Haluaisin paremman työitsetunnon.
Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten ohittaa negatiivisia ajatuksia mitä minulla helposti tulee töissä. Otan helposti itseeni töissä vaikka muuten olen ihan rento ihminen.
Loukkaantuminen liittyy minun koulukiusaamiseeni. Siitä on jäänyt ilmeisesti pahat traumat ja luulen, että minua kohtaan ivaillaan jne ja menen helposti puolustuskannalle. En haluaisi olla sellainen.
Vinkkejä mistä tietää onko joku oikeasti ilkeä vai ei?
Kommentit (15)
Minulla oli myös tuollaista. Olin lopulta aivan vainoharhainen, kuvittelin että ihan kaikki vihaavat ja halveksivat minua.. Jäin pitkälle sairauslomalle.
Älä yritä miellyttää ketään. Ole vain kohtelias, mutta pidä rajoistasi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli myös tuollaista. Olin lopulta aivan vainoharhainen, kuvittelin että ihan kaikki vihaavat ja halveksivat minua.. Jäin pitkälle sairauslomalle.
just tällästä pelkään. Haluan muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä miellyttää ketään. Ole vain kohtelias, mutta pidä rajoistasi kiinni.
Mielestäni osaan pitää rajoistani kiinni. Ongelmana on turhaan loukkaantuminen ja se johtuu niistä kouluajoista.
En tiedä oikein miten osaisin sivuttaa ne ajatukset että varmasti minusta ei pidetä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Liittyykö kommentit työtehtäviisi vai sinun persoonaasi vai etkö ole varma?
Yleensähän tässä on kyse siitä, että ei ole kehittynyt oikeaa tunnetta siitä, mitä itseltä ja muilta voi edellyttää. Ei siitä, missä ne omat rajat ovat, ja kun niitä rajoja sittn yritetään vetää, niistä pidetään liiankin tiukasti kiinni. Kuvitellaan! Että muutk vaativat dinulta kaikkea, mitä ehdottavat tai pyytävät tai edees mielessään toivovat, vaikka ne ei ole oikeasti vaatimuksia vaan vaan vienoja toiveita. Samalla vaatii sittn muiltakin samanlaista täydellisyyttä ja kun siihen ei pysty itse eikä muut, niin pettymykset ovat väistämättömiä.
Pitäisi jotenkin sisäistää se, että kukaan ei ole täydellinen, kaikki puhuvat tarkoittamattaan, kaikki mokaavat välillä ja että niin pitää ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän tässä on kyse siitä, että ei ole kehittynyt oikeaa tunnetta siitä, mitä itseltä ja muilta voi edellyttää. Ei siitä, missä ne omat rajat ovat, ja kun niitä rajoja sittn yritetään vetää, niistä pidetään liiankin tiukasti kiinni. Kuvitellaan! Että muutk vaativat dinulta kaikkea, mitä ehdottavat tai pyytävät tai edees mielessään toivovat, vaikka ne ei ole oikeasti vaatimuksia vaan vaan vienoja toiveita. Samalla vaatii sittn muiltakin samanlaista täydellisyyttä ja kun siihen ei pysty itse eikä muut, niin pettymykset ovat väistämättömiä.
Pitäisi jotenkin sisäistää se, että kukaan ei ole täydellinen, kaikki puhuvat tarkoittamattaan, kaikki mokaavat välillä ja että niin pitää ollakin.
Samaistun tähän tekstiin, mutta itse en vaadi työkaverilta työtehtävissä täydellisyyttä. Olen kiinnostunut lähinnä omista suorituksistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Liittyykö kommentit työtehtäviisi vai sinun persoonaasi vai etkö ole varma?
En ole varma, koska olen juurikin niin epävarma ihminen. Olisi ihanaa olla sellainen ihminen joka ei pienestä säikähdä.
Mut jooh, tämmöstä jälkee se koulukiusaaminen tekee. Sitten ei enään aikuisena kunnolla pärjätä kun on traumat jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Mitä väliä sillä on, jos ne vi+tuilevat? Mitä oikeasti tekisit toisin jos näin olisi? Sinun ei nimittäin pitäisi tehdä mitään toisin.
Mulla itselläni on sellainen periaate, että töissä kaikki otetaan vakavissaan ja ihan kuin he tekisivät parhaansa auttaakseen, oli siellä takana oikeasti mitä tahansa. MINÄ en sorru epäammattimaisuuteen, vaikka muut sortuisivatkin. Minä en ++ttuile takaisin. Minä en vedä herneitä nenään, en osoita mieltäni enkä syyllisty mihinkään pikkumaisuuksiin. And guess what - tällä keinolla minä olen se, joka on ankarasti kilpaillulla alalla menestynyt parhaiten, kohonnut johtotehtäviin ja tullut laajalti arvostetuksi.
Niin että ei sinun tarvitse miettiä, kettuileeko joku. Sillä ei ole väliä.
Downton abbeyn leskikreivitär käy jossain kohtaa rouva Crawleyn kanssa seuraavan keskustelun:
LK: I’ll take it as a compliment.
Rva C: you take everything as a compliment!
LK: Yes, it saves many an awkward moment.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Mitä väliä sillä on, jos ne vi+tuilevat? Mitä oikeasti tekisit toisin jos näin olisi? Sinun ei nimittäin pitäisi tehdä mitään toisin.
Mulla itselläni on sellainen periaate, että töissä kaikki otetaan vakavissaan ja ihan kuin he tekisivät parhaansa auttaakseen, oli siellä takana oikeasti mitä tahansa. MINÄ en sorru epäammattimaisuuteen, vaikka muut sortuisivatkin. Minä en ++ttuile takaisin. Minä en vedä herneitä nenään, en osoita mieltäni enkä syyllisty mihinkään pikkumaisuuksiin. And guess what - tällä keinolla minä olen se, joka on ankarasti kilpaillulla alalla menestynyt parhaiten, kohonnut johtotehtäviin ja tullut laajalti arvostetuksi.
Niin että ei sinun tarvitse miettiä, kettuileeko joku. Sillä ei ole väliä.
Downton abbeyn leskikreivitär käy jossain kohtaa rouva Crawleyn kanssa seuraavan keskustelun:
LK: I’ll take it as a compliment.
Rva C: you take everything as a compliment!
LK: Yes, it saves many an awkward moment.
Tämä oli kannustava viesti ja koitan sisäistää sitä paremmin. Minulla on vielä sellainen ongelma, että olen tempperamentiltani herkkä/ujo. Reagoin siis muutenkin kaikkiin asioihin vahvasti. Tämä työpaikka spedeilyni saisi silti loppua.
Olen katsonut viime aikoina Deadwoodia ja välillä haaveilen olevani sellainen Alin kaltainen pomottaja tai prostioitu Trixien tyylinen jäärä joka ei pienestä hetkahda. Nuo ovat sitten vaan sellaisia voimafantasioita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Mitä väliä sillä on, jos ne vi+tuilevat? Mitä oikeasti tekisit toisin jos näin olisi? Sinun ei nimittäin pitäisi tehdä mitään toisin.
Mulla itselläni on sellainen periaate, että töissä kaikki otetaan vakavissaan ja ihan kuin he tekisivät parhaansa auttaakseen, oli siellä takana oikeasti mitä tahansa. MINÄ en sorru epäammattimaisuuteen, vaikka muut sortuisivatkin. Minä en ++ttuile takaisin. Minä en vedä herneitä nenään, en osoita mieltäni enkä syyllisty mihinkään pikkumaisuuksiin. And guess what - tällä keinolla minä olen se, joka on ankarasti kilpaillulla alalla menestynyt parhaiten, kohonnut johtotehtäviin ja tullut laajalti arvostetuksi.
Niin että ei sinun tarvitse miettiä, kettuileeko joku. Sillä ei ole väliä.
Downton abbeyn leskikreivitär käy jossain kohtaa rouva Crawleyn kanssa seuraavan keskustelun:
LK: I’ll take it as a compliment.
Rva C: you take everything as a compliment!
LK: Yes, it saves many an awkward moment.
Minä ajattelen, jos jollain vippaa päässä, että se ei ole minun ongelmani vaan hänen. Eikä ainakaan itse tarvitse olla se henkilö ja elää itsensä kanssa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä loukkaannut?
No saatan luulla joitakin kommentteja vittuiluna ja sit joudun miettimään, että vittuileeko toi vai ei. En halua sen tarkempaa esimerkkiä antaa ettei tule tunnistusta.
Mitä väliä sillä on, jos ne vi+tuilevat? Mitä oikeasti tekisit toisin jos näin olisi? Sinun ei nimittäin pitäisi tehdä mitään toisin.
Mulla itselläni on sellainen periaate, että töissä kaikki otetaan vakavissaan ja ihan kuin he tekisivät parhaansa auttaakseen, oli siellä takana oikeasti mitä tahansa. MINÄ en sorru epäammattimaisuuteen, vaikka muut sortuisivatkin. Minä en ++ttuile takaisin. Minä en vedä herneitä nenään, en osoita mieltäni enkä syyllisty mihinkään pikkumaisuuksiin. And guess what - tällä keinolla minä olen se, joka on ankarasti kilpaillulla alalla menestynyt parhaiten, kohonnut johtotehtäviin ja tullut laajalti arvostetuksi.
Niin että ei sinun tarvitse miettiä, kettuileeko joku. Sillä ei ole väliä.
Downton abbeyn leskikreivitär käy jossain kohtaa rouva Crawleyn kanssa seuraavan keskustelun:
LK: I’ll take it as a compliment.
Rva C: you take everything as a compliment!
LK: Yes, it saves many an awkward moment.Minä ajattelen, jos jollain vippaa päässä, että se ei ole minun ongelmani vaan hänen. Eikä ainakaan itse tarvitse olla se henkilö ja elää itsensä kanssa joka päivä.
Mä yritän järkeillä niitä juttuja noin, mutta sittten huomaan ärsyyntäväni jos koen ns. että turhaan nalkutetaan, mutta en tiedä nalkutetaanko vai ei. Koitan työstää tätä ongelmaa.
muilla samoja ongelmia?