Voiko vanhemman lievä alkoholismi aiheuttaa teinille psyykkisen trauman?

Riippuu ihan siitä onko lapsella kavereita ja miten sulkeutunut on.

Psyykkinen väkivalta tuossa on se avainseikka, ei alkoholismi.

Tottakai voi jos alkoholismi aiheuttaa vanhemmassa sellaista käyttäytymistä, mikä aiheuttaa traumatisoitumisen.

Itse työstänyt traumojani psykoterapiassa nyt kolme vuotta, yksi traumoista on alkoholisti-isän välinpitämättömyys ja laiminlyönti.

Vierailija kirjoitti:

Psyykkinen väkivalta tuossa on se avainseikka, ei alkoholismi.

Sitä mietin että onko alkoholismi psyykkistä väkivaltaa juuri niiden sivutuotteiden takia, jos vanhempi on sitten kärtyinen ja haukkuu nuorta? 

Mainitsemasi vähättely, haukkuminen ja narsistille tyypillinen käytös ovat sellaisenaan omiaan vahingoittamaan teinin psyykettä. Lievä alkoholismi sen sijaan on monitulkintaisempi termi ja voi tarkoittaa eri asioita. Jos kyse on siitä, että vanhemmalla on taipumus tissutella arki-iltaisin ja ottaa reilummin välillä viikonloppuisin, mutta kuviossa ei ole mitään krapularyyppyjä tai laiminlyöntejä, tai teinillä esim. kokemusta siitä, että vanhempi ei vietä hänen kanssaan selvinpäin (tai lainkaan), niin en usko, että teini saa kovin pahoja traumoja, vaikka tuokin on tottakai haitallista vanhemmalle itselleen ja huonoa esimerkkiä teinille. Osalla tissuttelijoista viikkotason alkoholimäärät voivat kohota vuosien mittaan korkeiksikin, mutta toleranssi kasvaa, eikä alkoholi aiheuta heidän käytöksessään juurikaan muutoksia. Jos taas vanhempi on kaiket joulut ja yhteiset viikonloput tuo hilpeä koomikko (tai vielä pahempaa, kiukkuinen riidanhaastaja), eikä oma itsensä, niin se voi vahingoittaa teiniä. Osalla lievästi alkoholisoituneista taas tilanne on pikemminkin niin päin, että he tarvitsevat alkoholia ollakseen "oma itsensä" (= sellainen, millaisena lapsi on hänet oppinut tuntemaan koko ikänsä), ja alkoholittomuus aiheuttaa heissä ärtymystä ja vieroitusoireita. Tuokin tilanne on tietysti ikävä, ja vanhemman pitää sille tehdä jotain.

Eihän siihen alkoholismia tarvita, että trauma tulee moisesta vanhemman käytöksestä. Eihän lasta vähätellä, haukuta jne missään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä onko lapsella kavereita ja miten sulkeutunut on.

Traumatisoituminen on vaurioitumista. Kaverit voivat kyllä toimia elämässä tukena eivät estä trauman syntymistä.

Ei kukaan pelkästä tissuttelusta traumatisoidu, mutta siihen liittyy usein tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä, jotka ovat omiaan jättämään jälkiä. Varsinkin jos nuorella ei ole ketään turvallista aikuista ja turvaverkkoa. Nykyään emotionaalista kaltoinkohtelua pidetään yhtä traumatisoivana kuin esim. fyysinen väkivalta. Vaikuttaa myös haluaako vanhempi käsitellä nämä asiat nuoren kanssa ja "korjata" tilannetta vai lakaiseeko kaiken maton alle.

Alkoholismin syy saattaa olla vanhemmassa itsessään. Tällainen henkilö ei välttämättä ole kypsä, eikä pysty antamaan lapselle kasvun tukea. Puhutaan emotionaalisesta heitteillejätöstä, mikä on traumaattista. Vähättelykin voi olla hienovaraista, niin että jätetään antamatta vahvistus, joka siinä tilanteessa olisi normaalia ja jota lapsi tarvitsisi. Ehkä ei ole empatiaa, vanhemman ajatukset pyörivät vain oman itsen ympärillä.

Alkoholismi on kuin liikennevalo, punainen joko palaa tai sitten ei. Lievää alkoholismia ei ole olemassakaan. Suurkulutus on eri asia kuin alkoholismi.

Helpostikin. Teini saattaa tuntea, ettei tule kuulluksi. Viikonloppuisin ei voi levätä vanhempien alkoholin käyttämisen takia. Viikonloppuille ei koskaan tehdä mitään yhteistä ja teini jopa saattaa viettää yksin öitä koska vanhemmat ovat esimerkiksi baarissa. Teini saattaa inhota vanhempien alkoholin käyttöä ja olla huolissaan alkoholin käytöstä. Asiasta saatetaan keskustella, mutta vanhemmat saattavat painostaa teiniä sanomaan, että se on ok, joten teinissä on jotain vikaa kun ei ymmärrä. Jos teini-iän kokee tulevansa toiselle sijalle häviten alkoholille, niin jotain jälkiä siitä varmasti jää. Epäluottamusta muihin ihmisiin, heikentynyt itseluottamus ja epämääräistä turvattomuutta.

Meillä sanottiin että teinillä o ongelma kun se valittaa juomisesta ja "vahtii" kotona. Mun mielestäni lapsi ei sano turhaan juomisesta. 

Niin no teininä piti taluttaa vanhempi nukkumaan joka nimitteli ja haukkui, ja siivota sen jäljet ja aamulla koko tapahtuma oli taas ns. lakastu maton alle.

Ja kun yritti puhua siitä ongelma kiellettiin ja sanottiin että teini keksii omiaan ja suututtiin ja itkettiin ja paiskottiin ovia (siis vanhemmat). 

Koen että se jätti traumat mutta en osaa kuvailla missä se trauma on, enkä tiedä miten työstää. 

Varmasti. Ainahan pahoinvoinnista syytetään lapsuutta.