Onko syömishäiriön merkki jos tykkään kun kropassani erottuu luita?

Up

Kyllä se jonkin sortin ortoreksialta haiskahtaa. Pulleahan et ole. Juttelu terveydenhuollon ammattilaisen kanssa olisi varmaan hyvä asia.

Olet alipainoinen. Anoreksiaan viittaa vahvasti.

Minusta jos ruuan ajattelu ei vie isoa osaa ajastasi etkä pelkää lihomista sairaalloisesti ja näin ollen et anna noiden muutamien ajatusten hallita elämääsi olet melko turvassa. Makuja on monenlaisia ja itsestään saa pitää myös laihana kunhan kehosi toimii (esim. kuukautiset). Et kuitenkaan ole sairaalloisen laiha ainakaan tuon painoindeksin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se jonkin sortin ortoreksialta haiskahtaa. Pulleahan et ole. Juttelu terveydenhuollon ammattilaisen kanssa olisi varmaan hyvä asia.

Ortoreksia? Eikös siinä tahdota syödä pakonomaisen terveellisesti? Aloittaja sanoi juuri päin vastaista.

Ei välttämättä. Mutta voi sinunkin iässäsi sairastua vaikket olisi aiemmin sairastanut. Olen ehkä jäävi sanomaan miten omassa kropassa tulisi viihtyä, mikä ok normaalia hoikkuudesta nauttimista sillä olen itse sairastanut anoreksiaa. Yritän vastata dulle kuitenkin, se että asia on mielen päällä vois kertoa siitä, että olet alkamassa kriiseilemään kehosi kanssa ja todennäköisesti turhaan jos olet kerran terve ja suunnilleen normaalipainoinen.

Usein syömishäiriöihin sairastuvilla in heikko itsetunto ja jotain kiintymyssuhdeongelmia. Esimerkiksi itselläni oli hullu alkoholisti eroperhe, turva ja läheisyys oli vaihtelevaa. Jotenkin absurdi lapsen mieleni päätteli, että tekemällä itsestäni mahdollisimman rakstettavan (kiltin, pärjäävän, nätin) niin minua rakastetaan varmemmin. Minusta tuli vinksahtanut miellyttämishaluinen perfektionisti,jonka suhteellisuuden taju meni päin p:tä.

Sanomattakin selvää, että aineenvaihduntani meni siinä sekoilussa pilalle enkä nälkiintyneillä aivoillani osannut ajatella loogisesti. Kehidysforia siihen päälle, en siis ymmärtänyt olevani järkyttävän laiha, valokuvat ovat karmeaa katseltavaa..

Minulla kävi hyvä tuuri, tapasin mieheni ja terve parisuhde pelasti minut. Rehellisesti en usko, että olisin selvinnyt niillä korteilla yksin, en vielä muutama vuosi sitten uskonut ikinä paranevani. Jos sinulla on mitään kyseisiä ongelmia kuten itsetunto-ongelmaa tai vaikka nyt aikuisena epäterve/myrkyllinen parisuhde niin on ihan mahdollista, että saatat yrittää korjata ongelmaa muuttamalla itsesi "täydellisemmäksi"/rakkauden arvoiseksi. Sille tielle ei kannata todellakaan lähteä. Jos sinusta tuntuu, että oireilet niin kannattaa hakeutua lääkäriin. Jos tuntuu, että julkisella sinua ei oteta tosissaan niin yksityisellä otetaan. Av:n kautta en saa ihan kiinni tilanteestasi tai osaa antaa täsmäneuvoja, mutta sen haluan sanoa, että älä edes leikittele ajatuksella. Yritä pysyä terveenä!

N26