. Mutta tällainen huonommalla itsetunnolla varustettu alkaa miettiä, että entä jos ei olekaan mitään hyvää sanottavaa. Pelkään, jos kaikki haukut ja moitteet ja irtisanominen tulee sitten yllätyksenä yhdellä kertaa, enkä ole osannut varautua yhtään. 

Ajattelet asiaa liikaa. Lopeta liiallinen kelaaminen. Liiallinen kelaamine johtaa yleensä aina stressiin ja ahdistukseen. Ihmisen aivot on vähän niin kuin rakennettu niin.