Te joilla on kolme lasta suht pienellä ikäerolla...

Mä uskon, että tuo pieni-ikäero saa lapset toimimaan hyvin yhdessä, tietysti vanhemmat saavat siitä oman taakkansa, mutta jos sitä kolmatta todella haluaa, niin mikä estää suunnittelemasta vaikka heti.

Ei lapsista voi tietää miten reagoi sisarukseen, toiset vaan ei ole mitenkään mustasukkaisuuteen taipuvaisia ja toiset voivat olla hyvinkin hankalia, kun perheeseen tulee lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että tuo pieni-ikäero saa lapset toimimaan hyvin yhdessä, tietysti vanhemmat saavat siitä oman taakkansa, mutta jos sitä kolmatta todella haluaa, niin mikä estää suunnittelemasta vaikka heti.

Ei lapsista voi tietää miten reagoi sisarukseen, toiset vaan ei ole mitenkään mustasukkaisuuteen taipuvaisia ja toiset voivat olla hyvinkin hankalia, kun perheeseen tulee lisää lapsia.

Niin en todellakaan usko siihen, että kolmas menee siinä samalla, kuin kaksikin. Onhan siinä oma hommasa, mutta uskon meidän selviävän siitä yhdessä. Ehkä sitä uskaltaisi kohtapuoliin rueta yrittämään :) eihän se mikään 100% varma ole, että meille edes suodaan kolmatta.

Kyllä se on hyvä tehdä pian peräkkäin. Itsellä kolme lasta noin neljän vuoden aikana syntyneet. Nuorin on 3 vuotta tokaa nuorempi ja olisi ennemmin saanut olla vähän vähemmänkin ikäeroa. Hyvin kuitenkin on aina mennyt eikä ole ollut mustasukkaisuuksia tm. Isommat ottivat pikkuveljen innolla vastaan ja hoivasivat. Niin hyvin ei ole nuorin leikkeihin mukaan päässyt kuin kaksi ensimmäistä keskenään jotka ovat pienellä ikäerolla. Esikoinen huolehtii nuorimmasta vähän liikaakin.

Meillä on kohta kuusi lasta melko pienillä ikäeroilla ja kyllä kolme tai jopa useampikin voi mennä siinä missä yksikin. Tokikaan ei aina. Mutta tarkoitan tilanteita, joissa lapset innostuvat leikkimään yhdessä ja leikit sujuvat kuin unelma. Lapset myös kasvavat ja isompien kanssa tietty pienten kanssa vakiona kuuluva säätö jää pois. Eli en mä ainakaan tule useinkaan ajatelleeksi että Ohhoh kun ollaan superihmisiä kun tässä pärjäillään kuuden lapsen kanssa.

Hmm, mitäs muuta. No pieni ikäero ei ole mikään tae sille, että lapsista tulisi läheisiä, mutta meillä on kyllä ihan keskitytty myös sisarus- ja perhesuhteiden vaalimiseen, koska perhe on tärkeä. Toki siis sisarukset välillä kinaavatkin, mutta eivät todellakaan joka hetki.

Millaista elämämme sitten on? Ei se ole jatkuvaa kaaosta. Joissakin tilanteissa joskus on. Mutta niistä selviää, kun osaa ottaa asian kerrallaan ja selventää itselleenkin että kaikkivoipa ei tarvi olla. Pala kerrallaanhan se norsukin syödään, anteeksi tuo puujalkavitsini, mutta siis pala kerrallaanhan tätä arkeakin elellään.

Mustasukkaisuudesta ajattelen, että se on normaali reaktio. Lapse ovat erilaisia ja osalla ylipäätään uhma ym. vaiheet näkyvät voimakkaammin ja kestävät pidempään. Mutta mun ajatus on se että kyllä niistäkin selviää.

Sitä en kiellä etteikö joskus väsyttäisi ja olisi raskaitakin hetkiä. Joskus olen tuntenut riittämättömyyttä myös. Mutta toisaalta olen tuntenut näitä joskus yhdenkin lapsen kanssa. Enkä koe että mun väsymys olisi mitenkään kuusinkertaistunut.

Mä olen tällä hetkellä kotona (yhteinen toive) ja mies töissä. Molempien mielestä hyvä näin.

-Senja

On se, mutta vasta kun lapset on vähän isompia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on hyvä tehdä pian peräkkäin. Itsellä kolme lasta noin neljän vuoden aikana syntyneet. Nuorin on 3 vuotta tokaa nuorempi ja olisi ennemmin saanut olla vähän vähemmänkin ikäeroa. Hyvin kuitenkin on aina mennyt eikä ole ollut mustasukkaisuuksia tm. Isommat ottivat pikkuveljen innolla vastaan ja hoivasivat. Niin hyvin ei ole nuorin leikkeihin mukaan päässyt kuin kaksi ensimmäistä keskenään jotka ovat pienellä ikäerolla. Esikoinen huolehtii nuorimmasta vähän liikaakin.

Kiitos viestistä ja mukava kuulla, että teillä sujunut hyvin! Mietin myös, että kivempi olisi nyt samaan syssyyn tehdä kaikki, kuin aloittaa alusta joskus kymmenen vuoden kuluttua. Sitten varmaan tuntuisi, että täytyy tehdä neljäskin, jotta nuorimmaisella olisi leikkikaveri :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on hyvä tehdä pian peräkkäin. Itsellä kolme lasta noin neljän vuoden aikana syntyneet. Nuorin on 3 vuotta tokaa nuorempi ja olisi ennemmin saanut olla vähän vähemmänkin ikäeroa. Hyvin kuitenkin on aina mennyt eikä ole ollut mustasukkaisuuksia tm. Isommat ottivat pikkuveljen innolla vastaan ja hoivasivat. Niin hyvin ei ole nuorin leikkeihin mukaan päässyt kuin kaksi ensimmäistä keskenään jotka ovat pienellä ikäerolla. Esikoinen huolehtii nuorimmasta vähän liikaakin.

Kiitos viestistä ja mukava kuulla, että teillä sujunut hyvin! Mietin myös, että kivempi olisi nyt samaan syssyyn tehdä kaikki, kuin aloittaa alusta joskus kymmenen vuoden kuluttua. Sitten varmaan tuntuisi, että täytyy tehdä neljäskin, jotta nuorimmaisella olisi leikkikaveri :D

Ap

Kyllä. Ja samaan sarjaan tehdessä kasvavat samaan tahtiin aikuiseksi ja lastenlasten syntyessä kerkiät keskittyä itseesi ja valitsemassasi määrin mummoiluun eikä ole enää siinä omaa lapsiarkea pyöritettävänä.

Miten ihmeessä kolme tai useampi voi mennä siinä missä yksikin? Vaikka leikit kuinka sujuisivat yhteen - mitä ne oikeasti aika harvoin tekevät muuta kuin kahden samaa sukupuolta olevan kanssa - niin kyllä ne leikit silti on aika pieni prosentti siitä lapsen hoivaamisesta - varsinkin kun ne leikit eivät vain aina voi sujua hyvin.

Kolme tarvitsee kolmen ihmisen huomion. Kolmesta tulee enemmän pyykkiä. Kolme kuluttaa enemmän rahaa. Kolmelle ostetaan useampi polkupyörä, useammat harrastusvälineet, sukset, luistimet ja jos ovat kovin lähekkäin niin helposti tosiaan ne kolmet varusteet ja vaatteet, kun kokoeroa ei ole. Vauva syö eri ruokaa kuin taapero tai leikki-ikäinen, kokkaaminen on oikeasti työläämpää. Vaippaikäisiä on putkeen tai pahimmillaan kolme yhtäaikaa.

Ja jos jotenkin tuo kaikki menisi pikkulapsiaikana niin hyvin, ettei tarvitse huomioida lapsia kuin vain yhden edestä eivätkä kulutakaan kuin yhden edestä, niin takaan, että teinien kanssa ei enää olekaan sama homma. Viimeistään siinä vaiheessa kun hankit kolme tietokonetta ja kolmet lukion kirjat eli muutama tonni kertaa kolme alkaa ehkä tuntua, että kolme ei mene siinä kuin yksikin.

Ja vielä muistutan, että kyllä ne lapset tarvisevat huomiota yksilöinäkin, vaikka kuinka monilapsisten perheiden vanhemmat yrittävät mitätöidä tätä tarvetta.

-Kahden äiti, jonka mielestä kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksikin-

Meillä on kaksi lasta joka on juuri sopiva luku, en haluaisi kolmatta. Lapsiluku on täynnä.

Jos teistä siltä tuntuu niin mikäs siinä :) itse te sen loppuviimein päätätte.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka leikit kuinka sujuisivat yhteen - mitä ne oikeasti aika harvoin tekevät muuta kuin kahden samaa sukupuolta olevan kanssa -

Täältä löytyy poika ja tyttö ja hyvin leikkivät yhdessä. Tottakai välillä toimin tuomarina mutta sehän nyt on normaalia. Itselläni on veli sekä sisko enkä kyllä huomannut paljoakaan eroa meidän leikeissä. Yhtälailla siskon kanssa meni barbie leikit kun veljen kanssa sählyn peluu.

Ihme sukupuolten välinen olettamus taas.

Ja mitä tulee noihin tietokoneisiin ja lukion kirjoihin yms. Oletko kuullut käytettynä ostamisesta? Kaikki ei muutenkaan halua edes lähteä lukioon.

Mikä on vielä pieni ikäero? Meillä on kolme lasta, joiden ikäero on aika lailla tasan kaksi ja puoli vuotta. Vanhin oli melkein viisivuotias kun kuopus syntyi. Lapset tulivat ihan hyvin toimeen keskenään - tulevat vielä aikuisinakin. Se nyt oli sellaista lapsiperhearkea, kyllähän lasten kanssa puuhaa riitti, mutta sitä kesti aika vähän aikaa.

Meillä on kolme lasta, jotka syntyneet parin vuoden sisään.

Jokainen päivä heille on loputonta kilpailua sisarusten kanssa, kateutta siitä miten aina joku saa jotain enemmän/parempaa ja fyysistä nujutusta milloin mistäkin asiasta. Kun nokkimisjärjestys ei ole "automaattisesti" ikäjärjestyksen myötä selvillä, niin joka ikinen päivä haetaan hierarkiaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka leikit kuinka sujuisivat yhteen - mitä ne oikeasti aika harvoin tekevät muuta kuin kahden samaa sukupuolta olevan kanssa -

Täältä löytyy poika ja tyttö ja hyvin leikkivät yhdessä. Tottakai välillä toimin tuomarina mutta sehän nyt on normaalia. Itselläni on veli sekä sisko enkä kyllä huomannut paljoakaan eroa meidän leikeissä. Yhtälailla siskon kanssa meni barbie leikit kun veljen kanssa sählyn peluu.

Ihme sukupuolten välinen olettamus taas.

Ja mitä tulee noihin tietokoneisiin ja lukion kirjoihin yms. Oletko kuullut käytettynä ostamisesta? Kaikki ei muutenkaan halua edes lähteä lukioon.

Huomaat kai, että käytin sanoja "aika harvoin" ihan siksi, että näin on omassa tuttavapiirissäni. Minä ja siskoni olemme läheisiä, veljen kanssa etäisemmät välit. Kahdella kaverillani oli pienet ikäerot veljiinsä, ja kauheaa fyysistä tappelua ihan päivittäin. Kummitytölläni on läheiset välit siskoonsa, etäiset veljeensä. Voi olla, että olen täysin väärässä tässä ja kaikilla muilla on hyvät välit nimenomaan siihen veljeensä mutta tällaista kokemusta minulla ei ole. Itse asiassa yhdellä työkaverillani on tyttö ja poika kahden vuoden välein ja hän väittää, että nämä leikkivät hienosti yhteen. Eli onhan se mahdollista, tottakai. Mutta nämä lapset ovat samankokoisia, joten kaikkia vaatteita ja varusteita pitää hankkia kahdet eli muuten eivät sitten menekään siinä missä yksikin (mikä kai oli tämän jutun pointti).

Lukiokirjat olivat esimerkki. Ei kaikki mene lukioon mutta on turha väittää, etteivätkö teinit haluaisi omaa kännykkää, omaa konetta, uusia vaatteita, meikkejä ja jonkinlaista opiskelupaikkaa. Jos omalta paikkakunnalta ei löydy, niin pahimmillaan joudutaan rahoittamaan asuminenkin. Edelleen ne teinit eivät mene siinä missä yksikin. Mopokortit, leirikoulut, rippileirit, kaverit, autokoulu, rippijuhlat, valmistumisjuhlat jne. ovat ihan yksilöllisiä kuluja, joita on turha vähätellä. Jostain syystä niitä on helppo vähätellä, kun lapset ovat alle kouluikäisiä ja sitten yllättäen tulee taas aloituksia, että mites ne teinit maksavatkin noin paljon. Kas kummaa, kun ei niille voi lykätä sisarusten vaatteita tai välineitä ja aika harvoin onnistuu niputtaa vaikkapa rippijuhlat kolmelta lapselta yhdeksi juhlaksi...

En suosittele, jos et halua selvitellä älyttömiä riitoja kaiket päivät. Mulla kolme ja joskus mietin, että isompi ikäero olisi ollut niin paljon parempi. Lapset saattaa tapella vaikka hengitysilmasta, jos sillä tuulella olevat. Kun saavat päänsä ylös sängystä niin jo alkaa tappelu. Hauska kesäloma meillä siis :D

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä kolme tai useampi voi mennä siinä missä yksikin? Vaikka leikit kuinka sujuisivat yhteen - mitä ne oikeasti aika harvoin tekevät muuta kuin kahden samaa sukupuolta olevan kanssa - niin kyllä ne leikit silti on aika pieni prosentti siitä lapsen hoivaamisesta - varsinkin kun ne leikit eivät vain aina voi sujua hyvin.

Kolme tarvitsee kolmen ihmisen huomion. Kolmesta tulee enemmän pyykkiä. Kolme kuluttaa enemmän rahaa. Kolmelle ostetaan useampi polkupyörä, useammat harrastusvälineet, sukset, luistimet ja jos ovat kovin lähekkäin niin helposti tosiaan ne kolmet varusteet ja vaatteet, kun kokoeroa ei ole. Vauva syö eri ruokaa kuin taapero tai leikki-ikäinen, kokkaaminen on oikeasti työläämpää. Vaippaikäisiä on putkeen tai pahimmillaan kolme yhtäaikaa.

Ja jos jotenkin tuo kaikki menisi pikkulapsiaikana niin hyvin, ettei tarvitse huomioida lapsia kuin vain yhden edestä eivätkä kulutakaan kuin yhden edestä, niin takaan, että teinien kanssa ei enää olekaan sama homma. Viimeistään siinä vaiheessa kun hankit kolme tietokonetta ja kolmet lukion kirjat eli muutama tonni kertaa kolme alkaa ehkä tuntua, että kolme ei mene siinä kuin yksikin.

Ja vielä muistutan, että kyllä ne lapset tarvisevat huomiota yksilöinäkin, vaikka kuinka monilapsisten perheiden vanhemmat yrittävät mitätöidä tätä tarvetta.

-Kahden äiti, jonka mielestä kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksikin-

Puhut aika negatiivisesti monilapsisista perheistä. Ilmeisesti on vain yksi ainoa lapsiluku ja se on juuri se, jonka sinä olet valinnut?

Kiitos kaikille viesteistä. Ymmärrän tietysti, että enemmän on kotitöitä ja lisää kuluja. Nykyään saa todella paljon hyvää tavaraa käytettynä suht edullisestikkin ja uskon, että jatkossakin löytyy pyöriä yms käytettynä, ettei jokaiselle tarvitse uutena ostaa. Sisarusten kinailut on ihan normaalia ja tiedostan, että sitä olisi varmasti enemmän kolmen lapsen kanssa, mutta se nyt sattuu vain olemaan melko yleistä. Itsellä on monta sisarusta ja ollaan paljon tekemisissä näin aikuisenakin. Eihän se tietysti aina mene niin, että sisarusten kanssa ollaan läheisiä, mutta toivon että saamme opetettua perheen tärkeyden ja sisarukset olisivat myös aikuisena keskenään tekemisissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En suosittele, jos et halua selvitellä älyttömiä riitoja kaiket päivät. Mulla kolme ja joskus mietin, että isompi ikäero olisi ollut niin paljon parempi. Lapset saattaa tapella vaikka hengitysilmasta, jos sillä tuulella olevat. Kun saavat päänsä ylös sängystä niin jo alkaa tappelu. Hauska kesäloma meillä siis :D

Tähän sivuhuomautuksena: mulla on 3 lasta n 5 vuoden ikäeroilla ja tämä on ollut mulle ja miehelle aivan täydellinen ratkaisu. Lapset eivät tappele, eivätkä juuri riitelekään, mutta ovat silti läheisiä. Ikinä ei ole ollut kaaosta ja hyvin vähän riittämättömyyden tunnetta. Me toki nautitaan pikkulapsivaiheesta joten meille oli ok että se kesti/kestää 15 vuotta...ymmärrän että se ei sovi kaikille :D