Esikoinen 10kk, kannattaako alkaa yrittämään toista?

Hyvin meni, vaikka välillä olikin kädet täynnä työtä. Päiväunia eivät nukkuneet yhtaikaa kuin hyvin harvoin. Mutta jos on apua tarjolla, että välillä saa itsekin unta, niin kyllä selviää.

Ihanaa kun leikkivät yhdessä kun ovat niin samanikäisiä. Nyt arki tosi helppoa kun leikkivät pihalla yhdessä.

Tulin raskaaksi esikoisen ollessa 11kk ikäinen. Sen verran voin sanoa että jos sulla on todella hyvät ja aktiiviset turvaverkot, todella tasa-arvoisesti osallistuva puoliso ja osuu hyväuninen vauva, voi kuopuksen vauva-aika olla ihan ok. Itselläni meinasi usko omiin voimiin loppua, kun asuimme uudella paikkakunnalla kaukana omista perheistämme ja ystävistä ja mies oli paljon matkatöissä. Oli uuvuttavaa aikaa. Näin jälkeenpäin ajattelen, että koin esikoisen olevan „iso“ ihan liian varhain eli heti kun vauva syntyi. Olisinpa silloin tajunnut että minulla oli itse asiassa kaksi vauvaa, odotin esikoiselta ihan liikoja silloin. Helpompaa varmasti on jos ikäeroa on hiukan enemmän, siten, että esikoinen on jo omatoimisempi... ja lapset ovat molemmat meillä poikia, ovat kyllä läheisiä ja leikkivät aikoinaan yhdessä, mutta kilpailevat myös monessa asiassa. Ovat siis jo 16 ja 17 vuotiaita mutta e kuopuksen vauvavuosi on kyllä edelleen muistissa, elämäni rankin vuosi ehdottomasti.

Sehän on ihan omasta jaksamisesta kiinni. Meillä jotakuinkin oli esikoinen ton 10kk kun aloin toista odottaa ja siitä noin 2,5v niin syntyi kolmas ja viimeinen. Kyllähän tämä jaksamista vaatii kun kaikki alle 5v vielä mutta olen tyytyväinen:)

Oliko/onko esikoinen ns. helppo vauva? sitten kaikin mokomin yrittämään. Jos taas hankala, esim. koliikkia ta paljon yöheräilyjä, niin kannattaa odottaa että on isompi ja omatoimisempi.

Ei kannata. Tutkitusti alle 2 vuoden ikäero on riski koko perheelle.

Me annettiin toiselle ns lupa tulla, kun esikoinen oli 8kk ja koska samantien tärppäsi niin ikäeroksi tuli 1v5kk. Minusta vauva-aika kakkosenkaan kanssa ei erityisen raskas ollut, sitten kun esikoinen alkoi liikkumaan enemmänkin kuin akselinsa ympäri ja toinen pian perässä niin se aika oli "silmät selässä oloa", kahden alle 2,5v (3v) kanssa.

Yhdessä vaiheessa pakkasin 3x/pvässä kersoja tuohon terassille päiväunille, kuopus yhdet aika aikaisin aamupäivästä, kummatkin samaan aikaan lounaan jälkeen (sain samalla pienen breikin siinä, valmistin mm soseita pakkaseen, katsoin hömppää, luin, tein kotihommia jne) ja sitten vielä kuopus iltapvästä toisille unille.

Olin rv34 kun esikoinen vierottautui rinnasta (1v4kk) ja kun kuopus oli rinnalla niin esikoinen monesti toisessa kainalossa ja katsottiin vaikka kirjaa tai oli vain, toisinaan leikki omiaan ja tietty oli isänsä kanssa.

Meillä ei turvaverkkoja ole oikeastaan ollut ja tuossa vaiheessa kun lapseni olivat alle 4v niin saattohoidin myös äitiäni.

Nyt aarteeni ovat jo teinejä, 16v ja pian 18v ja minä 4kymppisenä mietin, että mihin aika on mennyt ja päivääkään en noistakaan ajoista vaihtaisi pois (pois lukien äitini kokema johon hän sitten lopulta kuoli 47v iässä).

Tsemppiä yritykseen!