Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ja sisaruksen lapset
17.06.2019 |
Olen kurkkuani myöten täynnä kahden lapsettoman siskoni asennetta. Heillä ei ole lapsia, joten heidän mielestään minun lapseni on jotenkin ”suvun lapsia” joihin heillä on ”oikeus”!
Loma-aikoina tämä aina oikein leimahtaa. Hyvä ettei lapsia revitä kappaleiksi siinä kun kinataan, kenen luona pitää käydä ja lomailla.
Tänään vein kaverille yökylään nuorimman ja siitäkös taas äläkkä syntyi, kun ei ”taaskaan” mennytkään tätilään.
Argh.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on heille siis innokkaita hoitajia! Miten kiittämätön voi ihminen olla?
En tarvitse heille hoitajia. En koe velvollisuudeksi jakaa lapsia vain siksi että jollain on hoivatarve. Meillä katsotaan lasten tarpeet, ei sukulaisten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, meillä päinvastainen ohgelma. En halua että kukaan tunkee pentujansa meille ja poikkeuksetta jokainen suuttuu kun en lapsettomana suostu olemaan ilmaisena päivähoitotätinä.
Onpa outo pulma. Itse en ottaisi sisarusteni lapsia edes palkasta meille. Niin mukavia muksuja kuin ovatkin, kun nähdään vaikka mummolassa.
Ei kukaan muukaan lapseton kaverini ehdoin tahdoin haluaisi hoitaa toisten lapsia. Tosi erikoisia ovat kyllä nuo ap:n sisarukset.
Ap on kyllä nyt jotenkin ylireagoinut hormooneissaan. En usko että kukaan noin palavasti haluaa lapsenvahdiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on heille siis innokkaita hoitajia! Miten kiittämätön voi ihminen olla?
En tarvitse heille hoitajia. En koe velvollisuudeksi jakaa lapsia vain siksi että jollain on hoivatarve. Meillä katsotaan lasten tarpeet, ei sukulaisten.
Ap
Olen huomannut, että lapsille on etua siitä, että heillä on elämässään muitakin välittäviä aikuisia kuin vanhemmat. Lapset ovat usein myös kiinnostuneita suvustaan. Esim. me ollaan tosi vähän tekemisissä mieheni isän kanssa (en nyt jaksa avata asiaa tämän enempää), mutta lapset juuri kysyivät, koska me tavataan häntä, vaikka hän on lapsille käytännössä ihan vieras – puhumatta nyt sitten läheisemmistä sukulaisista! Että jos tuntuu siltä, että lapsen tarpeisiin ei kuulu muita välittäviä aikuisia kuin vanhemmat, kannattaa ehkä arvioida asiaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä nyt jotenkin ylireagoinut hormooneissaan. En usko että kukaan noin palavasti haluaa lapsenvahdiksi.
Missä ihmeen hormoneissa? Nää lapset on jo yli kymmenen. Eikä siskoni lapsenvahdeiksi haluakaan vaan suorastaan äideiksi. Kun ei niitä omia lapsia ole. Käytös on sellaista Alibullenin neidit potenssiin miljoona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on heille siis innokkaita hoitajia! Miten kiittämätön voi ihminen olla?
En tarvitse heille hoitajia. En koe velvollisuudeksi jakaa lapsia vain siksi että jollain on hoivatarve. Meillä katsotaan lasten tarpeet, ei sukulaisten.
Ap
Olen huomannut, että lapsille on etua siitä, että heillä on elämässään muitakin välittäviä aikuisia kuin vanhemmat. Lapset ovat usein myös kiinnostuneita suvustaan. Esim. me ollaan tosi vähän tekemisissä mieheni isän kanssa (en nyt jaksa avata asiaa tämän enempää), mutta lapset juuri kysyivät, koska me tavataan häntä, vaikka hän on lapsille käytännössä ihan vieras – puhumatta nyt sitten läheisemmistä sukulaisista! Että jos tuntuu siltä, että lapsen tarpeisiin ei kuulu muita välittäviä aikuisia kuin vanhemmat, kannattaa ehkä arvioida asiaa uudelleen.
Minusta ”välittävä aikuinen” nimenomaan ei ole tällainen aikuinen jolla on jokin oma tyhjän sylin syndrooma ja hoivatarve, jota jyrätään riippumatta siitä, mikä on lapsen tai lapsen perheen tarve.
Ei nytkään ole kertaakaan kysytty, että mitä me haluttaisiin tai suunnitellaan tai mitä lapsi itse aikoo tai haluaa tai ajattelee, vaan painostettu, milloin meidän pitää toimittaa se lapsi sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen todistanut ap:n siskojen tyyppistä käytöstä, eli uskon kyllä. Varmaan päinvastainen ongelma on yleisempi mutta kyllä tuollaistakin tapahtuu. Ikävää on että nuo äidiksi itsensä kuvittelevat saattavat puhua vähättelevästi lasten vanhemmista tai keksiä salaisuuksia, joita ei saa kertoa vanhemmille tms. Noille on asetettava rajat ja lapsia ei pidä kuskata minnekään vain siksi että täti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun olisi AP pitänyt kirjoittaa vähän kattavammin tilanteesta, ihan ymmärrettävää että ihmiset vastaavat näin, kun eivät varmaan ymmärrä millainen tuollainen tilanne voi olla. Yleensähän sitä valitetaan, kuinka hoitoapua ei saa sukulaisilta.
Itse puolestani ymmärrän, koska olen kokenut saman. Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, ja nämä molemmat omien sanojensa mukaan olisivat halunneet lapsia, mutta "onneksi on x:n lapset, joille voidaan olla varaäitejä". Siis kaunis ajatus, niin kauan kun joku ei ihan oikeasti kuvittele olevansa toisen lapselle äiti. Meillä lapset ovat jo kohta täysi-ikäisiä, ja olemme eläneet ihan normaalia elämää ydinperheessä. Molemmat puolen suvuissa on ollut runsaasti lapsille ihmissuhteita ja hoitajia, meillä on rikas ystäväpiiri jne. Silti nämä kaksi (iso) siskoani ovat aina halunneet isomman roolin kuin tädin rooli onkaan. Vastasyntynyttä olisi pitänyt saada hoitaa ja antaa pullomaitoa, kun en suostunut niin "et sinä voi sitä omia". Siis omaa lastani en saa omia, vaan heilläkin olisi ollut oikeus vauvaa hoitaa. Ihan taaperoita olisi pitänyt saada viedä tädin kanssa ulkomaille jne. Muistan kun itseäni ihan ahdisti kaikki tapaamiset esikoisen ollessa jotain 2-3-vuotias, kun lapset eivät saaneet olla rauhassa, siis kokoajan jompi kumpi siskoista nappasi kysymättä syliin vastahakoista lasta, maanitteli mukaan pihalle kysymättä minulta yms. Paras muistoista on kuitenkin, kun päiväkoti olisi pitänyt valita toisen tädin kodin läheltä ja meidän kodista kauempaa. Ja olihan näitä oikeasti aina siitä synttärimekon ostosta harrastuskuskauksiin, kokoajan tungettiin enemmän ja enemmän meidän perheeseen ja vaadittiin niin hirveän läheistä osallistumista. Kun esikoinen täytti 10 vuotta ja toinen täti oli meille puhumatta varannut hotellihuoneen hänelle ja itselleen syntymäpäivälle reissun, hotellit ja kaikki, niin mies sanoi että nyt valitset siskot tai minä. Valitsin miehen ja lapseni, enkä ole katunut päivääkään. Noihin vuosiin mahtui niin paljon kaikkea, että todellakin koen menettäneeni myös rauhan olla äiti pienille lapsille.
En tiedä onko teillä tällaista, mutta jos on, niin vihellä peli poikki heti. Jos jotain yksinkertaista neuvoa voisin kenelle tahansa sanoa, niin sellainen ihmiselle ei jätetä ollenkaan lasta hoitoon, joka mököttää siitä kun lapsi käy muualla yökylässä.
Vierailija kirjoitti:
Sun olisi AP pitänyt kirjoittaa vähän kattavammin tilanteesta, ihan ymmärrettävää että ihmiset vastaavat näin, kun eivät varmaan ymmärrä millainen tuollainen tilanne voi olla. Yleensähän sitä valitetaan, kuinka hoitoapua ei saa sukulaisilta.
Itse puolestani ymmärrän, koska olen kokenut saman. Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, ja nämä molemmat omien sanojensa mukaan olisivat halunneet lapsia, mutta "onneksi on x:n lapset, joille voidaan olla varaäitejä". Siis kaunis ajatus, niin kauan kun joku ei ihan oikeasti kuvittele olevansa toisen lapselle äiti. Meillä lapset ovat jo kohta täysi-ikäisiä, ja olemme eläneet ihan normaalia elämää ydinperheessä. Molemmat puolen suvuissa on ollut runsaasti lapsille ihmissuhteita ja hoitajia, meillä on rikas ystäväpiiri jne. Silti nämä kaksi (iso) siskoani ovat aina halunneet isomman roolin kuin tädin rooli onkaan. Vastasyntynyttä olisi pitänyt saada hoitaa ja antaa pullomaitoa, kun en suostunut niin "et sinä voi sitä omia". Siis omaa lastani en saa omia, vaan heilläkin olisi ollut oikeus vauvaa hoitaa. Ihan taaperoita olisi pitänyt saada viedä tädin kanssa ulkomaille jne. Muistan kun itseäni ihan ahdisti kaikki tapaamiset esikoisen ollessa jotain 2-3-vuotias, kun lapset eivät saaneet olla rauhassa, siis kokoajan jompi kumpi siskoista nappasi kysymättä syliin vastahakoista lasta, maanitteli mukaan pihalle kysymättä minulta yms. Paras muistoista on kuitenkin, kun päiväkoti olisi pitänyt valita toisen tädin kodin läheltä ja meidän kodista kauempaa. Ja olihan näitä oikeasti aina siitä synttärimekon ostosta harrastuskuskauksiin, kokoajan tungettiin enemmän ja enemmän meidän perheeseen ja vaadittiin niin hirveän läheistä osallistumista. Kun esikoinen täytti 10 vuotta ja toinen täti oli meille puhumatta varannut hotellihuoneen hänelle ja itselleen syntymäpäivälle reissun, hotellit ja kaikki, niin mies sanoi että nyt valitset siskot tai minä. Valitsin miehen ja lapseni, enkä ole katunut päivääkään. Noihin vuosiin mahtui niin paljon kaikkea, että todellakin koen menettäneeni myös rauhan olla äiti pienille lapsille.
En tiedä onko teillä tällaista, mutta jos on, niin vihellä peli poikki heti. Jos jotain yksinkertaista neuvoa voisin kenelle tahansa sanoa, niin sellainen ihmiselle ei jätetä ollenkaan lasta hoitoon, joka mököttää siitä kun lapsi käy muualla yökylässä.
Juurikin koko lailla just tällaista. Juuri tämä ajatus, että ”minulla on rakkaat siskon lapset, joihin voin suunnata äidinrakkauteni”. Ja tuo idea, että minun pitää jakaa lapseni, että olen muuten itsekäs.
Ja tosiaan päivähoitoon ja kouluvalintoihin ja kaikkeen mahdolliseen on sekaannuttu säätämään.
Välillä ahdistaa niin, ettei henki kulje.
Ap
Sinullahan on heille siis innokkaita hoitajia! Miten kiittämätön voi ihminen olla?