Kyllä tämä elämä on paljon helpompaa 3 kuin yhden lapsen kanssa!

”leikkivät ulkona” keskenään, oli tarkoitus kirjoittaa. Poistin vahingossa yhden sanan :)

-ap

Joo, niinhän se on. Meillä vain yksi 10v poika ja kyllä sen kanssa joutuu paljon tekemistä keksimään. Nyt oli juhannuksena 2 yötä kaveri yökylässä ja kyllä oli helppoa kun heillä oli toisistaan seuraa.

Mä olen samaa mieltä. Kaksi vanhinta ovat pienellä ikäerolla ja ovat pienestä asti leikkineet keskenään, toki myös tapelleet. Nyt teineinä kulkevat yhdessä esim. elokuvissa, shoppailemassa jne. Toki on omia kavereitakin mutta sisko on ihan yhtä hyvä kaveri kaikkeen, vaikka sitten auttamaan läksyissä.

Nuorimmainen on iltatähti ja myös tyttö. Mutta huomattavasti yksinäisempi ja vaatii paljon enemmän että häntä ”viihdytetään”. Hänen ystäviään myös käy paljon enemmän meillä ja tosi nopeasti myös tulee lausahdus, että ei ole mitään tekemistä. Isompien kohdalla muistan vastaavan valituksen vain silloin kun sisko oli poissa kotoa.

Mutta kalliimmaksi tämä tulee rahallisesti!

Hyvä havainto! Itsekin (kolmen lapsen äitinä) olen ajatellut, että yhden lapsen vanhemmat joutuvat ehkä enemmän pitämään seuraa lapselleen kuin useamman lapsen vanhemmat lapsilleen.

Helpointa on olla tekemättä lapsia, mutta kyllähän se on ihan psykologinen faktakin että jos on kaksi tai useampi lasta, oppivat he sosiaalisemmiksi ja saavat seuraa toisistaan paremmin kuin vanhemmista.

Kyllä elämä on ihanaa, kun näkee kauppareissulla rääkyvien räkänaamojen kanssa tappelevat unipussi silmä naiset...

Jatkakaa ihanuuttanne munkin puolesta!

N31

Vierailija kirjoitti:

Helpointa on olla tekemättä lapsia, mutta kyllähän se on ihan psykologinen faktakin että jos on kaksi tai useampi lasta, oppivat he sosiaalisemmiksi ja saavat seuraa toisistaan paremmin kuin vanhemmista.

Mutta toisaalta taas 5+ lapsisten perheiden lapsista tulee helposti itsekkäitä. Aina joutuvat jakamaan kaikesta tai menemään sisarusten ehdoilla, joten kun saavat viimein päättää omista asioistaan niin menee helposti oman navan tuijotukseksi.

Onkohan noin? Mun ainokainen on todella sosiaalinen, joten on todella suuren osa ajasta joko itse kaverilla kylässä, tai sitten kaveri meillä. Musta tää on helpompaa kuin jos olisi itsellä 2 lasta. Ne ajat kun lapsi on kaverilla, on omaa aikaa, ja sillon kun kaveri on meillä, lapsella on leikkikaveri, josta mun ei kuitenkaan tarvii olla vastuussa / maksaa kuluja (paitsi tietty ruoka sillon, kun on meillä).

Tuo toimii 2-3 lapseen saakka että on helpompaa, sitten alkaa taas eksoponentiaalisesti vaikeutumaan :)

T. 5:den äiti

"nytkin leikkivät 4v ja 7v keskenään ja sitä ennen kahdestaan" ja kello on 21.55 kun kirjoitat.

En yhtään ihmettele, jos useamman lapsen kanssa on helpompaa, kun äiti on somessa ja lapset oman onnensa nojassa. Eikö tuon ikäiset pitäisi olla nukkumassa ja iltapesut ja välipalat syöty, mutta lapset ovat keskenään ja kahdestaan leikkineet.

Ei se ole helpompaa kuin vain ehkä leikkimisen suhteen, kun on omasta takaa se leikkikaveri. Tuntemani yksilapsiset perheet kuitenkin ovat erilaisia, ja siinä missä yhdessä perheessä se äiti leikkii lapsen kanssa ja seuraa kuin varjo perässä koko ajan, niin toisessa se lapsi on todella sosiaalinen taituri, joka on haluttua seuraa niin lähialueella kuin koulussakin. Tämä perhe matkustaa usein niin,että tuttavaperhe on mukana tai lapsi saa ottaa kaverinsa mukaan tai serkuista yksi on mukana. Serkkuja on eri ikäisiä ja iästä välittämättä on vanhemmat ottaneet aina eri serkun mukaan seuraksi, niin on tämä oma lapsi oppinut myös erilaisista ja eri-ikäisistä lapsista paljon.

Erittäin paljon kysymys on luonteesta. On ripustavaisia ja tyytymättömiä lapsia, jotka kaipaavat koko ajan viihdytystä, ja on lapsia, jotka viihtyvät hyvin myös itsekseen. Minun vanhempi lapseni ei tarvitse viihdytystä, ei tarvinnut edes leikki-ikäisenäkään ja taaperoaikanakin riitti, että autoin valitsemaan leikin ja olin mukana siinä alussa. Nuorempi taas on tottunut siihen, että isompi on viihdykkeenä eikä viihdy yhtään niin hyvn yksin. Sitten on vielä sisaruksia, jotka tappelevat koko ajan, kun kemiat ei osu yhteen. Ei se siis automaattisesti ole onnea ja autuutta, se monilapsisuus perheessä.

Lisäksi useampi lapsi vie rahaa, aikaa, vaivaa ja energiaa aina sen yhden lapsen verran lisää. Vaikka kuinka voi väittää, että lisää vaan yhden perunan lisää sille kolmannelle lapselle ja tunkee vain pari vaatetta lisää siihen pyykkikoneeseen, niin kyllä ne lapset ovat silti eri kehitysvaiheessa väkisinkin. Vauva ei syö samaa ruokaa kuin leikki-ikäinen eikä käy itsenäisesti vessassa. Niskakakkoja ja pissavahinkoja sattuu useammin kuin yhdelle. Kun kaikki ovat koululaisia, on totta, että sitä erityisvaivaa on vähemmän mutta kuluja on silti enemmän kuin yhdestä ja aikaahan nuo lapset tarvitsevat aikuiselta myös, vaikka moni ei sitä aina tajuakaan. Rahaa palaa kyllä enemmän, vaikka kuinka yrittäisi kierrättää lasten vaatteita. Teineille se viimeistään ei enää käy.

Äidille se on ehkä helppoa, mutta ei vanhemmille lapsille, jos ikä eroa 3-4v niin vanhemmat lapset saavat olla äidin pikkupiikoja ja huolehtia nuoremmista sisaruksta. Ja kyllä 4v ja 7v lapsilla on ihan erilaiset leikit. Hyvähän se äidille on, kun on aikaa roikkua netissä, kun 7v joutuu tekemään nuoremmalle sisarelle jopa voileivät.

Itse olen 3lapsista perheestä, eikä niin hyvät muistot ole lapsuudesta ollut, olla äidin pikkupiika ja olen hankkinut vain 2 lasta, joista pysty itse huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Äidille se on ehkä helppoa, mutta ei vanhemmille lapsille, jos ikä eroa 3-4v niin vanhemmat lapset saavat olla äidin pikkupiikoja ja huolehtia nuoremmista sisaruksta. Ja kyllä 4v ja 7v lapsilla on ihan erilaiset leikit. Hyvähän se äidille on, kun on aikaa roikkua netissä, kun 7v joutuu tekemään nuoremmalle sisarelle jopa voileivät.

Itse olen 3lapsista perheestä, eikä niin hyvät muistot ole lapsuudesta ollut, olla äidin pikkupiika ja olen hankkinut vain 2 lasta, joista pysty itse huolehtimaan.

No, on perheitä ja perheitä. Itse pidän tarkasti huolen ettei isompia lapsia kuormiteta (niinkuin itseäni lapsuudessa!) ja jokainen lapsi saa aikaa myös yksilönä kahdenkesken. Lisäksi pidän huolta että ei ole aineellista pulaa. Ison perheen kuukausimenovolyymi on yli 5000e kuussa eli molemmilla vanhemmilla oltava hyväpalkkaiset työt.

T. 5:den äiti

Tämä riippuu niin paljon lapsista. Toiset leikkivät keskenään ja ovat viihdykettä toisilleen, mutta on myös tapauksia, joissa kaikki sisarusten välinen kommunikointi on pelkkää tappelua. 

Mutta av:lle tyypilliseen tyyliin yhden esimerkin pohjalta tehdään suoraviivainen oletus.

Niinpä niin. Ajattele ap. kuinka sun elämä onkaan helppoa, kun lapsilla voi teetättää viikkosiivoukset, pesettää pyykit, siivota keittiö ja ruokaakin kolme lasta tekee suuret määrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidille se on ehkä helppoa, mutta ei vanhemmille lapsille, jos ikä eroa 3-4v niin vanhemmat lapset saavat olla äidin pikkupiikoja ja huolehtia nuoremmista sisaruksta. Ja kyllä 4v ja 7v lapsilla on ihan erilaiset leikit. Hyvähän se äidille on, kun on aikaa roikkua netissä, kun 7v joutuu tekemään nuoremmalle sisarelle jopa voileivät.

Itse olen 3lapsista perheestä, eikä niin hyvät muistot ole lapsuudesta ollut, olla äidin pikkupiika ja olen hankkinut vain 2 lasta, joista pysty itse huolehtimaan.

No, on perheitä ja perheitä. Itse pidän tarkasti huolen ettei isompia lapsia kuormiteta (niinkuin itseäni lapsuudessa!) ja jokainen lapsi saa aikaa myös yksilönä kahdenkesken. Lisäksi pidän huolta että ei ole aineellista pulaa. Ison perheen kuukausimenovolyymi on yli 5000e kuussa eli molemmilla vanhemmilla oltava hyväpalkkaiset työt.

T. 5:den äiti

Hyvä, että tiedostat asian, etkä ylpeile sillä, niin kuin tekee ap. kuinka useampi lapsi helpottaa elämää.

Ja ehkä asian tiedostaminen joutuu pitkälle omasta kokemuksestasi, kun sinua lapsena kuormitettiin liikaa.

Kyllähän sekin on totta, että perheen elämä muokkautuu sen mukaiseksi, onko leikkiseuraa kotona omasta takaa vai ei. Kaverin 2 lähes saman ikäistä tyttöä ovat kuin paita ja peppu, mikä helpottaa tietenkin elämää siltä osin, että leikkiseuraa on lähes aina, mutta sitten kun toinen tyttö on harrastuksessa/kaverilla tms, ei toinen osaa tehdä mitään yksin, vaan vanhemman on oltava seuranpitäjänä. Ainokainen on tottunut olemaan yksinkin, joten keksii tekemistä myös yksin, ja pyytää kaveria kylään / menee itse kaverille, kun kaipaa seuraa. Puolensa ja puolensa.

Niin no, kun mun nykyinen aikuinen rimpuili murrosiässään ikävuodet 12-16, tuli viimeistään kristallinkirkkaaksi, että kerta riitti. Kukin toki tyylillään.

Ettei olisi lasten luonteella tekemistä asian kanssa? Meillä on vain kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, mutta tuntuu siltä, että joutuu kokoajan selvittämään riitoja ja tappeluita. Välillä tuntuu, että kaikki on "MINÄ avaan oven", "eka mulle", "sä et osaa tätä" ja "mulle enemmän". Ovat toki aika pieniä vasta, 2- ja 4-vuotiaita, joten ehkä tämä myöhemmin helpottuu?

Toistaiseksi kyllä ajattelen, että yhden kanssa olisi päässyt helpommalla. En tosin olisi tämän asian kanssa helppouden kautta olisikaan halunnut mennä, kun mulle on aina ollut selvää, että haluan useamman lapsen. Varmaan se kolmas joskus hankitaan, ellei jopa neljäskin, mutta ei nyt ihan lähivuosina.

Vierailija kirjoitti:

"nytkin leikkivät 4v ja 7v keskenään ja sitä ennen kahdestaan" ja kello on 21.55 kun kirjoitat.

En yhtään ihmettele, jos useamman lapsen kanssa on helpompaa, kun äiti on somessa ja lapset oman onnensa nojassa. Eikö tuon ikäiset pitäisi olla nukkumassa ja iltapesut ja välipalat syöty, mutta lapset ovat keskenään ja kahdestaan leikkineet.

Meillä on tämä kesälomarytmi hiukan myöhäinen. Nukutaan yleensä noin klo 9-10 saakka aamuisin ja iltapesut on noin klo 22-23. Näin on helpompaa etenkin nyt kun mieheni on vielä töissä ennen omaa kesälomaansa, miehen iltavuoro päättyy vasta klo 21. Ehtii vielä nähdä lapsia ennen nukkumaan menoa.

-ap