Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pärjätä narsistisen työkaverin kanssa?
24.06.2019 |
Kollegoita on elämän siivu ollut varmaan 200 ja koskaan en ole ennen tämmöiseen törmännyt. Kun tämä työkaveri astuu samaan huoneeseen, tuntuu kuin joku vetäisi voimat minusta.
Mitään varsinaista kauheutta ei tee, mutta kunhan vaan leijuu omassa erinomaisuudessaan ja moittii muita. Lisäksi ignoraa muita esim. niin, että jättää osan työyhteisön jäsenistä tervehtimättä, vaipuu katselemaan omaa kännykkäänsä heti, jos joku hänelle ei mieluinen henkilö saapuu virkistystilaan ja sitten niille, joista tykkää, niin lirkuttelee teennäisesti. Käytöksensä täyttää siis kaikki työpaikkakiusaamisen kriteerit, mutta eikös se niin ole, että narsisti ei muutu.
Miten narsistin kanssa kannattaa toimia?
Kommentit (23)
Kuulostaa ikävältä ihmiseltä, mutta eivät nuo kuvaamasi asiat mitään työpaikkakiusaamista ole, huonoa käytöstä pikemminkin. Pysyttele erossa tuosta tyypistä niin paljon kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellä tulikin hyviä, Ja lisäks sanavalmius olisi nyt tarpeen, aina kun yrittää muokata mielipiteitäsi tai liiskata sua, niin pitäisi pystyä iskemään huomaamattoman kohteliaasti takaisin ettei se luule manipulointinsa tehoavan, seuraavassa vaiheessa se nimittäin yrittää jo härskimmin vaikuttaa suhun
Kannattaa harkita työpaikan vaihtoa, jos on oikeasti narsisti kyseessä. Jos et löydä uutta työpaikkaa, niin pidä mahdollisimmat etäiset välit äläkä ole tekemisissä tyypin kanssa kuin vasta pakon edessä. Äläkä missään tapauksessa paljasta mitään yksityistietojasi.
Hui! Kuulostaapa tutulta, toivottavasti ei ole minun vanha työpaikkani hammaslääkärin vastaanotolla. Lähdin pois ja uusi työntekijä on juuri palkattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla on tuon tapainen täti. Ikää rouvalla on jo 60 v. mutta käytöstapoja ei ole oppinut vieläkään. Hän on tosi ilkeä ja tulee moittimaan minua ja paria muuta vaikka mistä, mitä emme ole hänen mielestään tehneet oikein. Hän saattaa jopa naama punaisena karjua. Myös pomolle on käynyt monet vuodet puhumassa paskaa muista. Aamulla hän ei koskaan tervehdi minua, ei myöskään käytävällä kohdatessa, mulkoilee aina vain vihaisesti. Jos kahvihuoneeseen tulee joku josta hän pitää, hän aloittaa heti lirkuttelun: kehuu vaatteita, kampausta, työsuorituksia ja kyselee innoissaan kuulumiset. Ne joista taas ei pidä ovat hänelle kuin ilmaa. Jos minä vaikka puhun hänelle, hän on kuin ei edes kuulisi. Koskaan ei vastaa mitään, olen kuin näkymätön. Kun lähiomaiseni kuoli, hän ei edes pahoitellut kuullessaan asiasta vaikka moni muu tuli halaamaan ja liikuttui. Kun erään työntekijän lemmikki kuoli, hän oli heti tukena.
Tämä rouva jaksaa kehua itseään ja sitä kuinka asiakkaatkin häntä aina kehuvat. En tiedä kehuvatko edes oikeasti... Jostain syystä pomo kyllä kehuu ja hän on päässyt mukaan mm. haastattelemaan uusia työntekijöitä. Useampi vanha työntekijä onkin lähtenyt pois, koska tämä rouva haukkui heitä ja levitteli rumia valheita. Kun hän haluaa jonkun "häätää" niin se onnistuu kyllä. Olemme hoitoalan työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen jatkaa.
Tämä sama ihminen kyllä kiusasi jo yhden ihmisen sairauslomalle asti pari vuotta sitten. Täysin toisten ulkopuolelle jättäminen on ihan tehokasta kiusaamista ja kun siihen vielä lisätään, että "puhun sinulle vain silloin kun moitin", niin onhan se ihan hirveää käytöstä. Moittiminen voi tulla vielä ihan hänen omista virheistään, jotka hän sitten tietysti vierittää hänen mielestään jonkun "alempiarvoisen" syyksi.
Itse kuulun kanssa näihin kiusattuihin, mutta en siitä niin välitä, kun minulla on elämässä niin paljon muutakin hyvää.
Tosi hyviä vinkkejä tulikin, että mitään omasta elämästään ei kannata hänelle paljastaa. Silloinhan hänellä on vaan enemmän lyömäaseita. Eipä sillä, eihän häntä kiinnostaisikaan, kun ei voi tervehtiäkään :D
En yleensä vastaa hänen ilkeilyihinsä mitään vaan esitän tosi tyhmää ja jatkan vaan seuraavaan työhön. Olen ajatellut, että jos hän näkisi, että minua harmittaisi tai suututtaisi hänen käytöksensä, niin sitten vaan innostuisi lisää. En tiedä kyllä onko näin. Ajattelin, että vois löytää paremman uhrin, joka hänen juttuihinsa lähtee mukaan? Sori vaan muut kollegat, jos sitten innostuu jostain teistä vuorostaan :(
Olen samassa tiimissä tämän narsistin kanssa, joten valitettavasti en pääse millään olemaan mahdollisimman vähäisissä tekemisissä, mutta yritän pidättäytyä vain työasioissa hänen kanssaan.
Muistamalla että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii vain 1 - 2% väestöstä eli toisin sanoen työkaverisi ei ole narsisti 98% todennäköisyydellä eli voit lopettaa murehtimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistamalla että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii vain 1 - 2% väestöstä eli toisin sanoen työkaverisi ei ole narsisti 98% todennäköisyydellä eli voit lopettaa murehtimisen.
Kuten aloituksessa kerroin, niin minulla on urani aikana ollut noin 200 työkaveria, joten eikö se nyt olisi ihme, etteikö nyt kerran osuisi kohdalle, jos tilastollisesti pitäisi olla ollut jo 2-4 narsistia?
Luulen kyllä, että esimiehissä on ollut aikaisemminkin, mutta työkavereissa ei.
Vierailija kirjoitti:
Muistamalla että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii vain 1 - 2% väestöstä eli toisin sanoen työkaverisi ei ole narsisti 98% todennäköisyydellä eli voit lopettaa murehtimisen.
Kas vain, yksi niistä 1-2%:sta ilmoittautui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leijuu omassa erinomaisuudessaan?
Ihmiset ovat usein hyvin yksinkertaisia tällaisten asioiden suhteen, luultavasti myös sinä ap.
Jos joku on jossain hyvä hän ei leiju omassa erinomaisuudessaan vaan se on sinun itsesi päälle liimattu motiivi. Mielikuvitusta.
Kuten myös se että kaunis ihminen hakee huomiota.
Opiskele perus psykologiaa, opiskele itsetuntemusta ja vastuunottoa. Kukaan ei huoneeseen astumalla sinun energioita vie. Vampyyreita ei ole olemassa.
Pelkkää pop-psykologiaa.
Et ilmaise jos joku loukkaa sinua!? Mitä ihmettä. Huomaatko että sinä itse pelaat peliä ja esität jotain muuta kuin olet.
Kommunikaatio menee heti alkuunsa väärille raiteille. Sitten katselet muiden reaktioita.
Mitä sinä itse tästä saat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leijuu omassa erinomaisuudessaan?
Ihmiset ovat usein hyvin yksinkertaisia tällaisten asioiden suhteen, luultavasti myös sinä ap.
Jos joku on jossain hyvä hän ei leiju omassa erinomaisuudessaan vaan se on sinun itsesi päälle liimattu motiivi. Mielikuvitusta.
Kuten myös se että kaunis ihminen hakee huomiota.
Opiskele perus psykologiaa, opiskele itsetuntemusta ja vastuunottoa. Kukaan ei huoneeseen astumalla sinun energioita vie. Vampyyreita ei ole olemassa.
Pelkkää pop-psykologiaa.
Millä perusteella ajattelet, etten kestäisi, että kollega on hyvä? Minulla on ollut useita hyviä kollegoita pitkän urani aikana ja aina ihaillen heidän toimiaan katsellut ja mallia heistä ottanut. Sen sijaan yksikään näistä hyvistä kollegoista ei ole sortunut tuoreempia alalla olevia jatkuvasti mollaamaan ja moittimaan. He ovat kauniisti ohjastaneet, jos on tarvatta ollut.
Millä tavalla ajattelet, että minun psykologian opiskelut vähentäisivät narsistin piirteitä hänestä?
Ja tuo, että joku vie minulta energian huoneeseen astumalla on todella outoa. En ole sitä koskaan ennen kokenut. Olen siitä itsekin ymmälläni, että minä ja kaikki muutkin ollaan kuin varpaillaan hänen kanssaan. Onko kukaan täällä muu kokenut narsistin kanssa sellaista?
Ei kaikki ole narsisseja, voi ihmisessä olla muutakin vikaa kuin narsismi. Aika moni vaan on ikävä muille silloin, kun ei ole itse itseensä tyytyväinen. Kun on rauha itsensä kanssaja tyytyväinen elämäänsä, silloin ei tarvitse yrittää lytätä muita.
Vastaus AP:lle, ei mitenkään. Sellaisesta on pysyttävä erossa. Jos annat ns. siimaa, niin hän käyttää sitä sopivassa tilanteessa aina sinua vastaan. Hoida vain oma hommasi.
Olin aikanaan työpaikassa, jossa muita terrorisoi oikein superhyperrajaton itseensätyytyväinen vatipää.
Kun uutena työntekijänä ekan kerran kohtasin suorastaan törkeää itseeni kohdistuvaa aiheetonta arviointia, olin niin ällistynyt, etten sanaa suustani saanut.
Sitten aloin asennoitua häneen niin, että aina vastaavaa käytöstä kohdatessani kysyin, että "mitä tarkkaan ottaen tuolla tarkoitat?" Tai "mennäänpäs keskustelemaan esimiehen kanssa aiheesta, mitkä ajankohdat sinulle sopivat, niin ehdotan niitä hänelle".
Oli myös päiviä, jolloin onnistuin nauramaan hänelle päin naamaa. Niin typerää oli kommentointissa.
Kerran sitten menetin malttini ja kirosin hänet alimpaan helvettiin härnäämästä. Loppuaika siinä työssä menikin sitten leppoisammin - tosin kohteeksi joutui toinen henkilö.
Mutta kuluttavaa ja väsyttävää se oli. Sitä helpotuksen määrää, kun pääsin muualle töihin.
Miksi minä tervehtisin työyhteisössä sellaista joka ei tervehdi minua, hankaloittaa työntekoani ja puhuu minusta pahaa selän takana?
Miksi en saisi kehua pomolle omaa osaamistani ja työsuorituksiani koska työkaverit eivät sitä tee vaan pikemminkin puhuvat pelkästään ikävään sävyyn jopa keksien aiheita joista voi valittaa esimerkiksi se, etten tee töissä töitä. Niin no nämä jotka asiasta valittivat eivät itse tehneet töissä töitä vaan nakittivat niitä muille.
Keskinkertaisuudet pyrkivät aina pääsemään pätevämmästään eroon sillä kokevat pätevämmän uhkana omalle urakehitykselleen.
Voi olenko narsisti? Se, että tietää olevansa jossain hyvä ei tee kemestäkään narsistia. Tervettä itsetuntoa kaipaisi yks jos toinenkin aika paljon lisää.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on pomona sellainen. Yritän pitää viileän etäiset välit. Hoitaa mahdollisimman paljon asioita sähköpostilla/Skypellä, että jää todiste keskusteluista. Suoraan ei saa kritisoida, jos on jotain kehitysehdotuksia, niin ne pitää esittää niin että hän luulee itse keksineensä asian. Juoruiluun ei kannata lähteä mukaan ja ei välittää siitä että puhuu sinustakin pahaa heti selän takana.