Lähdin miestäni pakoon

Lähdin miestäni pakoon ulos ja menin paikalliselle huoltoasemalle istumaan. Silmä mustana. En tajunnut ottaa edes kukkaroa mukaan kun tuli kiire. Istuin penkille huoltoasemalla. Lähelläni istuva nainen katsoi minua ja rupesi kyynelehtimään. Sit hän lähti pois ja kohta tuli takaisin, istui mun viereen ja antoi kahvin mulle käteen. Siinä hetki istuttiin hiljaa ja ruvettiin juttelemaan. En menetäkkää uskoani ihmiskuntaan, tuntemattomat ihmiset osaa olla välittäviä. Tästä on jo vähän aikaa, mutta jäi mieleeni positiivisesti. Niin ja mies on ex.