Lue keskustelun säännöt.
Puhuin työkavereilleni jotain kepeää, nostin pudonneen kynän lattialta, nousin ylös juuri nähdäkseni, että he virnuilivat toisilleen
16.06.2019 |
Siis mitä ilmeisimmin minusta? Olin ihan järkyttynyt. Luulin heitä parhaimmiksi työkavereikseni, joiden seurassa tunsin itseni tosi hyväksi. Se virnuilu oli sellaista tietäväistä "voi ei tuota idioottia"-tyylistä.
Huh, miten tästä eteenpäin?
Kommentit (12)
Muistatko Onnela-sarjan äitiryhmän, just tollasta se siinäkin oli, eikä ole sattumaa, että sitä naisten välistä paskanjauhantaa oli esitelty sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt teit itsestäsi idiootin palstallakin.
Kysy että onko jotain hampaankolossa
En sanonut mitään, olin niin sanotusti sanaton, niin yllättynyt. ap
Ei noihin ole helppo reagoida. Tuollaiset ihmiset vastaavat satavarmasti viatonta teeskennellen "ei mitään" silmät pyöreinä, jos heiltä kysäisee, että mitäs nyt. Typerä kuvittelee, että heidät voi saada kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tästä eteenpäin?
Jatkat vain elämääsi ja työtäsi ja muistat, ettei noihinkaan voi luottaa.
Nyt sentään tiedät millaisia ovat oikeasti. Pidä heihin etäisyyttä tästä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku virnistää kun kumarrut, kannattaa tarkistaa oman kaula-aukon koko.
Ihan asiallinen työvaate päällä, ei mitään tissivilautteluja todellakaan. Kyllä se oli sellaista virnuilua persoonaani koskien. Olen pettynyt, että juuri heiltä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi harmitus :( välimatkaa vaan ja työt hoidetaan ammattimaisesti. Ikävältä tuntuu puolestasi!
Tai sitten kuvittelit että asia liittyisi jotenkin sinuun.
Mitä sanoit?