Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että menen hukkaan, tai siis elämäni menee, tai jotain.
23.01.2008 |
Olen kahden lapsen kotiäiti ja naimisissa.
Mieheni on aina pois ja minä hoidan lapset, kodin, kaupassakäynnit ja kaiken näihin liittyvän.
Meillä on seksiä ja läheisyyttä todella harvoin. Rakastan miestä, mutta hän on niin harvoin kotona, että tuntuu, kuin en olisi naimisissa lainkaan.
Olen vielä nuori ja olen alkanut ajattelemaan yhä useammin, kuinka menen tavallaan hukkaan täällä kotona ollessa, siis aika menee eteenpäin jne. en tiedä käsittääkö kukaan mitä tarkoitan. Kaipaan läheisyyttä, seksiä ja arjen apua, näitä en mieheltäni nyt saa.
AJattelen usein, että vanhana minulla on aikaa olla ilman seksiä jne, mutta nyt kun olen vielä nuori, kaunis ja hyväkuntoinen niin tuntuu, että pitäisi minun olla muutakin kuin äiti. Jotenkin en jaksa tätä arkeakaan oikein hyvin.
Mikä tähän neuvoksi? Anteeksi valitus.
Niin, elämäntilanteista vielä, olen lähdössä opiskelemaan, se tuo vaihtelua, mutta se jokin kuitenkin puuttuu.
Kommentit (5)
Opiskelun aloittaminen auttaa varmasti " hukkaan" menemisen tunteeseen, mutta ei se poista tai vähennä sitä ongelmaa, että ilmeisesti koet, ettei miehesi ole tarpeeksi läsnä elämässäsi millään tasolla. Keskittyykö hän vain työhön? Vai epäiletkö hänen kenties pettävän, jos kerran seksi ja läheisyyskään ei kiinnosta? Ei kukaan varmaan osaa muuta neuvoa, kuin että pakota ukkosi puhumalla selvittämään tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt elämä on parantunut ja mies ex. Siinä vaiheessa kun alkoi 5. vuosi ilman yhteistä lomaa ja seksiä alkoi olla kerran kuukaudessa muusta läheisyydestä puhumattakaan, totesin että enää en jaksa odottaa sitä helpotusta.
Jotenkin tuntuu pahalta kun kuitenkin häntä rakastan ja kaipaan, mutta tämä yksinäisyys tekee minut niin väsyneeksi ja alakuloiseksi.
En epäile ketään toista naista, hänellä vain on töitä. Ja vapaa-ajallaan tekee vain töitä, ei koskaan mitään muuta.
Ajattelen, että jos eroan, minulla olisi mahdollisuus löytää itselleni mies, joka olisi minun kanssa, ei pelkästään sanoissa.
Toisaalta, ero on rankka, lapsillekin, mutta toisaalta, ei lapset näe isäänsä oikein nytkään.
tässä joitain oivalluksia:
lasten kanssa ei mene hukkaan. voisit ajatella että ole tällä hetkellä lahdoittanut elämäsi lapsillesi- on todella arvokasta hoitaa lapsia kotona. ei siitä kukaan juuri kiittele- kiitä sinä itse itseäsi.
toisekseen mielekästä harrastamista. esim vapaaehtoistyössä sinulla voi olla todella vaikuytusta ihmisten elämään
opiskelu/työ- etsi sellainen ala jonka koet tärkeäksi ja suuntaa pontevasti sinne.
parisuhteesta en nyt osaa itse mitään sanoa- johtuu varmaan siitä että en näe miehen merkitystä sille kuka minä olen itsenä niin isona. mies on kumppanini, välillä kauempana välillä hurjan läheisenä.
Hän vetoaa aina kiireisiinsä ja sanoo, että odota nyt vielä, kohta helpottaa. Olen jo odottanut monta vuotta. ap